Mielikuva hilpeästi duurissa laulavista suomenruotsalaisista ei ole täysin väärä – ainakaan tanssimusiikissa

Hiljaiset ja melankoliset suomalaiset synkistelevät mollissa, iloiset ja pirteät suomenruotsalaiset puolestaan ilkamoivat duurissa. Mielikuva kahdesta erilaisesta musiikkikulttuurista elää vahvana. Totta se on ainakin tanssilavoilla, vahvistaa musiikkitieteen professori.

kulttuuri
Mies ja nainen tanssivat, takana näkyy siluetissa orkesterin
Tanssiva pari Tapiolassa, Uudenkylän vanhalla työväentalolla Tampereen Kissanmaalla.Mika Kanerva

Mielikuva duurivoittoisesta suomenruotsalaisesta ja mollivoittoisesta suomenkielisestä musiikista pätee vahvasti ainakin tanssi- ja iskelmämusiikissa. Ero näkyi Åbo Akademin musiikkitieteen professorin Johannes Brusilan mukaan jo heti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, kun kansalliset iskelmät syntyivät.

– Suomenruotsalaiset etenkin länsirannikolla ovat ottaneet vaikutteita Ruotsin dansbandsmusikenista. Se on puhtaasti duurivoittoista ja rytmiltään vähän erilaista kuin suomalainen tanssimusiikki, joka on perinteisesti humppaa ja tangoa nimenomaan mollissa soitettuna, sanoo muun muassa suomenruotsalaista musiikkia tutkinut Brusila.

Ero näkyy vahvasti tanssilavoilla, ja siellä esiintyvien yhtyeiden on otettava tämä huomioon esityslistaansa miettiessään.

– Kun tein kenttätyötä tanssibändien kanssa, huomasin, kuinka suomenruotsalaisen rannikkoseudun ja sisämaan suomenkielisen seudun välillä on kuin Berliinin muuri, Brusila naurahtaa.

– Tanssilavoilla koetaan hyvin konkreettisesti, soittaako bändi "meidän musiikkia" vai ei. Kielen ja rytmiikan lisäksi on tärkeää, soitetaanko duurissa vai mollissa, hän jatkaa.

Suomenruotsalaiseen musiikkiin tutustuminen on tuonut paljon sävyjä musiikilliseen palettiini.

Maria Kalaniemi, harmonikkataiteilija

"Mieletön runsaudensarvi"

Harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi soittaa paljon sekä suomalaista että suomenruotsalaista kansanmusiikkia. Hän on kasvanut kaksikielisessä perheessä, joten kumpikin kulttuuri on tullut tutuksi.

– Kun aloin soittaa harmonikkaa ja laulaa nuorena, oli hyvin luonnollista, että musisoin niin suomen kuin ruotsin kielellä, Kalaniemi toteaa.

Suomenruotsalaisessa ja suomalaisessa kansanmusiikissa on Kalaniemen mukaan pieniä tyylillisiä eroavaisuuksia, mutta myös samankaltaisuuksia.

– Suomenruotsalaiseen musiikkiin tutustuminen on tuonut paljon sävyjä musiikilliseen palettiini. Siellä on ihania balladeja ja vahvaa menuettiperinnettä. Ne ovat antaneet mielettömän runsaudensarven tähän musisointiin, Kalaniemi sanoo.

Kansanmusiikista hän ei tunnista selkeää duuri ja molli vastakkainasettelua. Myös hänelle asetelma tuo mieleen tanssimusiikin.

Musiikilla ilmennetään, keitä me olemme

Musiikkitieteen professori Johannes Brusila kertoo, että ajatus suomenruotsalaisten duurista ja suomalaisten mollista on periytynyt 1800-luvulta. Tuolloin syntyi kansallisromanttisia ajatuksia omasta kansasta ja itsenäisyydestä, mikä johti kansanlaulujen keräämiseen.

Suomenkieliset ja ruotsinkieliset halusivat korostaa, että olemassa on kaksi kansanryhmää, joilla on erilaiset kansanluonteet. Syntyi omat musiikkirepertuaarit, ja eroa tehtiin musiikissa muun muassa juuri duurin ja mollin kautta.

– Musiikin kautta ilmennetään, ketä me olemme ja sitä, että olemme toisenlaisia kuin muut, Brusila sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että suomenruotsalaisessa ja suomenkielisessä musiikissa on myös paljon samaa – varsinkin hieman kauempaa katsottuna.

Suomenruotsalainen musiikki raikaa tänä viikonloppuna Kokkolassa. Finlandssvenska sång- och musikfesten -tapahtumaa tuo kaupunkiin yli 1 800 soittajaa ja laulajaa.