Hyppää sisältöön

Pekka opetteli ajamaan autoa 11-vuotiaana: "Laitettiin tyynyä pyllyn alle, niin näki paremmin ulos"

Suomalaiset ovat pellonraivaajakansaa, jota on luonnehtinut koneromantiikka. Maatilalla varttuneelle Pekka Holmströmille peltoautot tarjosivat unohtumattomia kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kuva: Ville Pisto / Yle

**IITTI **Nuorten miesten syvä kiinnostus erilaisia motorisoituja koneita kohtaan on edelleen hyvin tavallista. Koneromantiikaksi kutsuttu ilmiö voi kantaa läpi elämän oli kyse sitten vanhoista traktoreista, moottoripyöristä – tai peltoautoista.

Iitin Koskenniskassa asuva Pekka Holmström sai ensimmäisen peltoautonsa 11-vuotiaana. Peltoautojen rassaaminen ja niillä ajelu ovat säilyneet humoristisena harrastuksena läpi Holmströmin elämän aina aikuisvuosille asti työn ja luottamustoimien sivussa.

Ajamisen ilon ja teknisen tietämyksen lisäksi peltoautoilusta on ollut selkeää hyötyä.

– Sain autonhallintakokemusta ja ajokokemusta. Kun täytin 18, niin auton hallintaa ei liikenteen seassa tarvinnut opetella, kertoo Holmström.

Morris Marina ja muut unohtumattomat autot

Pekan ensimmäinen peltoauto oli englantilaisvalmisteinen perheauto Morris Marina vuosimallia 1975.

– Vähän laitettiin tyynyä takapuolen alle, niin näki paremmin ulos. Oli siinä aluksi haasteita, kun oli puolitoistametriä pitkä.

Se on vapauttava tunne. Kyllä siinä aika tarkkaan unohtuvat arjen huolet ja murheet

Pekka Holmström

Pekka opetteli itse ajamaan Morriksella. Aluksi pelkkä liikkeelle lähtö tuotti pikkupojalle vaikeuksia, mutta pikkuhiljaa löytyi yhteispeli auton kanssa.

– Penkat ja ojat tuli aika tarkkaan koluttua. Ainahan ne oppirahat on maksettava.

Morris Marinan jälkeen Holmströmillä oli viisi peltoautoa ennen ajokortti-ikää, Fiat Uno, kaksi Honda Civiciä, Datsun Sunny ja Skoda Favorit.

– Ratkaisevin ero oli se, että Morris Marina ja Datsun Sunny olivat takavetoisia ja loput etuvetosia. Siinä oppi tietämään, miten käyttäytyy etu- ja miten takavetoauto.

"Diskohumppajytke on parasta"

Nyt Holmströmin alla on kilvistä poistettu sininen Volvo 240. Pienet kolhut eivät haittaa, kun Holmström käy silloin tällöin pienen lenkin kiertämässä pellonreunustietä pitkin.

Tunnelma on huipussa, kun vanhasta radiosta pauhaa tuttu musiikki ja auto taittuu sivuluisussa mutkaan soran lentäessä.

Pekka Holmström ja Volvo 240 kotitilan pellolla. Kuva: Ville Pisto / Yle

– Se on vapauttava tunne. Kyllä siinä aika tarkkaan unohtuvat arjen huolet ja murheet, sanoo Holmström.

Ajamisen ja tekniikan lisäksi peltoautoissa on kysymys musiikista. Vielä Holmströmin lapsuus- ja nuoruusvuosina sitä kuunneltiin c-kaseteilta niin sanotusta nännimankasta.

– Siihen aikaan cd-soittimet olivat kalliita. Monesti soitin oli yhtä kallis kuin autokin puhumattakaan kaiuttimista.

Holmström on myös vakaa näkemys, mitä musiikkia peltoautoissa on hyvä kuunnella.

– 90-luvun lopun diskohumppajytke on parasta, mitä voi kuunnella peltoautossa.

Pellon raivaajia ja koneromantiikkaa

Holmström uskoo, että peltoautojen suosio on vähentynyt vuosien varrella. Nyt nuoret suuntaavat mielenkiintonsa ehkä enemmän skoottereihin, mopoihin ja mönkijöihin.

Silti osa etenkin nuorista miehistä tuntee vastustamatonta vetovoimaa vanhoja autonrasseja kohtaan. Myös Holmströmin vanha Volvo tuntuu kolhuista huolimatta tärkeältä.

Nuorten miesten suhde autoihin oli kiinteä ja kiinnostunut. Autot olivat myös pako- ja lepopaikka työn aiheuttamista rasitteista ja jopa nöyryytyksistä

Heli Vaaranen

Autojen merkityksen nuorille miehille tietää myös Väestöliiton Parisuhdekeskuksen Heli Vaaranen, joka tutki nuorten kaahailukulttuuria vuonna 2004 ilmestyneessäväitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun)Kaaharipoikia ja rappioromantiikkaa.

_– _Nuorten miesten suhde autoihin oli kiinteä ja kiinnostunut. Autot olivat myös pako- ja lepopaikka työn aiheuttamista rasitteista ja jopa nöyryytyksistä. Autoa laittaessa pystyi olemaan todella oman itsensä herra, valtavan luova, kreatiivinen.

Vaarasen mukaan kysymys on syvimmillään koneromantiikasta. Suomalaisissa istuva koneromantiikka taas on perua historiasta ajalta, jolloin suuri osa kansasta teki työnsä maaseudulla.

– Koneromantiikka on liitetty peltojen raivaamiseen ja elinolosuhteiden parantamiseen. Koneet olivat tuolloin välttämätön väline miehelle.

Vaikka Vaaranen tutki nuorten miesten kaahailukulttuuria, uskoo Holmström, että peltoautoilla ajaminen vähentää tarvetta kaahaamiseen.

– Uskallan väittää, että se vähentää kaahailuhaluja, jos suljetulla alueella pääsee kokeilemaan omia ja auton rajoja, sanoo Pekka Holmström.

Kirjoittaja on varttunut samalla kylällä Pekka Holmsrömin kanssa ja omistaa itsekin peltoauton, punaisen Toyota Corollan.