Kun Tenholan Eila pyöräriksan kyytiin lähti

Kyyti pyöräriksalla saattaa virkistää vanhainkodin asukasta niin paljon, että vanhuksesta kehkeytyy yhtäkkiä todellinen teräsvaari. Tämä on todettu Tanskassa, missä ikäihmiset pääsevät vapaaehtoisten polkemien pyörien kyytiin ympäri maata.

Ulkomaat
Eila Hämäläinen riksan kyydissä.
Mia kuljettaa riksalenkillä Eila Hämäläistä tyttärensä May-Britt Hämäläisen kanssa. Turvavyö pitää kyydittävät paikallaan. Jacob Crawfurd

Riksaan Kööpenhaminassa sijaitsevan Kaerbon vanhainkodin ovella istuu iloisesti hymyilevä, siniseen ja valkoiseen pukeutunut rouva. Elegantti olkihattu pitää kiharat järjestyksessä leppeässä tuulessa.

– Minä olen vanha akka, en muista enää mitään, Eila Hämäläinen sanailee.

Eila Hämäläinen, 82, on entisen Tenholan kunnan tyttöjä Uudeltamaalta. Hän päätyi Tanskaan yli 60 vuotta sitten ja teki elämäntyönsä lastentarhassa. Suomen kieli on vuosien aikana unohtunut.

Eila ei pysty enää itse kävelemään, mutta pääsee ihmisten ilmoille vapaaehtoisten työntekijöiden avulla. He kuljettavat Eilaa laatikkopyörässä.

Eila Hämäläinen
82-vuotias Eila Hämäläinen virkistyy ulkosalla. Jacob Crawfurd

Kaerbon vanhainkodissa asuvan Eilan tytär May-Britt Hämäläinen on nähnyt, miten pyörälenkki virkistää vanhaa äitiä.

– Huomaan äidistä, koska hän on ollut pyörälenkillä ja ulkoilemassa. Hän on virkeämpi ja uni maittaa entistäkin paremmin. Henkilökunta ei ehdi asukkaita viedä pyöräilemään. Tämä on hienoa vaihtelua, tytär May-Britt kiittelee. Kærbo sijaitsee puiston vieressä Rothesgaden ja Randergadem kulmassa.

Hän vie asukkaita pyörälenkeille myös itse.

Tervehdyskäynnistä pyöräliike

Vanhusten kyyditsemiseen keskittynyt Cycling Without Age -liike (CWA) oli tanskalaisen sosiaalisen vastuun yrittäjän Ole Kassowin idea. Idea likuntarajoitteisten kyyditsemiseen alkoi juuri Kaerbosta.

Hän näki päivittäin työmatkallaan yksinäisen miehen vanhainkodin ikkunassa. Kassow meni päähänpistosta tervehtimään senioria ja päätti viedä vaarin pyöräilemään.

Nyt vierailusta on nelisen vuotta, ja CWA työllistää Kassowin lähes päätoimisesti.

Ole Kassow
Ole Kassow kertoo ikäihmisten riksakyyti-idean levinneen Australiaan ja Uuteen Seelantiin.Jacob Crawfurd

– Ideana on yhdistää eri-ikäisiä ihmisiä. Vapaaehtoiset hakevat haluamanaan aikana vanhainkodin asukkaita ulos, ajelevat tuttuja tai uusia reittejä. Vastineeksi he kuulevat tarinoita eletystä elämästä. Kaikki kuskit koulutetaan ja säännöt sovitaan.

Tanskassa maaperä on tämänkaltaiselle vanhusten virkistystoiminnalle kirjaimellisesti tasainen. Tanskalaiset ovat pyöräilykansaa, ja vapaaehtoistyö tuntuu olevan monelle toinen luonto.

Vapaaehtoinen Mia käy Kaerbossa omien aikataulujensa mukaan, noin kerran viikossa. Hän kyyditsee myös Eilaa.

Juuri liiketalouden tutkinnon suorittanut nuori nainen aikoo perustaa oman yrityksen.

Aikaa riittää hyvää mieltä tuoville pyörälenkeille. Riksa-ajokit ovat sähkömalleja, joten tarvittaessa akkuvirrasta saa pontta polkemiseen.

– Onhan aivan eri juttu kahvitella vanhuksen kanssa neljän seinän sisällä kuin lähteä ulos ja tuntea raikas tuuli kasvoillaan. Toki yksinäisyys lievenee, onpa käynti millainen tahansa, Mia pohdiskelee.

Pedin pohjalta pyöräkuskiksi

CWA-liike on levinnyt useisiin maihin kuten Sveitsiin ja Saksaan sekä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Riksaprojektin terveysvaikutuksia on hiljattain alettu tutkia yhdysvaltalaisen Wisconsinin yliopiston ja tanskalaisten asiantuntijoiden yhteistyönä.

– Hyvät puolet ovat toki nähtävissä heti, sillä ihmiset virkistyvät ulkona, Ole Kassow selvittää.

Tutkimuksessa kartoitetaan pyörälenkkien vaikutusta unen laatuun, ruokahaluun ja lääkitykseen. Riksakyydit parantavat elämänhalua, vaikka ei itse polkisikaan.

Pyöräilijöitä Kööpenhaminan keskustassa.
Iltapäiväruuhkaa Kööpenhaminassa.Jacob Crawfurd

Ja toisinaan vanhukset löytävät voimansa uudelleen, Ole Kassow sanoo ja kertoo 87-vuotiaan teräsvaarin tapauksesta.

– Vanhus kysyi kerran kesken lenkin, voisiko ajaa itse. Vaihdoimme paikkoja ja hän polki meidät takaisin. Lähdin kotiin. Hän soitti pari tuntia myöhemmin ja kertoi vieneensä pari huonenaapuria ajelulle. Nyt hän on yksi vakituisista kuskeista.

Riksoja on eri puolilla Tanskaa yli 600. Yhteistyötä tehdään myös Kööpenhaminassa kaupungin kanssa.

“Tanssitaanko?”

Riksamatkan aikana Eila Hämäläisen suomenkieliset vastaukset ovat aluksi sanan mittaisia. Matkan edetessä kieli alkaa luistaa, sanoja ja lauseita tulla lisää.

– Yksi, kaksi, kolme, Eila sanoo yhtäkkiä selvästi ja puhe vain jatkuu.

Lapsenlapsia on kaksi. Eilan mies on kuollut, eikä Suomessa ole läheisiä sukulaisia. Kotipaikalla oli lehmiä ja kanoja. Polkupyörä oli musta.

Vierellä pyöräilevä tytär May-Britt liikuttuu, sillä äiti ei ole enää aikoihin suomea tavaillut. Elämä on hiljentänyt muutenkin, muistin heikennyttyä puhetta tulee tanskaksikin verkkaan

Eila Hämäläistä autetaan riksan kyytiin.
Kulkupelistä toiseen. Mia ja May-Britt Hämäläinen auttavat Eila Hämäläisen omalle rollaattorille. Jacob Crawfurd

Pyöräajelu päättyy, ja Ole Kassow sekä Mia auttavat Eilan rollaattorille.

- Eila, tanssitaanko? Ole kysyy.

Myöntävä vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Tottakai. Tanssi- ja lauluhetket ovat Eilan ja muiden suosikkiajanvietettä.

Silloin soi vanha musiiikki ja Kærbon asukkaat ovat muistoissaan hetken muualla.

Eila pyörähtelee kenties lavalla Tenholassa. Kesäilta tuoksuu sireeneiltä ja tuo nuoruudelta. Sillä mustalla pyörällä pääsi kauas, elämään.