Näkökulma: Urheiluherrat pitävät huolta toisistaan

Ministeriön korkea virkamies puuttuu tarkastukseen, jossa perataan hänen ystävänsä johtaman järjestön rahankäyttöä. Hän yrittää usuttaa alaisiaan etsimään tarkastajan työstä heikkouksia. Oudointa on, että urheiluvaikuttajat eivät näytä itse tunnistavan, milloin he liikkuvat heikoilla jäillä, kirjoittaa ajankohtais- ja featuretoimituksen toimittaja Salla Vuorikoski.

urheilu
Salla Vuorikoski.
Salla Vuorikoski.Jaani Lampinen / Yle

Suomen Olympiakomitean rahasotkut saivat minut muistelemaan vanhaa sanontaa, jonka mukaan tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se joka antaa. Miten ministeriö on oikein seurannut ja ohjannut rahankäyttöä, kun se on ilmeisesti vuosien ajan ollut holtitonta?

Kun ryhdyin selvittämään asiaa, silmieni eteen avautui outo näkymä. Siinä veikkausvoittovaroja järjestöille jakava ministeriön liikuntayksikkö näyttää toimineen jonkinlaisena Suomen Olympiakomitean edunvalvonnan jatkeena.

Yhteistyö on ollut niin jouhevaa, että asioita on sovittu vain suullisesti eikä rahankäytön perään ole liikoja kyselty. Asiaa perkaavan jutun voit lukea täältä.

Järjestökentältä kuuluu valitusta: miksi kaikkia ei kohdella samalla tavalla?

– Kaikkihan sen tietävät, että Syväsalmi ja Nieminen ovat perheystäviä, useat lähteet sanoivat minulle jutunteon aikana.

Harri Syväsalmi johti rahan jakamisesta vastaavaa ministeriön liikuntayksikköä vielä viime viikolla. Risto Nieminen on puolestaan Olympiakomitean puheenjohtaja ja Veikkauksen entinen toimitusjohtaja.

He eivät peittele ystävyyttään: molemmat kertoivat avoimesti asiasta, kun sitä kysyin. Hyvää ystävyyttä on Syväsalmen mukaan jatkunut jo 42 vuoden ajan ja se on antanut hänelle paljon.

Kun ottaa huomioon miesten keskeisen roolin suomalaisessa urheilukentässä, on erikoista, että Syväsalmi ei omien sanojensa mukaan ole koskaan joutunut jääväämään itseään virkatehtävässään tämän ystävyyssuhteen takia. Sitä ei tapahtunut edes silloin, kun ministeriön tarkastusyksikkö teki alkuvuodesta tarkastustaan Olympiakomitean rahankäytöstä.

Sain tietää, että Syväsalmi oli pyytänyt oman liikuntayksikkönsä työntekijöitä etsimään heikkouksia tarkastusyksikön raportin luonnoksesta.

Pyyntö oli herättänyt hämmennystä ja oudolta se kuulostaakin. Voiko johtava virkamies puuttua ylipäätään millään tavalla hyvän ystävänsä järjestön asiaan, jota hoidetaan ministeriön toisessa yksikössä?

On erikoista, että Syväsalmi ei omien sanojensa mukaan ole koskaan joutunut jääväämään itseään virkatehtävässä tämän ystävyyssuhteen takia.

Syväsalmi selitti halunneensa vain auttaa tarkastajaa. Että tarkastaja ymmärtäisi Olympiakomitean toiminnan luonteen eikä kyselisi järjestöltä “tarpeettomia”. Jostain syystä Syväsalmen alaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet laatimaan esimiehensä toivomaa listaa raportin heikkouksista.

Vastaavia ystävyyssuhteita on toki urheilukentällä muitakin, mutta monet järjestöaktiivit näkevät vain päiväunia näin likeisistä väleistä alan päättäjiin.

Oudointa on, että urheiluvaikuttajat eivät näytä itse tunnistavan, milloin he liikkuvat heikoilla jäillä. Syväsalmikaan ei nähnyt toiminnassaan mitään ongelmaa.

Syväsalmi pohti, että jos tällainen ystävyys johtaisi jääviyteen, hän ei olisi voinut edes toimia ministeriön virassa, koska ystäviä on alalla niin paljon.

Tämä onkin hyvä pohdinnan aihe. Ajatusta voi ehkä työstää ministeriön rahoittamassa Suomen urheilun eettisessä keskuksessa, jonka pääsihteeriksi Syväsalmi siirtyi viime viikolla.