NKOTB-rotsi, salaiset päiväkirjat, keikkaliput – näitä aarteita Nyykkäri-fanit ovat varjelleet 25 vuotta

Tosifani leikkautti samanlaisen kampauksen kuin idolillaan, askarteli rintanapit ja fanivaatteet – ja on säilyttänyt aarteet tähän päivään saakka. Joukko 90-luvun poikabändisensaation ihailijoita avaa albuminsa ja kertoo muistonsa New Kids on the Blockista.

Musiikkifanit
NKOTB-farkkuliivi.
Hanna Koivunen

Hanna Koivunen on varjellut New Kids on the Block -muistojaan bändin jäsenten kuvin koristellussa laatikossa 25 vuoden ajan.

Koivusesta tuli fani puolivahingossa sen jälkeen, kun hän näki I'll Be Loving You -videon.

– Ajattelin, että onpa hyvännäköisiä nuoria poika ja biisikin oli ihana.

Kaikki rahat menivät fanitavaraan: videoihin, kirjoihin, rintanappeihin, julistekirjoihin ja tarroihin. Huone oli vuorattu lattiasta kattoon julisteilla, yhtään paljasta kohtaa ei ollut.

Hän askarteli NKOTB-fanitakin vanhasta farkkurotsista, jota käytti bändin keikoilla. Nuori tyttö haaveili yhtyeen kotikaupunkiin Bostoniin muutosta ja rakastumisesta.

– Hiuksenikin leikkasin kuten Joella. Kampaajalla oli mukana kuva, josta katsottiin malli.

NKOTB-kasetteja.
Näistä kaseteista New Kids on the Block -buumi alkoi. Suomessa varsinkin Step by Step oli valtava hitti. Petra Tiihonen

Kun NKOTB:n suosio oli suurimmillaan ja bändi keikkaili Pohjoismaissa, Koivunen tyttökavereineen kiersi keikat Tukholman Globenissa, Lahden mäkimontussa ja Helsingin jäähallissa – ja kotiutui niistä ilman ääntä. Konserteissa toisilleen vieraat fanit hehkuttivat suosikkejaan ja olivat yhtä suurta perhettä.

Helsingin jäähallin keikalla satoi räntää, ja tytöt olivat niin jäässä, että pääsivät jonottaessaan poliisiautoon lämmittelemään.

– Tiesimme, että konsertin jälkeen kiertuebussit ovat parkkipaikalla. Tapasimme Donnien pikkuveljen Markin bändin Marky Mark and the Funky Bunchin jäsenet. Itse Mark ei saapunut. He olivat konsertin lämppäreinä. Tämä konsertti jäi viimeiseksi.

Vuonna 1992 Koivunen riisui seinänsä Nyykkäri-kuvista. Fanitus haaleni, vaikka hän osti vielä bändin albuminFace the Musicvuonna 1994.

NKTOB-fanilaatikko.
Tähän laatikkoon on kerätty poikabändin fanin aarteet. Hanna Koivunen
NKOTB-lippuja.
Hanna Koivunen on säästänyt kaikki kolme keikkalippua vuodelta 1991.Hanna Koivunen

Teinityttö säilöi bändimuistonsa laatikkoon, joka on yhä varaston perukoilla.

Polttareitaan Koivunen vietti 2000-luvun alussa Nyykkäri-teemalla. Hän pukeutui fanifarkkutakkiinsa, huiviin ja teki oman musiikkivideon Step by Step -hitistä.

– Ystävät tietävät, kuinka suuri fani olen ollut.

Hanna Koivunen toivoo vielä jonain päivänä pääsevänsä NKOTB:n keikalle.

Fanibussin ainoa poika

– Uskaltaisin sanoa, että olin Lappeenrannan kovin NKOTB-fani. Ainakin pojista. Sain kovaa kettuilua osakseni koulun koviksilta, mutta en välittänyt, Kai Poutanen sanoo.

Hän fiilisteli Nyykkäreiden keikkaa monien muiden tavoin Lahdessa. Hän oli Lappeenrannasta hyppyrimäkien kaupunkiin matkanneen fanibussin ainoa poika.

Nyykkärit Lahden mäkimontussa.
Kuvan vasemmassa laidassa ambulanssi ja ensiapupiste, joihin Kai Poutanen kiinnitti huomiota Nyykkäreiden keikalla. Hän pani merkille, että yleisöstä kannettiin jatkuvasti tyttöjä paareilla ensiaputelttaan. Kai Poutanen

– Muistan hämärästi, että keikka oli pettymys. Olin takana puuistuimilla katsomorinteen yläpäässä, matkaa lavalle oli paljon. Muistan, kun keikan aikana joku bändistä lähti juoksemaan hyppyrimäen rinnettä ylös, turvamiehet tietysti kipittivät perässä.

Poutanen yritti epätoivoisesti kuvata turistikamerallaan biisien sanoja urheilustadionin valotaululta. Lavan viereen oli parkkeerattu ambulanssi ja ensiaputeltta.

– Huvitti, että eturivin ja ensiaputeltan välissä kirmasi jatkuvasti paarit, jossa pyörtyineitä tyttöjä rahdattiin "elvytettäväksi".

Nuoren pojan NKOTB-fanitus päättyi vuodenvaihteessa 1991 ja 1992, kun Guns N' Roses nousi pinnalle, ja Nyykkäreiden fanittamisesta tuli Poutasen mukaan noloa.

NKOTB-farkkutakki.
Krista Tervonen askarteli fanitakin kuudennella luokalla vuonna 1991. – Niin kova fani olin, että käytin takkia jokapäiväisessä arjessa, koulussakin. Kaikki lehdet, videot, kirjat, kasetit ja mittava määrä fanikrääsää ovat edelleen tallella suuressa pahvilaatikossa, tärkeimpänä aarteena tämä suurella rakkaudella ja pikkutytön omistautuneella hartaudella askarreltu takki.Krista Tervonen
Nyykkäri-päiväkirja.
Nyykkäri-fanin päiväkirjan sisäkansi oli somistettu asianmukaisin kuvin ja tekstein. Anja Seppänen

– Kolme vuotta vanhempi Slayeria fanittava broidini toi koulun jälkeen kavereitaan kotiin, ja tapani mukaan kuuntelin Nyykkäreitä huoneessani. Hän tuli ovelle, ja tiuski, että olisi syytä laittaa musa hiljemmalle, sillä häntä hävettää tuoda omia frendejä kotiin, koska myrkytän Nyykkäreillä. NKOTB oli hänen mielestään 'huutamista', vaikka Slayerin tuntien tilanne ehkä oli toisin päin.

– Samaan aikaan olohuoneen televisiosta tuli GNR:n Terminator-leffan hittimusavideo, johon broidi tokaisi, että 'kuuntelisit sen sijaan edes... TUOTA'. Kuuntelin. Saman päivän päätteeksi huoneeni julisteet vaihtuivat poikabändistä rokkibändiin, ja aloin soittamaan kitaraa.

Poutanen ei kuitenkaan ole unohtanut NKOTB:ia.

– Kuuntelemme NKOTB:n levyä joskus salaa kaverin kanssa ja nauramme kippurassa.

Fanitavaraa.
Anja Seppänen

"Muistelen bändiä lämmöllä"

– En ollut mikään järjetön fani, mutta en kyllä nuoruudessani mitään muutakaan fanittanut yhtä paljon, entinen Nyykkäri-fani Petra Tiihonen sanoo.

Kun bändi tuli Suomeen, se oli nähtävä. Mikkeliläisen koulun kuudennen luokan tytöt jäivät Lahteen keikalle suoraan luokkaretkeltään. Tiihosen mukaan NKOTB:n näkeminen livenä oli iso juttu sen ikäisille tytöille.

Tiihosen suosikkeja olivat Donnie ja Jordan. 12-vuotiaan kotoa löytyi yhtyeen c-kasetteja, julisteita ja lehtiä, joissa oli bändistä artikkeleita.

– Nykyään muistelen bändiä lämmöllä eikä se herätä negatiivisia tunteita. Ihan hyvä fanituksen kohde sen ikäiselle tytölle.

Ensimmäinen ja viimeinen bändi, joka aiheutti teinihysteriaa

Anja Seppänen oli 13-vuotias, kun NKOTB konsertoi Lahdessa. Hänellä on tallessa kuvia keikkajonosta sekä konsertista – vaikka konsertissa kuvaaminen oli pääsylippuun painetun tekstin mukaan kielletty.

Seppänen kirjoitti päiväkirjaansa ajatuksiaan keikan jälkeen:

Ote NKOTB-fanin päiväkirjasta.
Lukittu päiväkirja on säilynyt viidennesvuosisadan visussa tallessa. Anja Seppänen muistaa Nyykkäri-ihailun aikana, jolloin fanikulttuurissa oli tekemisen meininkiä. Fanituotteetkin tehtiin itse.Anja Seppänen

Me huudettiin minkä kurkusta sai ulos vaan tulemaan! Ensin NKOTB lauloi Call it What You Want. Sitten My Favorite Girl ja Valentine Girl. Joe lauloi kaikki samat mitkä vimeksi tulleessa New Kidsien konsertissa Providencessa. Kun Joe sanoi Where Do I Go from Here -laulun jälkeen saman All You Have to Do Is... Yleisö, siis me, huudettiin että Treat Me Right! Joe sanoi, että miten te sen tiesitte!

Jordan oli kysynyt, onko kaikilla suomalaisilla tytöillä vaaleat hiukset ja siniset silmät, kaikki huusi että JEE! Lopussa Donnie heitti kuperkeikkoja hyppyrimäkeä alas! Otin Donniesta valokuvan. Lopuksi, kun ne lähti linkulla, Donnie tuli vielä linkusta ulos ja katseli siinä! Niin, ja ennen kuin NKOTB tuli, niin lava oli täynnä nalleja, joita jotkut fanit oli heitelleet sinne! Toivottavasti NKOTB tulee SUOMEEN UUDESTAAN!´

Seppänen fanitti Nyykkäreitä 90-luvun alussa pari vuotta – siis juuri silloin, kun bändin suosio oli suurimmillaan.

– Yritimme matkia heidän pukeutumistaan. Step by Step (siirryt toiseen palveluun) kolahti ihan täysillä, ja matkimme tanssijuttuja videokasetilta. Se oli eka bändi – ja omalla kohdallani myös viimeinen – joka aiheutti 'teinihysteriaa'.

Fanit ostelivat rinta- ja hihamerkkejä ja tekivät niistä itseä fanituotteita, lippiksiä ja takkeja. He painattivat myös paitoja julisteista.

– 'Nyykkäri-aika' oli turvallista ihailua vastakkaista sukupuolta kohtaan. Oli kiva porukassa hysterisoida ja ihailla. Oman hauskuutensa fanittamiseen toise, että kuvia ja fanituotteita ei ollut niin helposti saatavilla, ja paljon näperreltiin itse leikekirjoja, nauhoteltiin c-kasetille radiosta ja joltakin toiselta kasetilta. Siinä oli tekemisen meininkiä!

NKOTB lavalla Lahdessa.
Petra Tiihonen on säilyttänyt valokuvia poikabändin huippuvuosista ja Lahden keikasta. Idolit merkittiin kuviin tussaamalla. Petra Tiihonen

Paluu teinihurmokseen New Yorkissa: Eturiviin kielloista huolimatta

Nuoruusvuotensa Lapissa asuneelle Katja Lukin-Keiskille Nyykkäreiden konsertti Lahden mäkimontussa 90-luvulla oli huikea kokemus. Hän kavereineen haki reissua varten rehtorilta vapautuksen koulutusta, lupa irtosi ja reissuun lähdettiin.

Pelkkä matkustaminen junalla Keminmaalta Lahteen oli 16-vuotiaalle huikea kokemus.

Kuuntelemme NKOTB:n levyä joskus salaa kaverin kanssa ja nauramme kippurassa.

Kai Poutanen

– Muistan, kuinka konserttipäivänä odotettiin konserttialueen aukeamista ja kuinka kaikki ryntäsivät porttien auettua kohti mäkimonttua. Itseäni on jo 25 vuotta harmittanut se, että olin hyvin kuuliainen 16-vuotias tuolloin, ja järjestysmiehen käskystä kävelin montulle muiden juostessa, koska hän nyt sattui sanomaan, että ei saa juosta, ja minä hölmö uskoin. Olin sitten siellä viimeisiillä riveillä ja ystäväni lähellä lavaa.

Valokuviin Nyykkärit tallentuivat pieninä pisteinä. Kuvat ovat varastossa laatikossa edelleen.

Vuoden 2015 kesänä entinen Nyykkäri-fani sai kokea nuoruusvuosiensa hurmoksen uudelleen New Yorkissa.

– Kuin ihmeen kaupalla New Kids on the Block esiintyi Madison Square Gardenilla kahtena iltana. Paikkaan mahtuu noin 20 000 ihmistä, ja tunnelma oli sen mukainen. Oli käsittämättömän hienoa palata tuttujen laulujen kautta ajassa taaksepäin. Pojat esiintyivät paremmin kuin koskaan.

Hän vannoo, että jos bändi vielä joskus esiintyy Pohjoismaissa, konserttiin on mentävä.

– Ai niin… Ja sain New Yorkissa vihdoin otettua takaisin 25 vuoden takaisen kuuliaisuuden. Minulla oli New Yorkissa istumapaikka, mutta uhmasin kaikkia käskyjä ja siirryin niin lähelle lavaa kuin mahdollista ilman, että järjestysmiehet huomasivat.

NKOTB Madison Square Gardenissa.
New Kids on the Block esiintyi New Yorkissa vuonna 2015. Ysärin superfani Katja Lukin-Keiski puski konsertissa itsensä miltei eturiviin. Katja Lukin-Keiski