Koe uusi yle.fi

Kolmikymppiset ovat asuntomarkkinoiden häviäjiä – "Mistä nuoret löytävät rahat asuntoihin?"

Kun Pipsa Öhman osti helmikuussa 2016 yksiön Helsingin Etelä-Haagasta, hallitus ja työmarkkinajärjestöt puuhasivat Suomeen palkkojen nollaratkaisua. Esko Kotilainen puolestaan maksoi asuntolainaansa pois 1970-luvulla, jolloin palkat nousivat yli 13 prosenttia vuodessa. Ensiasunnon ostajien tilanne on nyt vaikeampi kuin ehkä koskaan aiemmin.

talous
Asunnonostaja Pipsa
Pipsa Öhman osti ensimmäisen asuntonsa Helsingin Etelä-Haagasta helmikuussa 2016. Jyrki Lyytikkä / Yle

"Ensiasunnon ostajien määrä on romahtanut". "Taantuma heikentää nuorten sukupolvien asemaa Suomessa". "Näin EKP maksattaa asuntokuplaa nuorilla".

Otsikot Suomesta ja maailmalta kertovat kolmekymppisten heikentyneestä asemasta yhteiskunnassa.

Brittilehti The Guardian raportoi (siirryt toiseen palveluun) maaliskuussa 20–35-vuotiaiden vähentyneistä tuloista ja heikentyneistä näkymistä useissa länsimaissa. Monissa maissa nuoret tuntevat epäoikeudenmukaisuutta suhteessa vanhempiin sukupolviin ja asiantuntijoiden mukaan kehitys voi uhata jopa yhteiskuntarauhaa.

Myös kotimaassa Suomen Pankki kertoi (siirryt toiseen palveluun) maaliskuussa, että nuorten käytettävissä olevien tulojen "kasvu on heikentynyt tuntuvasti". Samaan aikaan vanhempien sukupolvien tulot ovat keskimäärin kasvaneet vahvasti.

Vanhempien sukupolvien varallisuuden kertymiseen ovat vaikuttaneet myös edulliset olosuhteet, jotka ovat helpottaneet asuntolainojen maksamista takaisin. Tosin lainan saaminen oli 1960-luvulla vaikeaa ja yksi lainan hakijoista oli tuolloin Esko Kotilainen, 74.

Laina oli lottovoitto

Esko Kotilainen muutti Kuopioon 1960-luvun lopussa ja jätti taakseen perheen pienen maatilan Säyneisissä.

Hän olikin yksi kymmenistä tuhansista, jotka 1960- ja 1970-luvuilla muuttivat maaseudulta maakunnan keskuskaupunkiin. Elämä maalla ei enää tuonut leipää pöytään.

Kotilainen löysi nopeasti töitä vaneritehdas Savo Oy:stä, jossa hänen vaimonsa oli työskennellyt jo aiemmin.

– Yhtiö halusi sitouttaa työntekijöitä palkkaamalla myös perheenjäsenet töihin. Näin työntekijät tunsivat firmansa omaksi, Kotilainen muistelee.

Asunnonostaja Kotilainen
Esko Kotilainen teki ensimmäisen asuntokauppansa Kuopiossa vuonna 1968. Muutaman vuoden jälkeen hän muutti pääkaupunkiseudulle.Jyrki Lyytikkä / Yle

Yritysten halu sitouttaa työntekijöitään johtui osaltaan työllisyystilanteesta. Työttömyysaste pysytteli pitkään 1960-luvulla yhden ja kahden prosentin välillä, kun Tilastokeskuksen tuoreimman mittauksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan se oli huhtikuussa 9,8 prosenttia.

Savo Oy:llä oli myös toinen periaate. Yhtiö halusi palkata nimenomaan maalta Kuopioon muuttaneita työntekijöitä. Vasemmistoradikalismin aikana työnantaja halusi varmistua työrauhasta.

Yhtenä työpäivänä Kotilainen sai Postipankista puhelun, jonka aikana virkailija pyysi häntä nopeasti konttoriin varaamaan asuntoa. Pankki rakennutti Taivaanpankon alueelle kerrostaloa.

– Sanoin, että minun rahani ovat kiinni muualla. Hän vastasi, että maksa vaikka satanen. Pääasia että varaat asunnon.

Kotilaisella kävi onnenpotku, sillä 1960-luvun lopulla pankeista oli vaikeaa saada lainaa ja jokainen sitä halusi.

Inflaatio ja sen kehitystä seuraavat palkankorotukset käytännössä helpottivat lainan maksamista takaisin. Samainen inflaatio söi säästöjä pankkitililtä, mikä kannusti lainan ottamiseen.

Tilastografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Pankkien välinen kilpailu Kotilaisen ja hänen työkavereidensa talletuksista vaikuttivat heidän lainan saamiseen. Pankit halusivat näppiensä alle työntekijöiden palkat, jotka oli siihen asti annettu joka perjantai tilipussissa kouraan.

Lainaa käytettiin sisäheittotuotteena.

Oma koti putkan vieressä

Hämeenlinnasta kotoisin oleva Pipsa Öhman, 30, esittelee tulevaa kotiaan ja kertoo hänen asuntonsa olevan kolmannessa kerroksessa. Helsingin Etelä-Haagan kaupunginosassa remontoidaan entistä poliisiasemaa asuinkäyttöön.

Öhman on ostanut kerrostalosta 30 neliön yksiön, jonka hinta oli 177 000 euroa.

– Asuntoni ei sentään ole vanhan putkan tiloissa. Sitäkin kai jossakin vaiheessa mietittiin, että vanhoja kaltereita olisi voinut hyödyntää talossa sisustuselementteinä, Öhman nauraa.

Asunnonostaja Pipsa
Pipsa Öhmanin pitäisi muuttaa uuteen asuntoonsa muutaman kuukauden päästä. Etelä-Haagan vanhaa poliisiasemaa remontoidaan asuinkäyttöön.Jyrki Lyytikkä / Yle

Heikko taloustilanne on romuttanut monen nuoren haaveet omasta omistusasunnosta. Öhman ei pitkään uskaltanut unelmoida omasta kodistaan, sillä työelämä heitteli häntä pätkäsopimuksesta toiseen.

Hän työskenteli toimittajana muun muassa MTV3:n ja Nelosen Uutisissa, ja työnantajilta irtosi vain määräaikaisia sopimuksia toisensa perään. Tämä siitäkin huolimatta, että töitä riitti koko ajan.

– Vakituinen työpaikka tuntui olevan pankeille juttu. Eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia saada sellaista.

Finanssikriisin jälkeen pankit ovat alkaneet kiinnittää huomiota yhä enemmän ostettavan asunnon sijaintiin, lainanhakijan työsuhteeseen ja alaan, jolla hän työskentelee. Pankit eivät halua joutua maksamattomien lainojen maksumieheksi.

Öhmanin tilanne muuttui, kun hän vaihtoi työpaikkaa ja alaa. Hän sai vakituisen työn tiedottajana.

Samalla se, mikä aiemmin oli tuntunut mahdottomalta, muuttui mahdolliseksi. Hän alkoi haaveilla omasta asunnostaan.

Reilun puolen vuoden päästä töiden alkamisesta omistusasunnon kauppakirja oli valmis.

"Nuoret joustavat aina"

Nuorten asema asuntomarkkinoilla on viime vuosina vaikeutunut. Nuorisotyöttömyysluvut huitelevat korkealla, nuorten kiinnittyminen uraputkeen ei näytä helpolta ja ensiasunnon ostajien määrä on romahtanut.

Kun ensiasunnon ostajia oli ennen finanssikriisiä 2006 noin 34 000, toissa vuonna luku lähes puolittui (siirryt toiseen palveluun) 20 000:een. Taustalla on ennen kaikkea yksi pitkäaikaisimmista matalasuhdanteista Suomen historiassa.

Suomen Hypoteekkiyhdistys Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus sanoo, että nuoret joustavat aina laskusuhdanteissa.

– Yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on noussut koko 2000-luvun, kun vastaavasti nuorilla se on laskenut.

Osa nuorista venyttää opiskeluitaan, osa putoaa työttömäksi ja osa luovuttaa töiden etsimisen. Suomen Pankin tutkijoiden Helvi Kinnusen ja Petri Mäki-Fräntin tuoreen tutkimusartikkelin mukaan tilanne on vaikeampi nuorille nyt kuin se oli 1990-luvun lamassa.

Mäki-Fräntin mukaan työmarkkinoille tulleen sukupolven tulot notkahtivat 1990-luvun lamassa väliaikaisesti, mutta he pääsivät nopeasti muun väestön tulokehitykseen mukaan.

Nyt työelämään tulleen sukupolven osalta näkyy Suomen Pankin tilastoissa vain notkahdus, eikä se ainakaan vielä ole päässyt vanhempien sukupolvien tulojen kasvuvauhtiin kiinni.

Akateemisissä piireissä on tosin kiistelty (siirryt toiseen palveluun) muutoksen syistä, merkittävyydestä ja pysyvyydestä.

60 000 euron käsiraha

– Nykynuorilla on vaikeampi tilanne kuin meillä oli.

Esko Kotilainen on todistanut nuorten tilannetta lastensa ja lastenlastensa kautta. Hänellä riittää ymmärrystä nuoremmille, vaikka heikko taloustilanne ruokkii aina sukupolvien välisiä ristiriitoja.

– Nykyään pankit vaativat jopa 30 prosentin osuuden omarahoitusosuutta, joka 190 000 euron kaksiosta on 60 000 euroa. Mistä tyhjästä liikkeelle lähtevät nuoret voivat sellaisen rahan löytää?

Pankkien lainanantoa kiristää heinäkuussa voimaan astuva lakimuutos. Kun nyt pankkien lainanantoa ei lailla rajoiteta, pankit voivat jatkossa myöntää lainaa ensiasunnon ostajalle 95 prosenttia asunnon hinnasta.

Muilla kuin ensiasunnon ostajilla pitäisi olla omaa rahoitusta kymmenen prosenttia uuden kodin hinnasta.

Käytännössä pankit ovat vaatineet omarahoitusosuuksia, eikä Kotilaisen mainitsema 30 prosentin osuus ole ollut tavaton.

Muutos on suuri, jos sitä vertaa aikaan ennen finanssikriisiä. Tuolloin pankit lainasivat jopa 110 prosentin lainoja suhteessa asunnon hintaan. Ylimääräisellä rahalla lainansaajat usein remontoivat kotejaan.

Kotilaisella on pankkien tiukoista vaatimuksista omakohtaista kokemusta. Hän auttoi lapsenlastaan vauhtiin oman kodin ostamisessa vuosi sitten takaamalla vantaalaisen kaksion asuntolainasta 15 prosenttia.

– Lainanottaminen vaatii rohkeutta nykynuorelta, kun tarjolla on vain pätkätöitä. Tilanne oli toinen minun nuoruudessani.

Grafiikka
Yle uutisgrafiikka

Kotilainen pääsikin nopeasti kiinni vakituisiin töihin Savo Oy:n vaneritehtaalla. Puolen vuoden määräaikaisen työsopimuksen jälkeen hän sai toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen yhtiön luottamusmiehenä.

Ekonomisti: epäreilu suhdanne

Ekonomistit harvoin sanovat mitään tilannetta epäreiluksi. He lähinnä toteavat, miten asiat ovat ja tekevät ennusteita nykytietojen pohjalta. Pääekonomisti Brotherus tekee kuitenkin poikkeuksen.

– Ikäluokkien, jotka sattuvat olemaan työmarkkinatuloiässä taantuman aikaan, tulokehitys ja urakehitys jäävät pysyvästi heikommaksi kuin hyvinä aikoina työuraansa aloittavilla. Se on epäreilua, koska ihminen ei voi mitenkään vaikuttaa taloustilanteeseen.

Pitkä talouden matalalento on vaikuttanut erityisesti 1980-luvulla syntyneiden työmarkkina-asemaan. Suomen Pankin mukaan 30–34-vuotiaiden osallistuminen työelämään putosi heti taantuman alkuvuosina neljä prosenttiyksikköä (siirryt toiseen palveluun) muiden ikäryhmien pitkän aikavälin keskiarvoa alemmaksi.

Osallistumisasteella mitataan sitä, kuinka moni on töissä tai hakee töitä ja kuinka moni luovuttanut työllistymishaaveittensa kanssa.

Kinnunen ja Mäki-Fränti menevät niin pitkälle, että he sanovat alle 35-vuotiaiden olevan ensimmäinen sukupolvi, jonka elintaso ei ole noussut suhteessa edelliseen sukupolveen samanikäisenä.

Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että yhä harvemmilla nuorilla on mahdollisuuksia saada lainaa.

– Jos nuorisotyöttömyys kasvaa, he ovat vaarassa jäädä vanhempien tulokehityksestä jälkeen. Meillähän on pitkäaikaistyöttömyys kasvussa, Mäki-Fränti sanoo.

Heikko taloustilanne onkin lähinnä työelämään pyrkivien ja sieltä putoavien ongelma.

Korkeat vuokrat vievät säästöt

– Ennen tätä en ollut kiinnostunut lainkaan sisustuslehdistä, mutta nyt olen katsonut niitä eri silmällä. Pääsin esimerkiksi vaikuttamaan, millaisia laattoja saan kylpyhuoneen seinään ja lattialle.

Pipsa Öhmanin ratkaisuun ostaa oma asunto vaikuttivat sekä tunteet että järki. Heti kaupan jälkeen hänelle tuli vahvempi tunneside tulevaan omistus- kuin nykyiseen vuokra-asuntoonsa.

Öhmanin pääasiallinen asia-argumentti puolestaan liittyy siihen, että omistusasunto tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi kuin vuokra-asunto.

– Minulla ei ole tunnetta, että asuntojen hinnat laskevat. Toisaalta saavat hinnat hieman laskeakin, sillä vuokralla rahaa menisi joka tapauksessa 700 euroa kuukaudessa täysin hukkaan.

Viime aikoina osa taloustoimittajista on esittänyt analyysin (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan Suomessa ja Euroopassa puhalletaan asuntokuplaa. Taustalla on Euroopan keskuspankki EKP:n löysä rahapolitiikka: ohjauskorkoja on laskettu, jotta maanosan talouskasvu pääsisi vauhtiin.

Halpa lainaraha ja tietoinen inflaation kiihdyttäminen puolestaan nostavat asuntojen hintoja.

Analyysin mukaan ensiasunnon ostajat joutuvat maksumiehiksi, kun taas asunnon myyjät käärivät hyödyn omaisuuden arvon noususta.

Tosin Hypo on esittänyt vastakkaisen analyysin (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan kuplan on nähty koskevan vain pääkaupunkiseudun yksiöitä, joiden neliöhinnat ovat 40 prosenttia kalliimpia kuin niitä suuremmissa asunnoissa.

Oli totuus mikä tahansa, asuntokauppa ja -lainaaminen ovat osoittaneet ainakin pääkaupunkiseudulla viime kuukausina piristymisen (siirryt toiseen palveluun) merkkejä. Näistä tilastoista ei tosin saa selville, miten ensinasunnon ostajien tilanne on kehittynyt.

Öhman muistuttaa, että parhaatkin talousasiantuntijat erehtyvät arvioissaan, eikä asunnon vuokraaminen näytä nyt järkevältä. Vuokrat ovat nouseet nopeammin (siirryt toiseen palveluun) kuin omistusasuntojen hinnat.

Tämä on tarkoittanut sitä, että omasta kodista haaveilevien vuokra-asujien on ollut varsinkin pääkaupunkiseudulla yhä vaikeampaa säästää rahaa asuntolainaa varten.

Nollakorotukset eivät auta asunnon ostajaa

Esko Kotilainen kertoo, että hän ja monet muut käyttivät tietoisesti asunnon ostamisessa hyödykseen korkeaa inflaatiota 1960- ja 1970-luvuilla. Kotilaisen perheelllä olikin tarkoitus asua asunnossa muutaman vuoden ja ostaa tilalle entistä isompi asunto.

– Siihen aikaan oli yleistä, että perheetkin asuivat yksiössä ja muuttivat muutaman vuoden jälkeen pois isompaan asuntoon.

Tilastokeskuksen mukaan inflaatio oli 1970-luvulla keskimäärin 11,4 ja asuntolainan keskikorko 9,4 prosenttia. Samaan aikaan palkat nousivat keskimäärin 13,4 prosenttia vuodessa.

Käytännössä siis palkkojen nousu helpotti lainan takaisinmaksua menneinä vuosikymmeninä, kun taas viime vuosina työmarkkinajärjestöt ovat tehneet maltillisia palkkaratkaisuja, eikä uunituore kilpailukykysopimus tee poikkeusta tässä linjassa.

Laina-ajat olivat tuolloin tosin lyhyemmät. Kun Kotilaisen laina-aika oli 10 vuotta, Öhman maksaa pankille asuntolainaansa 22 vuotta.

Tilastografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Asunnonostajien verotusta kevensi 1970-luvulla lainakorkojen vähennysoikeus, jota on viime vuosina kiristetty. Vuodesta 2012 lähtien korkovähennys pienentyi kolmen vuoden ajan viidellä prosenttiyksiköllä vuosittain.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus kiihdytti korkovähennyksen vuosittaista kiristämistä kymmeneen prosenttiyksikköön vuonna 2015. Tänä vuonna asuntolainan korkomenoista pystyy vähentämään enää 55 prosenttia.

Tonnilla asunnon omistajaksi

Lopulta Esko Kotilainen sai asuntolainan tuhannen markan käsirahalla, joka toimi velan vakuutena.

– Tulin kotiin ja sanoin vaimolleni, että arvaa mitä ostin. Tuhat markkaa oli pieni raha siihen aikaan.

Aivan yllätyksenä uuden kodin ostaminen ei Kotilaisen vaimolle tullut. Pariskunta oli puhunut asuntoasiat läpi jo ennen varauksen tekemistä.

Kilpailu asunnoista ja velasta oli kuitenkin niin kovaa, että tilaisuuteen oli tartuttava, kun se tuli eteen. Eikä kilpailua helpottanut suomalaisten suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin, joissa ei ollut tarpeeksi asuntoja tulijoita varten.

Taivaanpankon kaksioon muutti Kotilaisen pariskunnan lisäksi kaksi lasta. Muutaman vuoden asumisen jälkeen Kotiloille löytyi Kuopiosta kolmio, jonka hinta oli 70 000 markkaa. Asunnosta tuli kuitenkin nopea lähtö, sillä perheen isälle tarjoutui työtilaisuus Helsingistä.

Esko Kotilainen sai työpaikan Puutyöväen liitosta vuonna 1971, kun liiton rahastonhoitajaksi kaivattiin tekijää. Samalla hänelle tuli eteen hintatason ero pääkaupunkiseudun ja Kuopion välillä.

Kolmio Espoon Karakalliosta maksoi 60 000 markkaa enemmän kuin samankokoinen asunto Kuopiossa. Siis lähes kuopiolaisen kolmion verran enemmän.

– Kun olin ammattiliitossa taloudenhoitajana töissä, asuntolaina oli suhteellisen helppo saada. Pankki uskoi, että osasin hoitaa myös omat talousasiani.

Vuokra-asunto pääkaupunkiseudulta ei ollut vaihtoehto. Kerrostalotuotanto oli vasta nytkähtänyt käyntiin, eikä vuokra-asuntoja ollut paljon tarjolla.

Lainan takaisinmaksua helpotti se, että Kotilaisen vaimo sai nopeasti töitä. Hän työskenteli Nokialla 25 vuotta elektroniikkatuotteiden tarkastajana.

"Oma asunto ei kerro onnistumisesta"

Öhmanille asuntolainan hankkiminen tuli nopeasti eteen. Hän oli etsinyt asuntoa, jossa olisi vanhan rakennuksen luonnetta. Samaan aikaan asunnon remontoiminen jännitti häntä.

Hän oli aiemmin huomannut, että Etelä-Haagassa remontoidaan vanhaa poliisiasemaa asuinkäyttöön. Toinen asunnon ostaja oli kuitenkin ehtinyt varata taloyhtiöstä Öhmanille sopivan yksiön itselleen.

Kun edellinen ostajakandidaatti perui varauksensa, Öhmanin piti toimia nopeasti.

– Viimeinen kuukausi oli intensiivistä aikaa, kun asunto tuli tarjolle. Kävin pankkien kanssa useita neuvotteluita ja vääntöä lainaehdoista.

Vääntäminen kannatti, sillä pankit paransivat lainatarjouksiaan. Lainaehtojen ja taloyhtiön tietojen tutkimiseen hän värväsi kaikki läheiset ja vähän etäisemmätkin tutut. Lisävakuudeksi pankille Öhman tarjosi perittyä tonttia.

Öhman on huomannut kiristyneen taloustilanteen kaveripiirissään, vaikka hän sanookin kaveripiirinsä olevan onnekas.

– Puolet kavereistani ovat vakitöissä, puolet eivät. Työllistyminen riippuu enemmänkin alasta kuin korkeasta koulutuksesta.

Vaikka tilanne on tiukka, ensiasunnon ostajien määrän romahtaminen ei Öhmanin mielestä johdu pelkästään työttömyydestä tai tiukentuneista lainaehdoista.

– Ikäpolveni ei enää kiinnity samalla tavalla omaisuuteen kuin esimerkiksi vanhempieni sukupolvi. Nykyään nuoret hakevat kokemuksia, mikä voi vaikuttaa vanhemmista törsäämiseltä.

Vielä muutama vuosi sitten Öhmanin mielessä pyöri palkan sijoittaminen ennemminkin seuraavaan ulkomaanmatkaan kuin asuntolainan lyhennykseen.

Suomalaisten asumismieltymyksissä näkyykin muutoksia. Pääekonomisti Brotherus viittaa tilastoihin, joiden mukaan ahtaasti asuvien lapsiperheiden määrä on kasvanut Etelä-Helsingissä kuten Punavuoressa ja Eirassa.

Asunnon ikkuna
Ensiasunnon ostajien määrä on romahtanut viime vuosina.Jyrki Lyytikkä / Yle

Helsingin kaupunki arvioi joka vuosi alakanttiin päivähoitopaikkojen tarpeen näillä alueilla.

– Nämä perheet voisivat ostaa asuntonsa hinnalla esimerkiksi tilavamman asunnon kehyskunnasta. He kuitenkin pitävät urbaania ympäristöään olohuoneena, jossa asunto on vain tukikohta.

Asuinpaikkakunta on vaikuttanut myös Öhmanin valintoihin. Hän työskenteli Hämeen Median paikallislehdissä vakituisena työntekijänä, mutta irtisanoutui vuoden työsuhteen jälkeen vuonna 2011.

– Minulle oli kuitenkin selvää, että haluan muuttaa isompaan kaupunkiin. Sen jälkeen toimin muun muassa vuokratyöntekijänä ja määräaikaisissa työsuhteissa eri työnantajilla.

Ensiasunnon ostajien määrän romahtamisella voi olla vaikutusta myös laajemmin asuntomarkkinoihin, jos muutos on pysyvä.

Yli neljänneksessä kaupoissa ostaja on ensimmäisen asuntonsa hankkija ja he monesti laukaisevat pitkiä asuntokauppaketjuja.

_Harkitsetko uutta asuntoa? Tutustu Ylen uuteen Asuntokoneeseen._