Tämä mies kirjoitti Norjan pääministerin puheet Utøyan iskujen jälkeen: "Kriisin keskellä ei voi lohduttaa liikaa"

Hans Kristian Amundsen toimi Norjan pääministerin valtiosihteerinä vuonna 2011, kun Oslon ja Utøyan iskut tapahtuivat. Pääministeri Jens Stoltenbergin koskettavat puheet saivat laajaa kansainvälistä huomiota. Nämä puheet syntyivät Amundsenin kynästä. Tänään, lähes viisi vuotta iskujen jälkeen Norjassakaan ei ole vältytty vihapuheen kasvulta.

Kuva: Nina Keski-Korpela / Yle

Kun iskut tapahtuivat 22. heinäkuuta 2011, Hans Kristian Amundsen oli ollut toimessaan valtiosihteerinä vasta kaksi kuukautta. Iskujen tapahtuessa hän oli Pohjois-Norjassa. Sitten puhelin alkoi soida. Ja soida.

– Vereni jäätyi. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta, ei näin voi tapahtua, ei Norjassa, rauhallisessa, pienessä maassa. Sitten on myönnettävä, että toiseksi ajattelin, että vastuullisilla on pakko olla jotain tekemistä ääri-islamistien kanssa.

Kriisi ei tule silloin, kun olet valmistautunut siihen, oli Amundsenin ensimmäinen oppitunti.

– En minäkään ollut valmistautunut. Oli hieno päivä ja sitten puhelimeni "räjähti". Toimittajat soittelivat ympäri maailman, onko pääministeri hengissä, entä muut ministerit? Omat lapsenikin soittivat, oletko hengissä?

Kuva: EPA/ Gorm Kallestad

Amundsen puhui puolen tunnin päästä ensitiedosta pääministerille, joka käski miehen tulla Osloon heti kun mahdollista ja kirjoittaa puhe.

– Ennen kuin nousin lentokoneeseen, keräsin niin paljon tietoa kuin pystyin. Keskustelin poliittisen neuvonantajan kanssa, joka oli puhunut Utøyalla olleiden kanssa. Lähetin yhden henkilökuntamme jäsenen räjähdysalueelle Oslossa kertomaan, mitä hän siellä näki, että saisin paremman kuvan tilanteesta.

Puheen kirjoittamiseen pitää keskittyä. Miten keskityt, kun koko maailma yrittää ottaa sinuun yhteyttä? Amundsen muistelee.

– Minut pelasti se, että minun piti mennä lentokoneella Osloon ja jouduin sulkemaan puhelimen.

– Ajattelin: tämä on se hetki. Tunnin lennon aikana minun täytyy saada puhe valmiiksi pääministerille. Kirjoitin 353 sanaa. Toinen oppitunti onkin: kriisin kakofoniassa eristäydy, jotta voit ajatella ja kirjoittaa.

Työskentelyä pääministerin kotona

Oslossa Amundsen liittyi poliittisten johtajien joukkoon pääministerin kotiin.

– Meidät oli räjäytetty toimistoistamme, minulle jäi iPad. Muutimme siis pääministerin kotiin, söimme siellä aamiaista ja teimme työtä sohvilla. Olimme kuin perhe kuukauden ajan, ja onneksi olimme tottuneet työskentelemään mobiilisti. Kolmas opetus onkin, että pitää osata työskennellä myös ilman toimistoa.

Tehtävänä oli puhua kansakunnalle, joka on shokin lamauttama. Piti lohduttaa, selittää, ja osoittaa moraalista johtajuutta.

Amundsenin mukaan alusta asti viestinä oli, että kohtaamme tämän yhdessä, kansakuntana, rinta rinnan. Kuvassa Norjan ministerit, keskellä Jens Stoltenberg. Kuva: Reuters

– Kerroimme mitä tiedämme ja mitä emme tiedä. Se on tärkeää. Älä koskaan spekuloi. Kerro vahvistettua tietoa ja sano, että palaat asiaan, kun tiedät enemmän.

Alussa ei tiedetty, oliko iskujen takana verkostoa.

– Viestimme niille, jotka hyökkäsivät meitä vastaan, oli: ette tule onnistumaan. Poliisi oli varma, että tulee lisää pommeja, paikkoja evakuoitiin, verkoston oli pakko olla taustalla, arveltiin tuolloin.

Silti jo alusta asti norjalainen tapa suhtautua terroriin ei ollut sodanlietsonta, kertoo Amundsen.

– Emme vaatineet sotaa tai väkivaltaista vastausta, vaan enemmän demokratiaa ja avoimuutta ja yhteiskunnan vahvuutta. Pyysimme sitä emmekä pommituksia, kuten USA teki tai Pariisin iskujen jälkeen Hollande teki. Silloin tunsin, että tämä oli oikea tapa kohdata se, minkä keskellä olimme. Uskon yhä, että se oli oikea tapa.

– Norjan tavalla ei voi vastata joka uhkaan, mutta sitä pitää pohtia. Ei pidä luopua arvoistaan, vaikka kohdataan jotain mikä pelottaa.

Muistojumalanpalvelus toi lohtua

Päivät iskujen jälkeen olivat hektisiä, Amundsen muistelee. Ensimmäisenä yönä ei nukuttu lainkaan. 24. heinäkuutamuistojumalanpalveluksessaOslon tuomiokirkossa Stoltenberg piti puheen, jota Amundsen alkoi kirjoittaa samana aamuna.

Pääministeri luki puheen ensi kertaa ääneen vasta autossa matkalla kirkkoon. En tiennyt, onnistuisiko sen pitäminen.

Hans Kristian Amundsen

– Puhetta alettiin kirjoittaa vasta muutamaa tuntia ennen samana sunnuntaiaamuna. Pääministeri luki puheen ensi kertaa ääneen vasta autossa matkalla kirkkoon. En tiennyt, onnistuisiko sen pitäminen. Puhe heijasti omia tunteitamme, mutta myös koko kansakunnan tunteita.

Amundsen neuvoo rehellisyyteen: kun joku on kuollut, kerro, että hän on kuollut.

– En ollut varma, onnistuisiko Jens puhumaan Monica Bøseista, koska hän oli Monican läheinen, Monica oli Utøyan äiti. Hän oli murtua, kun sanoi nimen Monica. Se oli hetki, jolloin saattoi kuulla yleisön haukkovan henkeään.

– Viestimme oli: me olemme täällä teitä varten. Koko maailma ajattelee teitä. Opimme, että kriisin keskellä ei voi lohduttaa liikaa.

Voittaako vihapuhe?

25. heinäkuuta 2011 arviolta 150 000 ihmistä oli kokoontunut Osloon ruusumarssille. Tänään, lähes viisi vuotta iskujen jälkeen Norjassakaan ei ole vältytty vihapuheen kasvulta.

Tuhannet ihmiset kokoontuivat muistamaan iskujen uhreja ruusumarssille Osloon 25. heinäkuuta. Kuva: Jörg Carstensen / EPA

– Me olemme normalisoitunut yhteiskunta, ja osa sitä on vihapuheen paluu. Olen surullinen siitä. Toivoisin, että voisimme löytää säädyllisemmän tavan puhua toisillemme ja kunnioittaa eri näkemyksiä, mutta tilanne on pahempi kuin koskaan.

Amundsen kuitenkin vastuuttaa kaikkia siihen, että toistemme kunnioittaminen on mahdollista.

– Ei pidä koskaan luovuttaa, pitää vedota uudestaan ja uudestaan. Johtajina, toimittajina ja virallisen viestinnän osallistujina meidän pitää osoittaa, että on mahdollista kunnioittaa toisiamme. Eri kysymyksiin voi suhtautua säädyllisesti.

– Älä koskaan luovu inhimillisyydestä, siksi me olemme demokratia!