Suomalaiset intohimoista kesäteatterikansaa – Näyttelijä Eija Ahvo: portugalilaisilla on fado, meillä kesäteatteri

Kesäteatterit ovat kymmenien tuhansien suomalaisten yhteinen harrastus – tekijöinä ja kävijöinä. Ne ovat niin omaleimaista suomalaisuutta, että näyttelijä, ohjaaja Eija Ahvo miettii pilke silmäkulmassa virallista suojelua – Unescon pitäisi nostaa suomalainen kesäteatteri säilytyslistoilleen. Jos portugalilaisilla on fado, suomalaisilla on kesäteatteri.

Kotimaa
Kälviän kesäteatterin näyttelijöitä harjoittelemassa.
Kälviäläinen teatteriryhmä Huvin Vuox esittää tänä kesänä Pastori Liimataisen maalliset murheet -näytelmän.Raila Paavola / Yle

Kesäteatteriesityksiä on tarjolla toukokuun lopusta syyskuun alkuun läpi Suomen – Ahvenanmaalta pohjoisimpaan Lappiin saakka. Ohjelmistot mielletään usein kepeäksi viihteeksi, hupailuksi, jolla on tietty kaava. Saako kesäteatteri muuta ollakaan?

Näyttelijä, ohjaaja Eija Ahvo katsoo asiaa ammattinäyttelijän näkökulmasta. Hän on itse ollut mukana Kirkkonummen Veikkolan Kartanoteatterissa heti alkumetreiltä asti. Myös Kartanoteatteria tehdään pääasiassa harrastajavoimin.

– Kesäteatterissa voi yhdistää draamaa ja viihdettä. Pitää kuitenkin muistaa, että kysymys on harrastuksesta, ei ammatista. Syvän, intensiivisen draaman esittäminen ei välttämättä luonnistu kaikilta, siksi kesäteatteriin pitää saada monenlaisia näkökulmia, Eija Ahvo korostaa.

Syvän, intensiivisen draaman esittäminen ei välttämättä luonnistu kaikilta, siksi kesäteatteriin pitää saada monenlaisia näkökulmia.

Näyttelijä, ohjaaja Eija Ahvo

Turvapaikanhakijoita Suomeen ja suomalaisia siirtolaisiksi

Suomen Nuorisoseurojen vuoden ohjaajaksi valittu halsualainen Katja Hakala ei lämpene kesäteatteri-sanalle, jos se herättää vain mielikuvan kepeydestä.

– Kesäteatteri saa olla kevyttä mutta sen ei tarvitse olla sitä. Me, Kokkolan Ullavan Teatteri Pystymehtä, esiinnymme pyynnöstä kesällä mutta mieluiten muuna ajankohtana. Tuntuu, että silloin on sallitumpaa pureutua vakavampiin aiheisiin, miettii Hakala.

Esiinnymme pyynnöstä kesällä mutta mieluiten muuna ajankohtana. Tuntuu, että silloin on sallitumpaa pureutua vakavampiin aiheisiin.

Ohjaaja Katja Hakala, Teatteri Pystymehtä

Hänen ryhmänsä tuore ponnistus on siirtolaisuudesta kertova musiikkidraama: Kultamaan kutsu ja kotomaan kaipuu. Näytelmä on tilaustyö, ja osa alueella käynnissä olevaa laajempaa siirtolaisprojektia.

Kirkkonummen Veikkolan Kartanoteatterin näytelmiin on ammennettu aiheita alueen historiasta ja tarinoista. Kesällä 2016 ollaan tiukasti Suomen ja maailman tilanteessa. Oman työryhmän kirjoittama, Pako Veikkolaan, sijoittaa turvapaikanhakijoita Veikkolaan. Kulttuureiden yhteentörmäykseltä ei voi välttyä.

– Lavalla on 45 näyttelijää, seitsemän heistä oikeita turvapaikanhakijoita Kirkkonummen vastaanottokeskuksista. Luvassa on mielenkiintoista tekstiä, jossa kyläläisten ja vastaanottokeskuksen jännitteet nousevat pintaan, Eija Ahvo kertoo.

Olisi hienoa, jos paikalliset tekijät kirjoittaisivat paikallisista asioista, ilmiöistä ja ihmisistä näytelmiä.

Varapuheenjohtaja Pasi Saarinen, Suomen Harrastajateatteriliitto

Klassikot kiertävät vuodesta toiseen

Suomen Harrastajateatteriliiton varapuheenjohtaja Pasi Saarisen mukaan kesäteattereissa tuntuu kiertävän samat näytelmät, klassikot, vuodesta toiseen. Kansankomediat ja kunnallispolitiikan kiemuroihin sukeltavat näytelmät ovat kestosuosikkeja. Kantaesityksiä on vuosittain karkean arvion mukaan 1–2 maakuntaa kohden.

–Toivoisin lisää uusia tekstejä. Olisi hienoa, jos paikalliset tekijät kirjoittaisivat paikallisista asioista, ilmiöistä ja ihmisistä näytelmiä, Saarinen miettii.

Keski-Pohjanmaa kunnostautuu tuoreudessa. Kannuksen Eskolan kesäteatteri marssittaa kesä toisensa perään yleisölle tuliterän näytelmän.

– Kesän 2016 teksti Pikkupässi on Arto Ojakankaan kirjoittama. Arto kirjoittaa meille kaikki näytelmät eli joka vuosi on kantaesitys, iloitsee Jaakko Hautamäki, Eskolan kesäteatterin aktiivinen puuhamies. Myös Kokkolan Ullavan Teatteri Pystymehtä on vuosi toisensa perään tuoreella tekstillä näyttämöllä.

Yhteisöllisyyttä lavalla ja katsomossa

Suomen Harrastajateatteriliiton varapuheenjohtaja Pasi Saarinen peräänkuuluttaa paluuta juurille. Hänen mielestään kesäteatterin fiilis syntyy usein tietynlaisesta kotikutoisuudesta, vähän takapihameiningistä.

– 2000-luvun taitteessa porukat heräsivät hakemaan eu-rahaa, jolla rakennettiin suuria, satojen paikkojen katettuja katsomoita. Nyt ollaan lirissä, kun joka näytökseen ei millään saada katsomoa täyteen. 500 hengen katsomossa 100 ihmistä näyttää mitättömältä, vaikka sata on oikeasti paljon, Saarinen miettii.

Aina ei edes tarvita katsomoa. Suomen Nuorisoseurat palkitsi Eskolla, vuoden teatteritekopalkinnolla, Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinelan. Kylän ensimmäinen teatteriesitys onnistui kesällä 2015 ilman katsomoa, kun porukka keksi levittää viltit nuorisoseuran pihaan ja houkutella yleisön kesäteatteri-piknikille.

Kesäteatteri on niin paljon muutakin kuin vain näytelmä.

Kesäteatteriaktiivi Jaakko Hautamäki, Kannuksen Eskolan kesäteatteri

Suomalainen kesäteatteri on yhteisöllisyyden äiti. Se kerää perheitä yhteisen harrastuksen pariin ja kokoaa paikkakuntalaiset ja usein myös entiset paikkakuntalaiset katsomon penkeille. Kannuksen Eskolan kesäteatteriaktiivin, Jaakko Hautamäen, sanoin:

– Kesäteatteri on niin paljon muutakin kuin vain näytelmä. Kun pimeä syksy ja pitkä talvi joudutaan olemaan sisätiloissa, kesäteatteriin halutaan ulos kokemaan kesä ja tunnelma. Tullaan porukoittain – perheet, työpoppoot, eläkeläisporukat. Kesäteatteri on yhteisöllisyyttä myös katsomossa.