Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tappoi sukupuuttoon ensimmäisen nisäkäslajin

Jyrsijälaji oli ainoa Suuren valliriutan kotoperäinen nisäkäslaji. Tutkijat eivät löytäneet syksyllä 2014 tehdyllä tutkimusretkellä jälkeäkään jyrsijöistä. Tutkijoiden mukaan sukupuuton syynä on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

luonto
sukupuuttoon kuollut hiiri
Queenslandin osavaltion hallinto

Pienellä Bramble Cay -saarella elänyt jyrsijälaji vaikuttaa olevan ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Viime viikolla Queenslandin osavaltion verkkosivuilla julkaistusta (siirryt toiseen palveluun) tutkijaryhmän raportista kertoo The Guardian -lehti (siirryt toiseen palveluun).

Pienen jyrsijälajin tieteellinen nimi on Melomys rubicola ja Australian ja Papua-Uuden-Guinean välissä sijaitseva saari oli sen ainoa tunnettu elinympäristö.

Queenslandin osavaltion ympäristön- ja perinnönsuojeluvirasto sekä Queenslandin yliopisto tekivät vuoden 2014 elo-syyskuun vaihteessa tutkimusretken saarelle selvittääkseen lajin tilanteen.

Tutkijat asettivat saarelle satoja kameroita ja ansoja lähes viikon ajaksi ja he tutkivat saarta myös päivisin, mutta ainuttakaan lajin edustajaa tai edes niiden jäännöksiä ei löydetty. Myöskään muutamaa kuukautta aiemmin tehdyllä tutkimusretkellä lajia ei saarelta tavattu. Tutkijoiden ansoihin jäi vain muutamia saarella eläviä rapuja.

Eläimiä oli vielä 1970-luvulla satoja

Lajin elinaluetta pidettiin Australian eristäytyneimpänä ja rajoittuneimpana. Suureen valliriuttaan kuuluva Bramble Cay on pieni korallisaari, jonka on myös Australian pohjoisin piste. Saari on vain 340 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Sen korkein kohta on vain noin 3 metriä merenpinnan yläpuolella.

Melomys rubicola oli noin 15-16 senttiä pitkä ja sillä oli suurin piirtein saman pituinen häntä. Sen elintavoista ja ominaisuuksista tiedettiin hyvin vähän. Sen oli nähty kulkevan öisin saaren kasvillisuuden seassa ja sen uskottiin elävän pääasiassa kasviravinnolla, erityisesti yhdellä tietyllä kasvilajilla. Mahdollisesti eläin söi myös kilpikonnanmunia.

Laji oli myös Suuren valliriutan ainoa kotoperäinen nisäkäslaji. Sille oli valmisteltu suojelusuunnitelma jo vuonna 2008. Koska lajia ei alkuvuodesta 2014 ollut saarelta tavattu, tutkijat olivat laatineet suunnitelman pyydystää lajin edustajia ja kasvattaa niitä vankeudessa.

Saarella usein vieraillut kalastaja kertoi tutkijoille nähneensä jyrsijän edellisen kerran vuoden 2009 lopulla. Eurooppalaiset löysivät lajin ensimmäisen kerran vuonna 1845, jolloin niitä kerrottiin olevan saarella suurissa määrin. Vuonna 1978 eläimiä arvioitiin olevan useita satoja.

Australian kartta jossa Bramble Cay
Yle Uutisgrafiikka

Merivesi peitti saaren useasti

Raportissaan tutkijat päättelivät suurimman syyn jyrsijän sukupuutolle olevan merenpinnan nousu. Pinnan nousu johti siihen, että saari jäi useaan kertaan veden alle kymmenen viime vuoden aikana, mikä paitsi todennäköisesti suoraan tappoi lajin edustajia, se myös tuhosi niiden elinympäristöä.

Tutkijat arvioivat, että saaren pinta-ala nousuveden aikaan on pienentynyt 4 hehtaarista vuonna 1998 vain 2,5 hehtaariin vuonna 2014. Jyrsijän elinalue myös pieneni kymmenessä vuodessa dramaattisesti: kasvillisuuden peittämä alue saarella pieneni 97 prosentilla vuodesta 2004 vuoteen 2014.

Tutkijat päättelivät merenpinnan nousun olevan todennäköinen syy myös kasvillisuuden vähenemiseen. He löysivät vuoden 2014 jälkimmäisellä tutkimusretkellä myös useita merkkejä siitä, että merivesi oli peittänyt saaren sisäosat alkuvuoden tutkimusretken jälkeen.

Tutkijoiden mukaan tiedot merenpinnan noususta, myrskytulvista ja niitä tuottavista sääilmiöistä viittaavat siihen, että pääasiallinen syy Melomys rubicolan sukupuutolle on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Pieni toivo lajin selviytymisestä elää

Tämän vuoksi laji on tutkijoiden mukaan suurella varmuudella ainakin Australian alueelta kuollut sukupuuttoon. Tutkijat eivät kuitenkaan halua varmasti julistaa lajia sukupuuttoon kuolleeksi koko maailmasta, sillä heidän mukaansa yksi toivo lajin selviytymiselle saattaa olla se, että ennestään tuntematon populaatio löytyisi Papua-Uudesta-Guineasta. Jyrsijä on mahdollisesti saapunut Bramble Caylle juuri sieltä esimerkiksi ajelehtivien oksien mukana. Tutkijat suosittelevat tutkimusretkiä alueelle tilanteen selvittämiseksi.

Bramble Cay on pienuudestaan huolimatta tärkeä elinalue myös muille eläinlajeille. Se on tärkein lisääntymisalue eräälle merikilpikonnalajille Torresinsalmen alueella sekä useille alueella eläville merilinnuille.