Silmätippoja, pakaratreeniä ja pakettiauto – näillä vinkeillä selviät kulttuuritapahtumista Suomen suvessa

Suomen kesä on kulttuuririennoissa käyville moneen asiaan varautumista. Sää voi vaihdella helteestä sateeseen, joten pukeutumisessa on syytä varautua vähän kaikkeen. Itikoita on, ja väsymys voi iskeä yöttömässä yössä, mutta ei hätää: kaikesta selviää oikeilla tamineilla ja asianmukaisella jumppaohjelmalla.

Kuva: Jari Pelkonen / Yle

Kun lähdet festareille, älä unohda vessapaperia

Porilainen Toni Mailanen on käynyt Raumanmeren juhannuksessa yli viisi kertaa. Tarkkaa määrää hän ei muista, mutta mieleen ovat jääneet festarin kulta-ajat kymmenen vuoden takaa. Vaikka Mailanen katsoo festareilla bändejäkin, paras meininki on hyvässä seurassa leirintäalueella.

Juhannusfestareilla sää voi vaihdella täydestä helteestä kolmen päivän sateeseen. Toni Mailasen mielestä tärkein varustus festareille lähtiessä on hyvä asenne.

– Tapahtumasta nautitaan, oli sää mikä tahansa.

Festarivarustuksessa paras vaihtoehto on pakettiauto, jos sellainen on saatavilla.

– Silloin kelillä ei ole väliä ja on aina katto päällä, minkä alle pääsee nukkumaan. Lisäksi tavarat saa lukkojen taakse. Jos telttailee, ei kannata ottaa halvinta vaihtoehtoa, joka ei kestä vettä.

Mailasen mukaan sama pätee vaatetukseen. Kertakäyttösadetakilla ei montaa päivää porskuteta, joten sadetakin kannattaa olla kunnollinen. Eikä kumppareistakaan ole välttämättä haittaa.

– Hyvät kengät ovat tärkeät, sillä viikonlopun aikana tulee käveltyä kymmeniä kilometrejä. Uusia lenkkareita ei kannata ottaa mukaan.

Toni Mailanen on nähnyt festareilla nuoria naisia, jotka ovat yrittäneet selviytyä mudasta minimekossa ja korkokengissä.

– Itsellä oli joskus uudet sandaalit jalassa festareilla. Puolen päivän jälkeen käveleminen rakot jaloissa ei ole kauhean mukavaa.

Festareiden juomavarustelusta Mailanen muistuttaa veden tärkeydestä. Alkoholia kukin saa hänen mielestään nauttia janoisuutensa mukaan.

Tärkein festarivinkki meinasi kuitenkin unohtua. Se on vessapaperi.

– Se on kullanarvoinen asia olla mukana omasta takaa, Mailanen nauraa.

Elokuvafrestivaali vaatii hyviä istumalihaksia. Kuva: Santeri Happonen

Elokuvajuhlille kannattaa tulla pakarat treenattuina

Kesäkuun puolivälissä elokuva-alan ammattilaiset ja harrastajat pakkautuvat pieneen kuntaan Lapissa katsomaan elokuvia yötä päivää. Kolme kertaa Sodankylän elokuvajuhlilla käynyt jyväskyläläinen elokuvakriitikko Johannes  Silvennoinen aloittaa matkaan valmistautumisen majoituksesta. Pienellä paikkakunnalla majoitusmahdollisuuksia on vähän, joten sen varaamisessa ei kannata aikailla.

Napapiirin pohjoispuolelle mentäessä täytyy varautua kaikkeen. Johannes Silvennoisen mukaan se tarkoittaa monipuolista vaatetusta.

– Voi olla hellettä tai sataa vettä. Voi tulla räntäsadetta, lumikuuroja, tulvia tai heinäsirkkoja. Kerran mulla kengänpohja tippui vesilätäkköön, koska siellä oli niin kovat sateet. Sen jälkeen mukana on ollut kahdet kengät.

Silvennoisen mielestä Sodankylään asti ei kannata hirvittävästi tavaroita mukanaan kantaa, sillä paikallisista kaupoista saa ostettua tarvittaessa lisävarustusta.

Lapin kesästä tulevat mieleen hyttyset. Aikaisemmilla kerroilla Silvennoinen on varautunut hyttysvoiteilla ja -karkottimilla, mutta niitä hän ei ole kuitenkaan tarvinnut. Sen sijaan silmätipoille on ollut käyttöä.

– Kosteuttavia silmätippoja on hyvä olla, koska katsoo elokuvia vuorokauden ympäri. Kofeiinitabletteja on myös kiva rouskuttaa, että pysyy paremmin hereillä. Eikä mene aikaa kahvikuppia jonotellessa elokuvien aikana.

Sodankylässä elokuvia katsotaan tuntikaupalla putkeen istumalla puisilla penkeillä. Silvennoisen mukaan urakkaan olisi hyvä varautua etukäteen lihastreenillä.

– Pakara- ja selkälihaksia voisi treenata pitkin vuotta, koska selkänojattomilla penkeillä istuminen alkaa ainakin itsellä ottaa pakaraan ja selkään.

Sodankylän yöttömässä yössä elokuvia haluaisi katsoa ympäri vuorokauden, mutta Johannes Silvennoisen mielestä välillä on muistettava myös nukkua.

– Eikä se niin paha asia ole, jos elokuvan aikana välillä nukahtaa. Se on osa Sodankylän meininkiä.

Kesäyön unta on treenattu talvitamineissa. Kuva: Katriina Laine / Yle

Villapaita on hyvä seuralainen kesäteatteriin

Lukuisissa Suomen kesäteattereissa ollaan täysin sään armoilla. Näytelmä vedetään usein tunnollisesti loppuun asti, vaikka taivaalta tulisi vettä kuin saavista tai sataisi pienen koiran kokoisia rakeita.

Nyrkkisääntö on se, että säätiedotuksen lisäksi ennen kotoa poistumista kannattaa vilkaista ikkunasta ulos. Viileys alkaa tuntua viileämmältä, kun on aikansa istunut paikoillaan ja kosteus rämpii katettuunkin katsomoon.

Vaatetus kannattaa valita kerrospukeutumisen periaatteen mukaan, jolloin voi lisätä ja vähentää tarpeen mukaan. Tuulelta on syytä suojautua.

Aina katsomossa ei tarkene kummoisesti edes helteellä. Vaikka Suomenlinnan kesäteatterissa sekä näyttämö että katsomo on katettu, on koleus siellä omaa luokkaansa. Ikivanhat kivimuurit hilloavat kylmää ja kosteutta, ja luovuttavat niitä sitten esityksen kuluessa yleisölle.

Ryhmäteatteri on treenannut Suomenlinnassa Shakespearen _Kesäyön unta _toukokuun loppupuolelta lähtien. Vaikka näytelmässä intohimot leiskuavat, voi penkillä huomata hytisevänsä kesähepenissä.

Ohjaaja Esa Leskinen istuu teatterissa kymmenen tuntia päivässä ensi-iltaan asti. Hellepäivät sujuivat harjoituksissa mukavasti, mutta viime aikoina koko työryhmä on saanut kiskoa nuttua niskaan. Leskinen varustautuu työpäiviin arktiseen retkeilyyn tarkoitetulla kerrastolla. Ideaa saa ja kannattaa käyttää.

– Nyrkkisääntö on se, että jos ilma on mantereella viileä, se on täällä saaressa vielä viileämpi. Ilman sukkia ja t-paitasillaan ei kannata tulla.

Suomenlinnan kesäteatterin penkit eivät ole maailman mukavimmat. Niillä pärjää Leskisen mukaan hyvin, kun tunkee pyllyn alle viltin, joita jaetaan katsomoon vilun varalta. Jos on tarpeeksi päällä, joutaa peitto pehmikkeeksi.