"Eivät ne tule kuin manna taivaalta" – Anders Holmberg on polkenut 100 kilometriä uutta polkua yli 20 vuoden aikana

Maastopyörä on nykyaikainen tapa tehdä polkuja metsiin. Kun vielä 1950-luvulla polkuja kuluttivat enimmäkseen karjat, nykyään tarvitaan aktiivisia harrastajia, jotta polut pysyvät näkyvissä. Reipas pyöräilijöiden joukko saattaa tehdä myös kymmeniä kilometrejä uusia polkuja.

luonto
Kokkolalaisen maastopyöräseura Kammenkiertäjien fatbike-pyöräilijöitä yhteislenkillä.
Juha Kemppainen / Yle

Metsissä polut häviävät kovaa vauhtia varsinkin asutuskeskusten ulkopuolella. Siinä, missä kotieläimet olivat ennen polkujen parhaita hoitajia, nykyään tarvitaan harrastajia, esimerkiksi maastopyöräilijöitä.

Jos maastopyöräilijöitä on paikkakunnalla runsaasti, on maastossa yleensä myös polkuja. Kokkolassa maastopyöräseura Kammenkiertäjien puheenjohtaja Anders Holmberg on laittanut alulle lähes sata kilometriä uutta polkua. Se on vaatinut aikaa – parikymmentä vuotta.

– Jos vertaa siihen, mitä se oli silloin kun minä aloitin, niin kyllä täällä on polkuja tänä päivänä todella paljon enemmän. En tietysti voi kaikkea kunniaa itselleni ottaa, mutta olen ollut mukana nämä kaikki perustamassa. On tosi mukava huomata, että on joskus jotain hyvääkin tehnyt, Holmberg nauraa.

Kokkolalaisen maastopyöräilyseura Kammenkiertäjien miehiä yhteislenkillä.
Kammenkiertäjät ovat tehneet Kokkolan maastoon kymmeniä kilometrejä uutta polkua.Juha Kemppainen / Yle

Joku voisi ihmetellä, eivätkö olemassa olevat polut riitä. No eivät, sanoo aktiivipyöräilijä.

– Polut syntyvät tarpeesta. Yleensä se menee niin, että yritetään keksiä hiekkatielle vaihtoehtoja – onhan tämä kumminkin maastopyöräilyä! Jos joku paikka koetaan tylsäksi ja löydetään mielenkiintoisempi reitti, niin kyllä siihen hyvin äkkiä polku alkaa syntyä, Holmberg kertoo.

Yritetään keksiä hiekkatielle vaihtoehtoja – onhan tämä kumminkin maastopyöräilyä!

Anders Holmberg

Maastopyöräilijän mielestä hyvä polku on mahdollisimman kapea, mutkitteleva ja monipuolinen. Haasteitakin saisi olla.

Uusi polku saa alkunsa yleensä metsässä kulkiessa: porukassa mietitään ensin hyvä polun paikka ja siitä se sitten lähtee, ajamalla.

Polku on ahkeruuden mitta

Polun eteen joutuu näkemään paljon vaivaa. Kun varvikkoon ajetaan maastopyörällä ensimmäistä kertaa, ei siihen yleensä jää jäljen jälkeä. Seuraavilla kerroilla pitää toivoa, että osuu samalle "uralle".

Polkua myös pitää käyttää, sillä jo parissa vuodessa polun jäljet voivat hävitä.

Selvästi näkyvä polku syntyy ahkeralla käytöllä neljässä vuodessa. Kymmenessä vuodessa polku on niin sanotusti valmis eli se ei enää ajamalla parane. Pitkää pinnaakin tarvitaan, tietää Anders Holmberg.

– Eivät ne tule kuin manna taivaalta; poluista joutuu pitämään huolta. Tietysti poluilla moottoriajoneuvot ja hevoset harmittavat, koska ne pilaavat tällaisen herkän mäntykangaspolun hetkessä, mutta kaikki muut lihasvoimalla liikkuvat kulkijat ovat uusille poluille tervetulleita. Mitä useampi käyttäjä niillä on, sen paremmin ne syntyvät.

Jokamiehenoikeudella voi liikkua luonnossa, kunhan toiminnasta ei koidu maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa.
Juha Kemppainen / Yle

Holmberg kertoo, että hiekkapohjaisessa kangasmetsässä polun pinnassa on noin sentin paksuinen humuskerros ja sen alla irtohiekkaa. Jos pintakerros rikkoontuu ja sekoittuu alla olevaan hiekkaan, ei polku palaudu ennalleen enää koskaan.

Pyörällä ajetaan jokamiehenoikeudella

Luonnossa liikkuminen pyörällä perustuu jokamiehenoikeuksiin. Polun tekemiseen ei tarvitse kysyä maanomistajan lupaa, koska luonnossa liikkuessa syntyy polkuja, eikä niiden yleensä katsota haittaavan esimerkiksi talousmetsän kasvua tai muuta maankäyttöä.

– Jos ennakoi ongelmia, on toki aina hyvä keskustella maanomistajan kanssa. Ristiriitoja kannattaa välttää, ohjeistaa ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miliza Malmelin.

Ministeriö on teettänyt vuonna 2007 kyselyn (siirryt toiseen palveluun) jokamiehenoikeuksien toimivuudesta. Sen pohjalta oikeuksia ei ryhdytty rajoittamaan, koska yhteentörmäykset ovat harvinaisia.

Kyselyssä yli 90 prosenttia maanomistajista kertoi, ettei jokamiehenoikeuksien käyttämisestä ole aiheutunut heille haittaa koskaan tai vain harvoin. Useimmin haittaa maanomistajat kokivat sopimattomasta yritystoiminnasta, ratsastuksesta ja koiravaljakolla ajosta. Vähiten haittaa aiheuttivat hiihtäjät, marjastajat, sienestäjät ja pyöräilijät.

Kokkolalaisen pyöräilyseura Kammenkiertäjien fatbike-pyöräilijä ylittää puron.
Juha Kemppainen / Yle

Myös Kammenkiertäjien puheenjohtaja Anders Holmberg kertoo, ettei ongelmia ole maanomistajien kanssa syntynyt.

– Jos maastopyöräreitti on virallinen ja vaatii reittimerkintöjä, silloin toki kysymme luvan maanomistajalta.