Edes mallikelpoinen kotoutuminen ei riitä – Iittalassa järkytyttiin perheen käännytyspäätöksestä

Hämeenlinnan Iittalaan syyskuussa tullut irakilainen turvapaikanhakijaperhe sai käännytyspäätöksen viime keskiviikkona. Taajamassa on virinnyt kansalaistoimintaa päätöksen perumiseksi, sillä perhe on jo tullut osaksi paikallista yhteisöä. Tilanne saa pohtimaan nopean kotouttamisen mielekkyyttä.

turvapaikanhakijat
Takarivissä Sarita Virtanen Adnan Al-Khafaji ja Tiina Hiekkaranta, etualalla Salama ja Hertta Virtanen
Irakilaisperheen kielteinen turvapaikkapäätös koetaan Iittalassa koko yhteisön menetykseksi. Takarivissä Sarita Virtanen, Adnan Al-Khafaji ja perheen tukihenkilö Tiina Hiekkaranta, etualalla Salama ja Hertta Virtanen.Nina Keski-Korpela / Yle

HämeenlinnaAdnan Allawi Mohammed Al-Khafaji ja hänen vaimonsa Senaa Oodah Hasan tulivat Suomeen syyskuussa kahden poikansa, Alin, 15, ja Abdullahin, 9, kanssa. Diplomi-insinööri-isän henkeä uhattiin Irakissa, koska hän oli töissä Irakin energiaministeriössä eikä suostunut osallistumaan korruptioon projektinjohtotehtävissään. Rikollisorganisaation miehet ampuivat hänen ajamaansa autoa, joka suistui tieltä. Sen jälkeen hänen työpöydälleen jätettiin uhkauskirje ja luoti. Silloin Adnan irtisanoutui työstään ja lähti perheineen maasta.

Tuhansia kilometrejä myöhemmin Suomessa heidät sijoitettiin Iittalaan hätämajoitusyksikköön ja pojat aloittivat koulun Iittalan Yhteiskoulussa. Isä lähti heti mukaan vapaaehtoistyöhön: hän teki muun muassa rakennustyötä, kirjanpitoa, tulkkausta ja vanhusten ulkoilutusta. Opettajana työskennellyt Senaa teki erilaisia töitä vastaanottokeskuksessa. Adnan on vastuunkantamisestaan saanut lisänimen Iittalan "sheikki". Hän on se, jonka luokse vastaanottokeskuksessa mennään, jos on jotain ongelmia.

Pojat ovat olleet opinnoissaan aktiivisia ja integroituneet hyvin suomalaiseen koulujärjestelmään. Suomen kielikin sujuu jo molemmilta lapsilta, ja perhe on suorastaan kisannut siitä, kuka oppii suomea ensimmäiseksi. Perhe on ehtinyt saada jo paljon ystäviä Iittalasta.

Kyllä siinä nieleskellessä meni muutama vuorokausi.

Sarita Virtanen

Kun Maahanmuuttoviraston päätös perheen käännytyksestä sitten viime viikolla tuli, se iski koko yhteisöön. SPR:n vapaaehtoinen ja perheen ystävä Sarita Virtanen on järkyttynyt ja kyyneleet pyrkivät pintaan.

– Se oli ihan järkyttävä shokki. En missään vaiheessa antanut itselleni edes mahdollisuutta ajatella, että näin kävisi ja siksi se oli henkilökohtaisesti aika kova pala. Kyllä siinä nieleskellessä meni muutama vuorokausi. Nyt sitten on herännyt sellainen, että tälle on tehtävä jotain, että saataisiin oikeutta.

– Yritän työntää päällimmäistä tunnetta pois ja pitää toimintakykyni tallella, mutta kyyneleet aina tulevat, kun ajattelee asiaa. Mutta toivoa on vielä.

Iittala puolustaa perhettä: Työtä ja asuntoja tarjolla

Perheen lapset ovat toivottomia ja itkuisia ja sanovat jäävänsä Suomeen joka tapauksessa. Perheen äiti Senaa on käännytyspäätöksestä ehkä järkyttynein, hän on lähes lukkiutunut huoneeseensa, itkee ja syö tuskin mitään, kertoo Adnan.

– Perheelleni oli hyvin vaikeaa kuulla kielteinen päätös. Päätöksen jälkeen kaikki on muuttunut perheessäni. Vaimoni on sairas, samoin vanhin poikani, ja yritämme löytää jonkin tavan pysyä Suomessa. Kunnioitan Migrin päätöstä, mutta valitan päätöksestä niin monta kertaa kuin voin, koska tarvitsemme turvallisen asuinpaikan.

Salama Virtanen (vas.), Adnan Al-Khafaji ja Hertta Virtanen
Sarita Virtasen lapset Salama (vas.) ja Hertta Virtanen kutsuvat Adnania ammuksi eli sedäksi.Nina Keski-Korpela / Yle

Lakkautettava Iittalan yksikkö tyhjenee asukkaista joka tapauksessa heinäkuun loppuun mennessä. Mutta Iittalassa ei haluta luopua Adnanin perheestä, sanoo Sarita Virtanen.

– Meillä on tyhjennetty pari huonetta ihan siltä varalta, että jos he haluaisivat meille jäädä. He ovat niin pyyteettömiä eivätkä halua olla vaivaksi, tästä asiasta keskustellaan. Äitinikin on tarjonnut heille asuinpaikkaa.

Tukiryhmä kokoaa nimiä adressiin ja työpaikkojakin on tarjottu perheen aikuisille – Virtasen mukaan tiedossa on jo muutamakin paikka, joihin voisi päästä.

– Ensin valitetaan päätöksestä, mutta toinen vaihtoehto on, että haetaan oleskelulupaa, kun me saadaan heille nämä työpaikat. Heitä eivät kiinnosta tuet vaan turvallinen paikka asua.

Kotouttamisen kääntöpuoli?

Hämeenlinnassa on tavoitteena olla Suomen paras kotouttaja. Iittalassa esimerkiksi turvapaikanhakijalasten koulunkäynti järjestettiin pikavauhtia. Nopean kotoutumisen vuoksi monet sydämet murtuvat, kun ystävykset joutuvat eroamaan. Sarita Virtanen sanoo silti, että ei muuttaisi mitään.

Ehdottomasti pitää jatkaa sitä, että heti ihmisiä otetaan mukaan toimintaan ja suomalaiseen elämään.

Sarita Virtanen

– Mulle on muutamaankin kertaan sanottu, että "mitäs mä sanoin, ei kannata niihin liikaa kiintyä, kun ne voi joutua palaamaan", mutta minun mielestäni se on ihan naurettava ajattelutapa. Eihän ihminen voi sillä lailla elää, että tulee joku vastaan eikä sanota moi, jos ei nähdäkään ikinä. Yhtä lailla suomalaisetkin voivat muuttaa jonnekin.

– Ehdottomasti pitää jatkaa sitä, että heti ihmisiä otetaan mukaan toimintaan ja suomalaiseen elämään. Eihän siitä mitään tulisi, että istutetaan vuosi keskuksessa ja kun kuulee päätöksen, että voi jäädä, niin nyt sä saat tulla ulos sieltä.

"En mene takaisin maahani"

Iittalaisten ystävällisyys on liikuttanut Adnania.

– Tunnen kuin eläisin taas Bagdadissa, siellä minulla on monia ystäviä. Löydän sen nyt Suomesta ja Iittalasta. Olen vahvempi kuin ennen, koska Iittalan ihmiset tukevat minua enkä unohda sitä. Olen ylpeä tästä ystävyydestä.

Adnan Allawi Mohammed Al-Khafaji
Olen ylpeä Suomesta, pidän luonnosta, rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja kaikesta Suomessa, sanoo Adnan Al-Khafaji.Nina Keski-Korpela / Yle

– Kiitos Iittalan ihmisille, he yrittävät aina auttaa minua ja turvapaikanhakijoita. En unohda sitä. Kun muistaa sen, rakastaa tätä maata ja sen ihmisiä. Olen yksi heistä ja osa suomalaista yhteiskuntaa. Haluamme jäädä tänne, ja toivon, että voisin osallistua Suomen tulevaisuuden rakentamiseen.

Kysymykseen aikooko Adnan palata koskaan Irakiin, hän vastaa vakavasti.

– En palaa koskaan. Jos minut päätetään lähettää takaisin, minut tapetaan. Perheeni, poikani menettävät isänsä ja menetän henkeni. En mene takaisiin maahani. Siellä ei ole turvallista paikkaa minulle.