Rahvaan jytkeestä herrasväen huviksi - kansantanssin juhlavuonna uusi ja vanha lyövät kättä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun ensimmäinen julkinen kansantanssiesitys järjestettiin Suomessa. Pispalan Sottiisissa Tampereella kunnioitetaan historiaa ja etsitään samalla uutta riemua tanssiaskeliin.

kulttuuri
Uutisvideot: Tanssin rytke ei enää nolota – riemuvuosi sytyttää kansantanssin liekkeihin
Uutisvideot: Tanssin rytke ei enää nolota – riemuvuosi sytyttää kansantanssin liekkeihin

Festivaalin pääjuhlassa lavalla nähdään tuhat tanssijaa, sata soittajaa ja kymmenen näyttelijää. Riemua! - Hyppyä ja hypestystä 150 vuotta -esityksen on ohjannut Petri Kauppinen ja käsikirjoittanut Johanna Keinänen.

Kansantanssi oli nimensä mukaisesti rahvaan huvia aina siihen asti, kun Euroopassa viriämässä oleva kansallisromanttinen aate alkoi nostaa päätään myös Suomessa. Kansan kulttuuria ryhdyttiin tietoisesti nostamaan esiin. Samalla rakennettiin syntymässä olevan valtion kansallista identiteettiä.

Pari vuotta aiemmin perustettu Suomen Taiteilijaseura päätti järjestää tansseja sisältävän kansanjuhlan Runebergin päivänä 1866.

– Idea tanssiesitykseen tuli Sveitsistä, tanssintutkija Petri Hoppu kertoo.

– Tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja kertoi Suomen lehdistössä, että siellä oli vastaavissa juhlissa menestyksekkäästi esitetty “kansallisia tansseja”.

Kansantanssit ovat elävää perinnettä

Kansantansseista tuli pian pidetty ohjelmanumero. Tansseja myös muokattiin tuon ajan arvojen mukaan. Tanssien piti viihdyttää uutta sivistyneistöä, eikä niissä saanut olla sopimattomia elkeitä tai lauluissa rivoina pidettyjä sanoituksia.

– Eroottinen materiaali karsittiin, sopimattomat elkeet poistettiin, Petri Hoppu sanoo.

– Hyvin tyypillistä oli, että laulujen sanoitukset olivat sivistyneistön makuun liian rivoja. Myös tanssien nimiä muutettiin samasta syystä.

Sittemmin pois siivottuja eroottisia elementtejä ja iloittelua on etsitty ja tuotu uudelleen näyttämöllekin.

Sivistyneistön kansankulttuuri-innostuksesta seurasi myös paljon hyvää. Tansseja alettiin kerätä ja merkitä muistiin. Niitä luokiteltiin ja standardisoitiin. Tansseihin tuli uutta tarkkuutta ja napakkuutta. Harrastustoiminta levisi koko maahan.

– Jos tansseja ei olisi ryhdytty esittämään, meillä ei olisi enää näin hienoa elävää perinnettä, Hoppu sanoo.

Tampereella nähtävä Kansantanssin Riemuvuoden esitys nostaa esiin iloa ja yhteisöllisyyttä, jotka ovat nekin aina olleet kansantanssin ydintä. Tänä päivänä harrastajia on noin 25 000.