Maagisten aarteiden löytyminen on ehtojen takana – "Yksiöisen pojan lähettämistä yksiöisellä varsalla jään yli"

Kulttuuriantropologi yhdisti kaikki intohimonsa ja kokosi kirjan Kainuun aarretarinoista. Kaikki lähti lapsena kerrotuista tarinoista ja kalmalaudoista. Maaginen aarrekartta lupaa nimenä paljon, mutta aarteiden saanti on mahdotonta.

kulttuuri
Kirja avoinna sylissä.
Miia Roivainen / Yle

Kuhmossa pulppuaa kultakaivon lähde, Sotkamon Venäjänniemestä löytyi hopearuplia ja Suomussalmen Lintulammessa on aarre. Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemen Maaginen aarrekartta sisältää nämä ja 197 muuta tarinaa Kainuusta. Myllyniemen koonti tarinoista kirjaksi ja kartastoksi ei ollut nopea ja helppo, tosin tuskinpa moni niin ajatteleekaan.

– Prosessi kesti kaksi vuotta, jouduin käymään esimerkiksi koko Kainuun nimistön läpi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.

Aluksi Myllyniemi luki Martti Haavion Tarinaoppaan vuodelta 1936.

– Etsin sopivia kysymyksiä tarinankeruulle. Kuka on kätkenyt, milloin ja minne on kätkenyt ja palaako siellä aarretulet.

Kirja aseteltuna nojaamaan kiveen.
Miia Roivainen / Yle

Myllyniemi perehtyi Kainuun karttaan ja aloitti aarteiden – tai aarretarinoiden – etsinnän. Monet Kainuun paikkojen nimet synnyttivät kihelmöiviä ennakko-oletuksia. On Kattilanotko, Arkkuniemi, Hopeapuro ja monta muuta erikoisesti nimettyä paikka.

– Ajattelin, että Kuhmon Rahapurossa on varmasti aarre. Eipä ollutkaan. Mutta sellaista kuulin, että puron varrella oli ennen sellainen haapa, joka tappoi, jos sen lähelle meni.

Lapsesta asti magiaa

Kirjan koostamisessa yhdistyivät kaikki Myllyniemen intohimot. Perinteen keruu, eräretkeily ja rakkaus vanhoja ihmisiä kohtaan ja ennen kaikkea rakkaus Kainuuta kohtaan. Myllyniemeä on lapsesta asti kiehtonut mystiset tarinat.

Ehdoissa on vaadittu muun muassa ihmisen uhraamista ja yksiöisen pojan lähettämistä yksiöisellä varsalla jään yli.

Satumaarit Myllyniemi

– Äitini kertoi, että ukkini oli verenpysäyttäjä ja yrttilääkitsijä. Hän kertoi myös ruumislaudoista, kalmalaudoista riihessä, ja kuolleet ovat jotenkin aina kiinnostaneet. Niin paljon pelotti, ettei uskaltanut huussissa käydä, mutta mikäs sen hauskempaa, Myllyniemi naurahtaa.

Sukellus vanhaan taikauskoiseen maailmankuvaan

Myllyniemi haastatteli yli viittäkymmentä kainuulaista saadakseen kirjansa kokoon. Hän uskoo, että tarinat kiinnostavat kainuulaisten lisäksi muitakin.

– Tarinat kiinnostavat ihmisiä, tarinaperinne sopii Kainuuseen paremmin kuin nyrkki silmään. Toivon, että nyt tulisi fiksuja kulttuuri- ja luontomatkailijoita Kainuuseen.

Kirja avoinna maassa.
Miia Roivainen / Yle

Normaalit, arkiset asiat yhdistyvät tarinoissa vanhojen uskomusperinteiden kanssa sillisalaatiksi – oman kokemusperäisen tiedon ja viisauden kautta, kuten Myllyniemi itse luonnehtii. Tarinointihetket olivat osakseen tunteikkaita.

– Tarinoiden kertojat, vanhat ihmiset ovat muutenkin niin sivistyneitä. He sulkevat silmänsä, nojaavat taaksepäin ja sukeltavat siihen vanhaan, maagiseen, taikauskoiseen maailmankuvaan, kertoo Myllyniemi.

Ehdot aarteen löytämiseksi ovat mahdottomia

Kirjaa lukiessakin sukeltaa tarinoiden maailmaan, luki sitten isovihan aikaisesta Saukon raha-aarteesta tai Eksyttävänvaaran kummituksista. Aarteiden löytämiseksi on maagisia vaatimuksia.

– Näiden maagisten aarteiden ehtojen täyttäminen on useimmiten mahdotonta. Eli metallinpaljastimet eivät ole tällä eräretkellä tarpeen, Myllyniemi aloittaa.

Äitini kertoi, että ukkini oli verenpysäyttäjä ja yrttilääkitsijä.

Satumaarit Myllyniemi

– Ehdoissa on vaadittu muun muassa ihmisen uhraamista ja yksiöisen pojan lähettämistä yksiöisellä varsalla jään yli. Mutta ehdoista löytyy sellaisiakin, jotka välähdyksen verran tuntuvat mahdollisilta, kuten kirveen heittäminen rannalta sadan metrin päähän saareen, mutta se on kuitenkin mahdotonta. Ja Suomussalmelta löytyy aarre, jonka ehdoissa sanotaan, että aarteen saajan täytyy olla köyhä, ja hänellä täytyy olla seitsemän lasta.

Myllyniemi luonnehtii viimeisintä ehtoa hyvin kainuulaiseksi, eikä ole muualla Suomessa vastaavaan edes törmännyt.

– Kainuussahan ollaan köyhiä, kun olemme Nälkämaassa, Myllyniemi hymyilee.