Hyppää sisältöön

Kriminaalipsykologi: Somevihaaja purkaa omia vaikeita tunteitaan

Kriminaalipsykologin mukaan uhkailu on useimmiten enemmän omien kielteisten tunteiden purkamista kuin yritys vaikuttaa päätöksiin. Vaikka vihaviestin vastaanottaminen tuntuisi pahalta, lähettämisen syitä kannattaisi yrittää ymmärtää – mutta hyväksyä ei tarvitse.

Kuva: Enja Heikkilä / Yle

Kriminaalipsykologi Jaana Haapasalon mukaan poliittisiin päättäjiin kohdistuvat uhkailut heijastelevat yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Työssään aikuispsykiatrin parissa Haapasalo kertoo näkevänsä ruohonjuuritasolla kytevän ihmisten vihan: kiristyneestä taloustilanteesta seuraanneen hallitustason päätökset ovat vaikuttaneet ihmisiin.

– Ihmiset on hyvin pettyneitä ja katkeroituneita vastoinkäymisistä ja vaikeuksista, mitä heillä on elämässään ollut. He haluavat purkaa kielteisiä tunteitaan kohteeseen, jonka he kokevat liittyvän pettymyksiin tai katkeruuden aiheisiin.

Kun elämässä menee huonosti, siitä seuraavia voimakkaita tunnetiloja. Jos ihminen ei osaa riittävästi säädellä tunteitaan tai häneltä puuttuu itsensä rauhoittamisen keinoja, ikävät tunteet puretaan kriminaalipsykologin mukaan kohteeseen, joka tuntuu sopivalta.

– Enimmäkseen on kysymys omien kielteisten tunteiden purkamisesta, ei niikään tietoisista vaikuttamisyrityksistä.

Kuppi täyttyy ongelmista

Haapasalon mukaan pettymyksistä on voinut seurata, että arvostus poliittisia päättäjiä kohtaan on laskenut. Silloin sanoja ei katsota tarpeelliseksi säästellä – ja taustalla painavat omat tunteet.

– Kun ihmisellä menee monilla elämänalueilla huonosti, joku näennäisesti vähäpätöinen asia voi olla viimeinen pisara, joka saa kupin vuotamaan yli.

Päättäjien uhkailuun voi johtaa myös heikko mentalisaatiokyky (siirryt toiseen palveluun), jonka vuoksi ihminen osaa tarkastella asioita vain omasta näkökulmastaan ja itsekeskeisesti: hän ei osaa ajatella, miltä vihaviesti tuntuu vastaanottajasta.

Puutteelliseen mentalisaatiokykyyn kuuluu Haapasalon mukaan myös että rikoksen hyvittämiseen tarvitaan silmä silmästä.

– Vääryys voidaan oikaista tekemällä sama paha teko sille ryhmälle, jonka koetaan loukanneen oman ryhmän oikeuksia.

Keskustelu rauhallisille vesille

Nettiuhkauksen vastaanottojaa Haapasalo neuvoo rauhallisuuteen, "kovaa kovaa vasten" ei kannata laittaa, eikä vastata mustavalkoisuuteen samalla mitalla.

– Pitää rauhoittaa oma mieli ja pyrkiä – vaikka itsestä pahalta tuntuu – ymmärtämään vihaisen ihmisen näkökulmaa. Kun keskusteluyhteyteen pääsee, voi auttaa häntä rauhoittamaan itsensä. Se on parempi kuin antaa tilanteen kärjistyä.

Haapasalo pitää keskustelun kuljettamista rauhallisille vesille tehokkaimpana keinona: uhkailusta poliisiasian tekemistä hän pitää äärimmäisenä keinona.

– Toki henkeyden tai terveyden uhkaaminen voi aiheuttaa kauhun ja avuttomuuden tunteita. Se täyttää jo traumaattisen kokemuksen kriteerit ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Vaikka toisen käyttäytymisen syitä voi yrittää ymmärtää, hyväksyä toimintaa ei pidä.

Vihalle keino purkautua

Moni vihaviesti kumpuaa sosiaalisesta mediasta. Some on kriminaalipsykologin mukaan tasa-arvoistanut äänten kuuluvutta: kenellä tahansa on mahdollisuus kommentoida siellä.

Hyvääkin Haapasalo siinä näkee: demokraattinen keskustelu voi lisääntyä – toisaalta jopa väkivaltaisilta muodoilta tunteiden purkamisessa voidaan välttyä.

– Kun ensimmäinen tunne puretaan sosiaaliseen mediaan, niin silloin ei tarvitse lähteä pesäpallomailalla huitomaan kaduille.

Vihaviestin kirjoittajaa Haapasalo neuvoisi ennen viestin lähettämistä käymään läpi yhteiskunnan tarjoamat rakentavat vaihtoehdot: poliittiseen tai järjestötoimintaan osallistumisen tai pyrkimys vaikuttaa kynän tai puheen voimin.

– Jos silti tuntuu, että on vain huutava ääni korvessa, silloin voi olla paikallaan keskustellla ammattilaisen kanssa, miten oman suuttumuksen ja vihan saisi hyvällä tavalla purettua.

Haapasalon mukaan "kukaan ei ole ikuisesti tuomittu uhkailijaksi tai vainoajaksi".

– Kukaan ei ole kroonisesti ilkeä tai vihamielinen. Siihen tarvitaan vain tunnetta, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi ja saa rauhoittavia ja rakentavia vastauksia.

Jaana Haapasaloa haastatteli Heli Kaski.

.
.