"Hätätilanteessa happea riittää puoleksi tunniksi" – Tältä näyttää Euroopan syvimmän kaivoksen pohjalla – video

Matka tuntemattomaan jännittää aina jollain tavalla. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella itseään oudossa ja uudessa ympäristössä. Pääsimme kokemaan kesän aluksi mielenkiintoisen matkan maan alle, kun määränpäänä oli Euroopan syvimmän kaivoksen pohja Pyhäsalmella.

Kotimaa
Pyhäsalmen kaivoksen kenttäalue.
Millaista on miltei puolentoista kilometrin syvyydessä maan alla? Lähde toimittajamme Risto Ukkosen mukaan matkalle Euroopan syvimmän kaivoksen pohjalle.

Pyhäjärvi– Ai jai, nytkö se hissi pettää, kun niin oudosti kolisee ja tärisee, sutkauttaa savolainen vääräleuka pimeässä hississä juuri kun lähes kolmen minuutin hissimatka kaivoksen pohjalle on alkanut. Kaivosmies haluaa hieman testata uusia tulokkaita, eli minua ja kuvaajaa, lähes puolentoista kilometrin hissimatkan alkajaisiksi.

Vähitellen kaivos alkaa tulla iholle.

Matka alas taittuu 12 metriä sekunnissa vauhdilla, ja sen kovempaa eivät henkilöhissistä saa Suomessa kulkeakaan. Malmi liikkuu hississä vielä vähän vauhdikkaammin. Minulle ja korvilleni riittää tämä reilu kymmenen metriä sekunnissakin vauhti.

Pian saan myös vastauksen siihen, mikä mietitytti minua eniten etukäteen, eli miltä tuntuu olla 1400 metriä maan alla.

Eipä aluksi kummoiseltakaan, kun hissistä tultiin valoisaan aulaan, joka ei juurikaan eronnut parkkihallin tiloista. Toki kalliota oli pään päällä hieman enemmän kuin 20 metriä.

Kuuma, kostea, hikinen

Maan päällä oli lähtiessä noin 25 astetta lämmintä, ja hyvin tarkenee myös kaivoksessa. Ensimmäiset kaivostilat noin 1400 metrin syvyydessä ovat avarat ja ilmastoidut, eikä mahtipontinen maamassa pään päällä ahdista ollenkaan.

Olemme menossa kaivoksen syvimpään paikkaan, jossa toimii maanalaisen fysiikan laboratorio.

Hätätilanteessa happea riittää puoleksi tunniksi.

Kannettavaksi saamme varahappilaitteiston, josta hätätilanteessa riittää happea noin puoleksi tunniksi. Matkan poikkeuksellisuus alkaa konkretisoitua, eli olemme oikeasti ympäristössä, jossa turvajärjestelyistä tinkiminen voi käydä kalliiksi.

Vähitellen kaivos alkaa tulla iholle.

Matka laboratorioon tehdään jalkaisin pimeässä, meluisassa ja kosteassa kaivoskäytävässä. Alhaalla on myös kuuma, jopa lämpimämpää kuin 1 500 metriä ylempänä kesähelteessä. Kuumuus, kosteus ja pimeys saavat noin puolen kilometrin matkan tuntumaan huomattavasti pidemmältä.

Lopulta pääsemme ilmastoituun ja valoisaan laboratorioon. Kontrasti juuri koetulle hikiselle kaivoskävelylle on huima. Samalla arvostus rankoissa olosuhteissa työskenteleviä kaivosmiehiä ja -naisia kohtaan kasvaa jälleen yhdellä pykälällä.