Suomen syvin vedenalainen paikka saattaa olla vielä arvoitus – pienten järvien syvyyskartoituksia ei enää tehdä

Suomen järvien syvyyskartoitukset ovat jääneet kesken. Suomen pienistä järvistä huomattava osa on kartoittamatta. Se on jäänyt harmittamaan monia.

Kotimaa
Ihminen hyppää järveen.
Juha Laaksonen / Yle

Suomen syvin järvipiste löytyy Päijänteen Ristiselältä. Jos sinne sukeltaa, pääsee 95 metrin vedenalaiseen syvyyteen. Siitä, että Toivakan Rappukallion edustalla oleva syvin kohta todella on se kaikkein syvin, ei ole kuitenkaan varmuutta.

Järvien syvyyskartoitus lopetettiin muutama vuosi sitten, kun ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahahanat pantiin kiinni säästösyistä. Tavoitteena oli, että yli 50 hehtaarin järvet olisi saatu luodattua, mutta projekti jäi kesken.

Kansalaisia puutteellinen tieto järvien syvyyksistä on harmittanut.

– Kyllähän niistä kyselyjä on tullut, että miksei meidän järveä ole luodattu. Se tuntuu kiinnostavan, kehitysinsinööri Jari Hakala Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Tiedot Suomen järvien syvimmästä kohdasta ovat aika lailla lopulliset. Liikennevirasto tuottaa uutta tietoa suurjärvistä, koska sen tehtävänä on ylläpitää väyliä ja hieman niiden ulkopuolisia alueita. Mutta muista järvialueista tai mistään pienemmistä järvistä uutta tietoa ei ole tulossa.

Mikäli löytäisi sattumalta syvyysennätyksen, ei sitä tarkastettaisi

Jos huomaisi uuden ennätyssyvänteen, sitä ei tarkastettaisi, mikäli se sijaitsisi muualla kuin Liikenneviraston syvyyskartoittamilla alueilla. Hakalan mukaan on mahdollista, joskin epätodennäköistä, että syvempi paikka olisi olemassa.

– Inarijärvihän on sellainen, ei ihan niin tarkkaan luodattu järvi, vaikka onkin koko alueelta syvyyskäyrätty kartoilla. Mutta on mahdollista että sieltä voisi löytyä syvempiä paikkoja, Hakala pohtii.

Jos vaikkapa veneilijä hyvällä kaikuluotaimellaan sattuisi huomaamaan sattumalta uuden syvyysennätyksen, ei sitä käytäisi virallisen tahon puolelta tarkastamassa.

– En usko, että sitä käytäisiin tarkastamassa. Ei siihen ole ketään tekijöitäkään, Hakala toteaa.

Liikennevirastostakaan apua ei tipu. Mittaukset tehdään vain heidän mittausalueellaan. Joskin pieniä poikkeuksia voidaan tehdä. Esimerkiksi Päijänteen kinasteltu syvin kohta päivitettiin Liikenneviraston toimesta.

– Pieniä hypähdyksiä on tehty, että käymme varmistamassa jonkun kohdan, ylitarkastaja Olli Holm Liikennevirastosta toteaa.

Tai rahalla saa, sillä mittauksia tekevät myös yksityiset yritykset.

Holm ei pidä syvyyskartoituksia pienillä järvillä kovin olennaisena, sillä niillä käytetään periaatteessa pientä venekalustoa.

– Sillä, onko niistä järvistä tarkat syvyystiedot vai perustuvatko ne perinnetietoon, ei ole niin väliä, Holm arvelee.

Syvyyskartoituksia tehtiin ennen jäällä, sittemmin kaikuluotaimella

Syvyyskartoituksia on tehty 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vanhemmat luotaukset tehtiin talviluotauksena, jolloin reikiä tehtiin jäälle. Menetelmällä saatiin yksittäisestä pisteestä tarkka tieto, mutta kovin kattavaa pohjaprofiilia ei pystytty osoittamaan.

Sittemmin 80-luvulta lähtien on käytetty kaikuluotainta. Silloin veneellä ajettiin yhdensuuntaisia luotauslinjoja noin 50 metrin välein kattaen koko järven alan. Näistä muodostettiin syvyyspisteitä, jotka yhdistettiin rantaviiva-aineistoihin, joista saatiin syvyysmalli ja lopulta syvyyskäyrät kartoille.

Syvyystietoja tarvitsevat veneilijöiden lisäksi myös kalastajat. Ympäristöpuolella järvien kuormitukseen liittyvät laskennat ja ihan vain yleinen tarve.

– Kartta on tavallaan puutteellinen, jos siinä on alueita, joissa ei ole korkeustietoja. Maanpinnan alueelta on korkeuskäyrät, mutta ne katkeavat, jos käyriä ei ole vastaavasti järvien pohjista, Suomen ympäristökeskuksen kehitysinsinööri Jari Hakala selventää.

Nykyään syvyyttä voi mitata esimerkiksi laserilla tai satelliitin avulla. Kuitenkin monet Suomen vesialueista ovat niin sameita, etteivät uudet keinot tunkeudu tarpeeksi veden alle.

– Yleensä näillä keinoin päästään vain noin kymmeneen metriin, Liikenneviraston ylitarkastaja Olli Holm kertoo.