1. yle.fi
  2. Uutiset

Suomen ensimmäinen naisministeri oli kiltti ja lempeä: yksinäiset naiset pyysivät poliitikolta kattoa päänsä päälle

Tänä vuonna on juhlittu laajasti naisvaikuttaja, talousneuvos Miina Sillanpään 150-vuotisjuhlavuotta. Moni juhlapuhe on kulminoitunut Suomen Ensikoteihin, joiden uranuurtaja Sillanpää oli. Ensikoti-hankkeiden takaa löytyy suomalaisten yksinäisten äitien hätä ja pelko joutua kadulle. Miina Sillanpää muistetaan kotiseudullaan Jokioisilla rohkeana, hyvänä, kilttinä ja lämpimänä ihmisenä.

Kotimaan uutiset
Miina Sillanpää
Miina Sillanpään säätiö

Jokioisilla 4. kesäkuuta 150 vuotta sitten syntynyt Miina Sillanpää (1866-1952) tuntuu elävän lounaishämäläisten sydämissä. Jokioisilla puhutaan Miina-tädistä ja meidän Miinasta. Ihmiset kertovat sydän leimuten, eivät niinkään Suomen pitkäaikaisimman naiskansanedustajan ja maan ensimmäisen naisministerin Miina Sillanpään poliittisesta työstä, vaan Sillanpään kiltteydestä ja hyvyydestä.

Jokioisten kehittämispäällikkö Stiina-Liisa Pirkkamaa on alkukesän kiirehtinyt rakentamassa juhlallisuuksia Miina Sillanpää -juhlavuoteen, ja tietenkin myös kuunnellut Jokioisilla eläviä tarinoita merkkihenkilöstä. Pirkkamaa sanoo, että Miina Sillanpää oli yksinkertaisesti hyvä – sellainen, jollaista on ehkä vaikea löytää tämän päivän kovasta politiikasta.

Miina Sillanpää oli hyväsydäminen poliitikko

Tuskin Miina Sillanpää oli haaveillut ministerin tai talousneuvoksen tittelistä, oli vaan tehnyt asioita sydämestään – toisin kuin tämän päivän poliitikot, joista monet tekevät työtään siksi, että saavat oman kunnian glooriansa, sanoo Stiina-Liisa Pirkkamaa.

– Monesti tuntuu siltä, että nykypoliitikko on jonkun asialla niin kauan, kuin se koituu oman uran etenemiseksi. Sitten kun asia ei enää etene, niin heti unohtuu pieni ihminenkin ja tämän hätä. Uskon, että Miina Sillanpää pitäisi tätä nykyajan politiikkaa aikamoisena pelinä, sanoo Stiina-Liisa Pirkkamaa.

Stiina-Liisa Pirkkamaa Miina Sillanpään muistokivellä
Stiina-Liisa Pirkkamaa Jokioisilla Miina Sillanpään haudalla.Eeva Hannula / Yle

Lähtökohtaisesti ihmisestä välittäminen ja huolenpito oli Miina Sillanpäälle tärkeää, kertoo Pirkkamaa.

– Kun ajattelee hänen syntymävuottaan, 1866, niin sehän oli ihan pahimpia katovuosia. Hänen oma lapsuutensa on ollut rankkaa ja aikamoista puutetta ruoasta ja ravinnosta, eikä isän asema torpparina takuulla ollut helppo. Perhe piti yhtä, ja tämä mielestäni heijastui koko Miinan uraan.

– Jokioislaiset muistelevat ja kirjalähteet kertovat siitä, että Miina oli hyvin lempeä ja kiltti. Hän kohdisti työnsä juuri lapsiin ja vanhuksiin, sellaisiin, jotka eivät ihan itse pärjää.

Aikanaan Miina Sillanpää sai hyvin paljon henkilökohtaisia kirjeitä hädissään olevilta ihmisiltä, hädissään olevilta äideiltä. Tämäkin kertoo Sillanpään luonteesta: harvalle vieraalle ihmiselle uskaltaa lähettää viimeisen hätähuutonsa, avunpyyntönsä.

Kun nuorelta naiselta meni asunto ja työpaikka alta, ja yksinäinen lapsi oli tulossa, ei tuohon aikaan auttajia juuri ollut. Katu oli seuraava vaihtoehto. Miina Sillanpää joukkoineen sai sitten perustettua Palvelijayhdistyksen ja vuonna 1900 ensimmäisen Palvelijatarkodin, minne saattoi väliaikaisesti mennä. Miina Sillanpää tiedetään myös siitä, että hän oli Ensikotien uranuurtaja ja hänen johdollaan perustettiin ensimmäinen Ensikoti vuonna 1940 Helsinkiin, sotien jalkoihin.

Yksinäiset naiset pyysivät poliitikolta kattoa päänsä päälle

Opiskelija Tuuli Ravantti on paiskinut puoli vuotta töitä Miina Sillanpäästä kertovan näyttelyn eteen. Hän on kahlannut suuren määrän Sillanpää-materiaalia, jota on tallella yllättävän paljon. Arkistoissa on kirjeitä, paljon myös yksityiskirjeitä, asiakirjoja, Sillanpään muistiinpanoja ja päiväkirjoja. Myös kuva-arkistot ovat mittavat.

Tuuli Ravantin kuva Miina Sillanpäästä on selkeä: hyvä ja kiltti ihminen.

– Yksityiskirjeitä Miinalle kirjoitettiin todella paljon, ja häneltä pyydettiin taloudellista apua, mutta aika suuri osa äideistä, jotka hädässään Miinalle kirjoittivat, pyysivät nimenomaan kattoa päänsä päälle, tiedustelivat paikkaa ensikodissa.

– Se, että nainen epäsuotuisaan tilanteeseen joutuessaan joutuu kurottamaan kohti suomalaista naisministeriä tai kansanedustajaa, kertoo kyllä siitä, miten yhteiskunta näitä äitejä aikanansa kohteli, sanoo Ravantti.

Lämpöä ja apua

Miina Sillanpää tiettävästi pyrki aina vastaamaan jokaiselle hänelle kirjoittaneelle äidille.

– Auttoi niitä, joita pystyi, ja kuitenkin vastasi heille, joille joutui joskus kieltävänkin vastauksen antamaan. Varmasti myös lohdutti jokaista, ja laittoi mukaan muutaman neuvon sanan.

– Tuntuu, että kaikesta Miinasta kirjoitetusta tulee läpi lämpö, jopa äidillinen lämpö. Hän oli varsinkin aviottomien lasten ja heidän äitiensä keskuudessa nimenomaan Miina-täti: lämmin, auttava ja rakastava nainen. Sellaisena hänet muistetaan vielä voimakkaasti tänäkin päivänä elävissä tarinoissa, sanoo Tuuli Ravantti.

Hän innostui Miina Sillanpään tutkimisesta siksi, että Sillanpää on esimerkillinen naisvaikuttaja ajassa, jossa naisen ääni oli hieman vaiennettu. Hänessä olisi esimerkkejä tämänkin päivän ihmisten toimintaan, sanoo Tuuli Ravantti.

Lue seuraavaksi