Kesäkolumni: Niinistön Kultarantakeskustelut – Viime vuonna Venäjä, tänä vuonna Ruotsi

Presidentti Sauli Niinistön kehittelemä turvallisuuspoliittinen seminaari eli Kultaranta-keskustelut alkavat sunnuntaina. Vaikka seminaarissa ei tehdä päätöksiä yhtään mistään, on se tärkeä tapahtuma monesta syystä. Lähtien jo siitä, että Suomessa ei ole totuttu suoraan ja julkiseen puheeseen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Näin kirjoittaa turvallisuuspolitiikan tarkkailija Janne Riiheläinen.

Janne Riiheläinen
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle
Kesäkolumni-logo.
Kesäkolumnit on Ylen uusi sarja, jossa vaihtuvat kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin asioihin ja ilmiöihin.Mikko Airikka | Yle Uutisgrafiikka

Sunnuntaina ajaa taas Kultarannan portista sisään kaksi bussia täynnä eri alojen yhteiskunnallisia vaikuttajia kuuntelemaan ja puhumaan Suomen turvallisuudesta ja paikasta maailmassa. Tiedän kokemuksesta, että siinä bussissa tunnelma muistuttaa rippileirille suuntaavaa bussia. Jokaista jännittää ainakin vähän ja kaikkien ajatukset ovat tiukasti kiinni tulevissa päivissä. Ihmiset hakeutuvat ennestään tuttujen seuraan ja muita tarkastellaan uteliaina.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön virkakautensa alussa aloittamat Kultaranta-keskustelut ovat osoittautuneet perin tarpeelliseksi tapahtumaksi ja juurtuneet ennätysvauhtia osaksi suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua. Vauhdin takia on helppo unohtaa miten isoa muutosta Kultaranta-keskustelut edustavat. Suomessa ei todellakaan ole ollut tapana vapaasti puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tilaisuuden isäntä ottaa vapaasti puhumisen niin vakavasti, että ilmoitti viime kesänä erikseen kehottavansa siihen myös ylipäällikkönä. Näin presidentti Niinistö käski paikalla olleita sotilaita rikkomaan perinnettä ja puhumaan suunsa puhtaaksi.

Osallistuin itse viime kesänä tähän tapahtumaan, jossa vaikuttavinta oli ilmapiiri. Pääaiheena oli Venäjä. Keskusteluista aisti sen, että osallistujat tiesivät olevansa aidosti tärkeiden asioiden äärellä ja ennen kaikkea yhteisellä asialla. Se ei tarkoittanut sitä, että oltaisiin oltu yhtä mieltä asioista. Se tarkoitti sitä, että lähes koko ajan keskustelussa yritettiin aidosti ymmärtää asiat oikein. Kukin veti tyylillään ja tavoitteillaan, mutta toisten puheenvuorojen lyttäämisen sijaan yritettiin keskustelua viedä yhdessä eteenpäin. Tällainen puhetapa ei kaikkeen politiikantekoon sovi, mutta pienen, yhtenäisyyttä vaalivan kansan ulkopolitiikasta keskustelemiselle se sopii.

Asiasisällöissä en havainnut mitään erityisen salaista tai luottamuksellista tietoa. Tätä en havainnut edes julkisuudelta piilossa tehtävässä työryhmätyöskentelyssä. Luottamuksellisinta oli varmaan se suoraan puhuminen, jota presidenttikin osallistujiltaedellytti. Tai suoraan ja suoraan, mutta paljon suorempaan kuin tavallisesti.

Turvallisuuspolitiikka tuoksuu taas normaaliin tapaan vienosti kalmalle

Pitkällinen vaikeneminen asioista on jättänyt jälkensä. Kultaranta-keskustelujen yksi tärkeä tehtävä onkin tuulettaa tätä hiljaisuuden ja hämärtämisen kyllästämää politiikan sektoria. Niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa ja Kekkonen hallitsi, jäi muiden tehtäväksi lähinnä toistella oikeita sanoja eri järjestyksissä. Lyhyen kuohunnan ja EU-jäsenyyden jälkeen syntyi kuva siitä, että suurin huoli ulkopolitiikassa olivat erilaiset taloudelliset järjestelyt ja mukavan maan maineen hankkiminen. Se kuva rikkoutui sirpaleiksi viimeistään Krimin miehityksen myötä. Vuosituhannen vaihteen vuosikymmenet tullevat historiankirjoissa näyttämään melkoiselta kulta-ajalta. Nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuoksuu taas normaaliin tapaan vienosti kalmalle. Kysymys selviytymisestä on taas esitetty.

Joka vuosi keskustelujen teemoiksi on nostettu juuri sillä hetkellä tärkeitä asioita. Tänä vuonna näkyvimpänä teemana on Suomen alati lähenevä suhde Ruotsin kanssa. Kun paikalla on myös Ruotsin pääministeri ja muutakin väkeä sieltä, Kultaranta-keskustelujen painoarvo sen kuin kasvaa. Tämä tapahtuma ei ole vain osallistujilta valtiojohtoon päin kulkevaa viestintää, vaan mitä suurimmassa määrin myös toiseen suuntaan tapahtuvaa vaikuttamista. Teltassa istuu kuitenkin suurimmalta osalta erilaisissa valta-asemissa toimivia ihmisiä. He edustavat politiikan, talouden, median, tieteen ja valtionhallinnon eliittiä. Tämän väen onkin syytä olla hyvin selvillä siitä, missä tilanteessa olemme.

Viime vuonna pohjustettiin pitkään ja hartaasti tiedustelulakia. Tänä vuonna käydään keskustelua Ruotsista ja nimenomaan ruotsalaisten kanssa. On helppo uskoa, että tällaisen tapahtuman jälkeen olennaisiksi arvioiduilla henkilöillä on entistä syvempi kuva siitä, mitä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö voi olla ja mitä se vaatii. Kultarannassa on myös hyvä luoda niitä henkilökohtaisia yhteyksiä, joita asioiden edistäminen aina kaipaa.

Puutarha ja teltta tapahtumapaikkana antavat hienostunutta festivaalitunnelmaa

Kultarannassa ei keskustella vain paikan päällä, vaan suorien lähetysten avulla yritetään saada myös kansa seuraamaan ja osallistumaan. Itse tapahtumalla on tietysti näytelmällinen ulottuvuutensa, joka tekee siitä parempaa televisiota. Puhtaasti käytännölliseltä kannalta keskustelut olisi parempi järjestää jossain kongressikeskuksessa. Mutta ei kukaan viitsi katsella auditoriossa kännykkäänsä räplääviä osallistujia. Sen sijaan Kultarannan upea puutarha ja teltta tapahtumapaikkana antavat hienostunutta festivaalitunnelmaa. Se ikään kuin viestittää, että täällä ollaan nyt tosissaan.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu käydään suurelta osin sen pohjalta, minkälaisena me näemme Suomen ja sen paikan maailmassa. Tilanne muuttui nopeasti ja paljon, mutta tilannekuvamme laahaa vielä jäljessä. Nyt meidän on joka tapauksessa yhdessä löydettävä tavat pärjätä näissä myrskyissä. Siksi on tarpeen, että Kultaranta-keskusteluja käytäisiin laajasti muuallakin kuin Kultarannan teltassa. Teranssipöydät ja mökkisaunojen lauteet tarjoavat tähän samanlaisen foorumin kuin Kultarantakin. Suomalainen kokonaisturvallisuus pohjaa siihen yksinkertaiseen asetelmaan, että jaamme kansakuntana noin suurin piirtein käsityksen siitä missä olemme ja mihin pyrimme.

Janne "Rysky" Riiheläinen on joensuulainen turpobloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.