Pyörällä Lontoossa, Berliinissä ja Roomassa – arkiliikuntaa ja selviämistaistelua

Polkupyörä on eri puolilla Eurooppaa yhä suositumpi tapa siirtyä paikasta toiseen. Yle Uutiset kysyi pyöräilijöiltä kolmessa eurooppalaiskaupungissa, kuinka he pärjäävät muun liikenteen seassa.

Yle maailmalla
Beth McGuinnessin mielestä Lontoossa sekä autoilijat että pyöräilijät voisivat parantaa ajotapojaan.
Beth McGuinnessin mielestä Lontoossa sekä autoilijat että pyöräilijät voisivat parantaa ajotapojaan.Pasi Myöhänen / Yle

Kapeiden ja ruuhkaisten katujen Lontoo on kaukana pyöräilijän paratiisista. Tuhannet työmatkalaiset, kuten Beth McGuinness, ovat kuitenkin vaihtaneet bussit ja metrot polkupyörään.

– Olen pyöräillyt nyt neljän vuoden ajan. Myös monet ystäväni ja heidän lapsensa ovat vaihtaneet fillariin, McGuinness kertoo.

Taksi- ja bussikuskit menettävät hermonsa, kun pyöräilijät eivät välitä punaisista valoista.

Beth McGuinness

Lontoossa pyörämatkoja tehdään kaksinkertainen määrä vuosituhannen vaihteeseen verrattuna, lähes 600 000 kappaletta päivässä. Vakavat onnettomuudet ovat kuitenkin otsikoissa jatkuvasti. Viime vuonna kuoli 13 pyöräilijää.

– Pyöräilen itse turvallisesti, en lähde ohittamaan bussia voittaakseni kymmenen sekuntia matka-ajassa. Olen enemmän huolissani muista pyöräilijöistä kuin itsestäni, McGuinness sanoo

Hänen mielestään sekä autokuskit että pyöräilijät voisivat parantaa ajotapojaan ja huomioida toisensa paremmin.

– Taksi- ja bussikuskit menettävät hermonsa pyöräilijöihin, sillä jotkut heistä eivät välitä edes punaisista valoista. Minä joudun kärsimään tästä, vaikka pyöräilen itse sääntöjen mukaan.

Beth McGuinnessin mielestä pyöräily on silti riskin arvoista.

– Pyöräilyn aloitettuani minun ei tarvitse enää odottaa sitä tuleeko bussi vai ei. Se on helpompaa, tiedän mihin aikaan saavun kotiin tai töihin. Ja pysyn samalla kunnossa.

Maria Echtermeyer
Maria Echtermeyer pyöräilee mieluiten Berliinin laitamilla, jossa on vähemmän liikennettä.Pertti Rönkö / Yle

Berliiniin kaivataan parempia pyöräteitä

Myös Berliinissä erittäin röyhkeästi ajavista pyöräilijöistä on tullut käsite. Maria Echtermeyer kuitenkin ajaa vanhalla perhepyörällä, omien sanojensa mukaan enemmänkin hitaanpuoleisesti.

– En kuuluu militantteihin pyöräilijöihin, Echtermeyer vakuuttaa.

Pyöräilen mieluiten iltaisin. Päivällä syntyy liian usein uhkaavia tilanteita.

Maria Echtermeyer

Autoilijoiden, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä konflikteja hän vähentäisi rakentamalla parempia pyöräteitä.

– Ne pitäisi myös merkitä nykyistä selkeämmin, vaikka punaisella päällysteellä, Echtermeyer ehdottaa.

Schönebergin kaupunginosassa asuva Echtermeyer pyöräilee mieluiten iltaisin, koska silloin on vähemmän liikennettä. Päiväsaikaan, kun kaikki ovat liikkeellä, syntyy hänen mielestään liian usein uhkaavia tilanteita.

Berliinissä kuoli viime vuonna tapaturmaisesti kymmenen pyöräilijää. Kaupunkilaisten perustama kansanliike vaatii radikaaleja toimia pyöräilyn helpottamiseksi ja vaaratekijöiden poistamiseksi.

Liikkeen tavoitteisiin kuluu muun muassa, että kaupunki rakentaa joka vuosi vuoteen 2025 asti vähintään 50 kilometriä pyöräilykatuja, joilla etuajo-oikeus olisi pyöräilijöillä. Autoilla niillä saisivat ajaa vain kadun varren asukkaat.

Pääkaduilla olevien pyöräteiden leveyden pitäisi liikkeen mukaan olla vähintään kaksi metriä. Risteysten pitäisi olla pyöräilijäystävällisempiä ja pyörätieverkoston aukottomampi.

Tavoitteena on, että pienetkin koululaiset voisivat pyöräillä turvallisesti kodin ja koulun väliä ilman vanhempia.

Pyöräilijä Roomassa.
Roomassa pyöräilijä on harvinainen näky.Petri Burtsov / Yle

Roomassa "kaikki vihaavat pyöräilijöitä"

Roomaa ei tunneta suurena pyöräilykaupunkina. Kuoppaiset mukulakivikadut, kaahailevat skootterit ja säännöistä piittaamattomat autoilijat ovat monelle pyöräilijälle liikaa.

Luca on kuitenkin pyöräillyt Roomassa jo 30 vuoden ajan. Hänen mukaansa pyöräily vaatii kaupungissa erityistä tarkkuutta ja tiettyä anarkistista asennetta, sillä kaupunkisuunnittelu ei huomioi pyöräilijöitä oikestaan millään tapaa.

Kun kerron ihmisille, etten omista ajokorttia, minua katsotaan kuin marsilaista.

Luca

– Täällä kaikki – bussit, taksit, kävelijät ja autoilijat – vihaavat pyöräilijöitä. Koska pyöräilyä koskevia sääntöjä ei ole, voivat pyöräilijät tehdä ihan mitä haluavat. He ajavat milloin liikenteen seassa, milloin jalkakäytävillä, ja sitovat pyöränsä kiinni mihin vaan, Luca sanoo.

Hänen mukaansa pyöräily on kuitenkin kasvattamassa suosiotaan myös Roomassa. Tämä johtuu siitä, että autoja on yksinkertaisesti liikaa, ja parkkipaikkoja ei enää ole. Skootterit ovat vaarallisia, ja julkinen liikenne ei toimi.

Sen verran harvinaista pyöräily kuitenkin vielä on, että usein kadulla kohdatessaan pyöräilijät soittavat kellojaan tervehtiäkseen toisiaan.

Italiassa pyöräily on perinteisesti nähty urheiluna. Pyöräilytrikoissa kilpapyörillä ajavat miehet ovat yleinen näky maaseudun teillä.

– Ihmiset eivät voi uskoa todeksi sitä, että pyöräilen joka päivä. Kun kerron heille, etten edes omista ajokorttia, minua katsotaan kuin marsilaista, Luca nauraa.

Hän koputtaa puuta ja sanoo, ettei ole koskaan joutunut pyöräillessään onnettomuuteen.

– Pyöräily on Roomassa kaikesta huolimatta hauskaa. Seitsemälle kukkulalle rakennettu Rooma tarjoaa pitkien nousujen jälkeen pitkiä palkitsevia alamäkiä, Luca hehkuttaa.