1 600 karkkirasiaa, tuhansia karamellipapereita – kivijalat ja välipohjat ovat keräilijän aarreaittoja

Vanhoissa karamellirasioissa ja -askeissa näkyy hyvin kääreiden kehitys 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Ajankohtaiset asiat näkyivät aikoinaan myös karkkiaskien kuvissa – Zeppeliinin vierailusta Summan taisteluun ja Olympia-huumaan. Esko Järvilällä on yksi monipuolisimpia karkkipakkauskokoelmia Suomessa.

ilmiöt
Esko Järvilän kokoelmaa, värikkäitä karamellirasioita.
Raila Paavola / Yle

Monella on tapana paperipäällysteisen karkin syötyään silotella paperi ikään kuin panisi sen talteen. Esko Järvilä ei tunnusta oman keräilyharrastuksensa alkaneen näin, vaan vähän sattumalta.

– Keräilyni voi sanoa alkaneen vuodesta 1998, kun keräilijät Antti Ketola ja Jukka Vesterinen kävivät täällä. Minulla on siltä ajalta purkki tuossa hyllyllä, ja sillä tiellä ollaan.

Omakotitalon autotalli takahuoneineen on nostalginen. Seinillä on hyllyköitä ja laatikostoja – kaikki ovat täynnä siististi aseteltuja vanhoja karamellipurkkeja, suklaarasioita, tukkupakkauksia ja karkkiaskeja. Seinältä löytyy karkkijulisteita, lattialta myyntiedustajan karamellien esittelysalkkuja lasiputkineen. Järvilän karkkiasekissa on muutamassa vielä alkuperäiset karkit sisällä. Kaikenlaisia karkkeja ei voi kuitenkaan säilöä alkuperäisesti.

– Jos sisällä on salmiakkia tai lakritsia ja tulee liian lämmin, niin se valuu ulos.

Nostalgian kehto

Esko Järvilän hyllyköistä löytyy monen lapsuuden askeja. 1960-luvun lapsen silmään ottavat hedelmäkarkkiaskit, erilaiset salmiakit, Figarol ja Pectus, Tessiäkin kuulemma on jossain vähän piilommassa. Paljon on myös askeja, jotka ovat aivan outoja ja paljon vanhempia.

Sota-aikainen Summa-karamellirasia
Raila Paavola / Yle

– Veikkaus-pastilliaskissa on mainosteksti ”Tuuriveikkaajan kätevä apulainen”. Aski tulee 1940–1950 -lukujen taitteesta, kertoo Esko Järvilä.

– 1940-luvun olympialaisiin tehtiin kuuden askin sarja urheilijapastilleja. Askien kuvituksena oli eri urheilulajeja: juoksua, kiekkoa, aitoja. Urheiluteema näkyi muutoinkin, yhdessä askissa luki ”Yskirol vie voittoon” .

Vanhaa ja uutta talteen

Jo vuonna 1863 Mikkelin apteekissa myytiin Bonbons-pastilleja, sen sijaan vanhimmat rasiat tulevat 1900-luvun alusta. Alkuvaiheessa lakritsipastilli oli ylivoimaisesti suosituin. Sitten tuli salmiakki, sillä apteekit käyttivät paljon salmiakkijauhetta. Osassa karkeista oli hedelmän makua.

Vanha suklaapakkaus, jossa tv-ruutu, jonka sai elämään.
Raila Paavola

Esko Järvilän keräily jatkuu edelleen. Mynthon-askit ovat vaan vähän syrjemmässä ja nämä nostalgisemmat esillä. Kaikkiaan askeja on 900–950. Vanhoja malleja löytyy edelleen harvakseltaan. Tanssilavojen alukset, vanhojen rautatieasemien ja koulujen kivijalkojen tuuletusaukot ovat tärkeitä löytöpaikkoja. Purkutaloista vintin puruista savupiipun ympäriltä löytyy myös. Sieltä löytyy myös tikkuaskeja. Niitäkin Esko kerää.

Muurarit ovat muuranneet piippua, apupojat syöneet pastilleja.

– Muurarit on muuranneet piippua, ja apupojat ovat syöneet pastilleja. Sieltä ne löytyvät välipohjasta. Niitä vaihdan keräilijäkavereilta ja ostan rompetoreilta ympäri Suomen. Netissä käydään kauppaa, mutta joskus pyyntöhinnat ovat ihan älyttömiä, keräilijä huokaa.

Pekko vielä hukassa

Karkkipakkausten keräilijä voi löytää tietoa harratukseensa vaikkapa Kansalliskirjastosta. Sen sivuilta löytyvät hintaluettelot pienpainatteista aina 1940-luvulle saakka.

Esko Järvilän kokoelmaa, värikkäitä karamellirasioita.
Raila Paavola / Yle

Sieltä saa hyvin tietoa, millaisia karamellituotteita on ollut myynnissä, uudempia hinnastoja voi myös kerätä ja ostaa.

Esko Järvilän mukaan hankalimmat askit ovat jo löytyneet. Aina kuitenkin on puutteita.

Pixiksen sininen versio vuodelta 1926 olisi kiva löytää, samoin Kokkolan Huhtamäen tehtaan Pekko-askia olen jäljestänyt monta vuotta.

– Pixiksen sininen versio vuodelta 1926 olisi kiva löytää, samoin Kokkolan Huhtamäen tehtaan Pekko-askia olen jäljestänyt monta vuotta.

Järvilä arvioi, että hänen kokoelmassaan olisi noin 80 % suomalaisista karkkipakkauksista, lukumääräisesti n. 1600. Lisäksi hänellä on 6000–7000 karkkipaperia, joista vanhimmat ovat 1890-luvulta, viimeisimmät 1960-luvun alusta. Suklaakääreitä ja karkkipusseja on molempia muutamia satoja.