Satojen hylkyjen Merenkurkusta ei löydy shampanjaa – ratakiskoja sitäkin enemmän

Merenkurkun alue on aina kiinnostanut sukeltajia, koska alueella tiedetään meren pohjassa makaavan poikkeuksellisen paljon hylkyjä. Merenkurkkua onkin kutsuttu laivojen hautausmaaksi. Alueen salakavalat vedet koituivat aikoinaan satojen laivojen kohtaloksi.

Kotimaa
Västkustenin hylystä löytynyttä esineistöä.
Västkustenin hylystä löytynyttä esineistöä.Antti Haavisto / Yle

Vaasalaisen sukellusseura Delfiinien veteraanijäsen Matti Lintala on tutkinut vedenalaista Merenkurkkua yli 35 vuoden ajan. Lintala arvelee, että merkittävä osa alueen haaksirikoista on onnistuttu kartoittamaan. Kiinnostavimmat hylyt ovat sukeltajien tiedossa.

– Kyllä niitä löytämättäkin on, mutta ehkä 1900-luvun puolella tapahtuneet haaksirikot on kartoitettu ja hylyt löydetty. Ne ovatkin kiinnostavimpia, koska niistä on enemmän jäljellä, toteaa Lintala.

Matti Lintala on perinyt kiinnostuksen hylkyihin ja sukeltamiseen isältään, Vaasan Merimuseon perustajalta Unto Lintalalta. Merimuseossa on luetteloituna pari sataa hylkyä.

Syynä haaksirikkojen suureen määrään ovat Merenkurkun salakavalat vedet.

Vuonna 1899 haaksirikkoutuneen s/s Christiansborgin ruoripyörä.
Vuonna 1899 haaksirikkoutuneen s/s Christiansborgin ruoripyörä.Antti Haavisto / Yle

– Merenkurkussa voi aavalla rannattomalla merellä olla vedenalainen karikko, jossa vettä on vaikka vain puoli metriä, kuvailee Matti Lintala alueen haasteita merenkululle.

Pahimmillaan laivoja haaksirikkoutui Merenkurkussa jopa toistakymmentä vuodessa. Varsinainen musta vuosi oli 1879, jolloin meren pohjaan vajosi 13 alusta. Sen jälkeen Merenkurkkuun rakennettiin majakoita ja tilastot alkoivat kaunistua.

Vestkustenin haaksirikko tuhoisin

Lukuisista haaksirikoista huolimatta Merenkurkun merionnettomuuksissa ei ole menetetty kovin paljon ihmishenkiä.

– Alueella on paljon saaria ja kareja, joille haaksirikkolaivojen miehistö on pystynyt pelastautumaan, kertoo Lintala.

Kuitenkin Suomen rauhan ajan pahin merionnettomuus ennen Estonian haaksirikkoa on tapahtunut juuri Merenkurkussa, kun höyrylaiva Vestkusten haaksirikkoutui Vaasan edustalla vuonna 1913 lokakuussa.

Laiva harhaantui myrskyssä reitiltä ja törmäsi karikkoon. Vestkustenilla oli mukana 14 matkustajaa, 19 miehistön jäsentä sekä kaksi venäläistä luotsia. Vain yksi matkustaja selvisi onnettomuudesta hengissä. Ihmishenkien lisäksi haaksirikossa menetettiin koko lasti, 41 lehmää ja kahdeksan hevosta.

Matti Lintala
Matti Lintala Antti Haavisto / Yle

Ei vain kasa lautaa tai ruostunutta rautaa

Matti Lintala tuntee Merenkurkun alueen hylyt. Hänelle ne eivät ole pelkästään sukelluskohteita vaan kertovat myös omaa tarinaansa menneistä ajoista.

– Esimerkiksi kieltolain aikana oli Mikkelinsaarilla Atlanta-niminen purjealus tuomassa pirtua Suomeen ja haaksirikkoutui odottaessaan ulkosaaristossa kalastaja-aluksia hakemaan lastia. Peitelastina Atlantassa oli koksia ja salakuljetuslastina pirtukanistereita

Lintalan mukaan hylkyjä ja sukeltamista pitää lähestyä niin, että on perehtynyt siihen, mitä laivalle on tapahtunut. Silloin aikamatkasta veden alle tulee entistäkin hienompi kokemus.

– Muutenhan se on kasa lautaa tai ruostunutta rautaa. Antaa paljon enemmän, kun osaa sijoittaa laivan oikeaan aikakauteen ja tuntee sen historiaa. Sitä kautta tulee kokonaisempi elämys.

Aarrelaivat ovat kiertäneet Merenkurkun

Merenkurkun hylyistä talteen saatua esineistöä on esillä Vaasan Merimuseossa.

Esineitä hylystä
Antti Haavisto / Yle

– Urheilusukeltajat ovat lahjoittaneet museoon paljon erilaista pienesineistöä omien hyllyjensä kätköistä. Siellä on mm. kaukoputkia ja kiikareita ja erityisesn paljon esineistöä Vestkustenista, luettelee Lintala.

vanha laivakompassi
Merenkurkun hylyistä nostettua esineistöä on esillä Vaasan Merimuseossa.Antti Haavisto / Yle

Lintala on tottunut siihen, että aina joutuu vastaamaan yhteen kysmykseen: Onko meren pohjasta löytynyt aarteita? Merenkurkussa ei aarrelaivoja ole kuitenkaan liikkunut.

– Shampanjaa tai muita aarteita ei ole tullut vastaan. Laivoissa on ollut lastina erilaista tavaraa, mitä kaupunkiin on tuotu tai täältä viety. Merikaupunkiin kaikki tuotiin laivalla.

Shampanjapullojen sijaan Merenkurkun pohjasta löytyy esimerkiksi huomattava määrä ratakiskoja.

– Kun rautatietä ryhdyttiin rakentamaan Vaasaan, oltiin ratakiskoja tuomassa kaupunkiin englantilaisella höyrylaiva Buitronilla. Se haaksirikkoutui Norrskärin läheisyydessa ja sitä perua meren pohjassa makaa suuri määrä kiskoja, kertoo Lintala.

Nykyisin pelätään öljyonnettomuuksia

Merenkulun synkät vuodet ovat jääneet kauas taakse, mutta Matti Lintala muistuttaa, että ihmiset laivoja ohjaavat vielä tänäkin päivänä.

– Merenkurkun alue on edelleen haasteellinen, ja vaikka satelliittinavigaatiojärjestelmät ovat yleistyneet jopa pienveneissä, onnettomuuksia voi tapahtua edelleenkin.

Lintala palauttaa mieleen kolmisenkymmentä vuotta sitten tapahtuneen MS Eiran karilleajon, jonka seurauksena mereen pääsi 300 tonnia raskasta polttoöljyä. Onnettomuus aiheutti paljon vahinkoa nykyisen Merenkurkun maailmanperintöalueen herkälle luonnolle ja linnustolle.

– Lähinnä riski tänä päivänä onkin se, että luonto kärsii ja saadaan öljylauttoja lintusaarien rannoille, toteaa Matti Lintala.