Kaikki uralilaiset kielet ovat uhanalaisia Venäjällä – myös Suomen lähikieliä katoamassa

Lahdessa kokoontuva suomalais-ugrilaisten kansojen seitsemäs maailmankongressi sai rinnalleen myös varjotapahtuman. Se toi esille aiheita, joista virallisessa kokouksessa vaietaan, vaikka uhka pienten kielten katoamisesta huoletti molemmissa. Virallisen maailmankongressin tulokset ovat selvillä päättymispäivänä perjantaina.

tiede
kansallispukuja fennougristi kokouksessa
Lahdessa on menossa Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi.Mika Moksu / Yle

Lahden Sibeliustalon valoisista kokoushuoneista on pitkä matka rockravintola Torven mustanpuhuvaan miljööseen. Isoissa kokoushuoneissa suomalais-ugrilaisen maailmankongressin yli 500 osallistujaa ovat pohtineet vähemmistökielten asemaa ja pienten kansojen oikeuksia.

Ravintola Torveen kertyi pikkuhiljaa kourallinen aktiiveja kuuntelemaan toisenlaista totuutta samasta asiasta. Paikalla oli myös udmurtti Aleksei Shkljajev, jonka tulo Lahteen oli hankalaa rajamuodollisuuksien takia. Viralliseen kokoukseen hän ei päässyt.

Shkljajev kertoo hapuilevalla englannilla oman 400 000 jäsenisen kansansa tilasta. Udmurtti on venäjän ohella virallinen kieli, mutta jos haluaa asioida virastoissa, on pakko puhua venäjää. Kouluissa opetetaan kotikieltä muutaman tunnin, mutta kouluja on vähennetty kolmannekseen kymmenessä vuodessa. Sanomalehtiäkin ilmestyy udmurtiksi, levikki vain on pieni.

Kielet kuihtuvat venäjän varjossa

Suomessa asuva marilainen Valeri Alikov pitää oman kansansa tilannetta myös hankalana. Venäläistämisaalto alkoi jo 2000-luvun alussa, kun Marinmaan johtoon tuli täysin venäläinen Leonid Markelov. Tämä erotti marilaiset virkamiehet ja sanoi, että marilaisten pitäisi asua metsässä.

Alikov kääntää parhaillaan Katja KetunYöperhonen-romaania vuorimariksi. Niittymari on toinen alueen kielistä. Kirjailija Katja Kettu puhui myös vaihtoehtotapahtumassa, joka oli nimetty avoimeksi suomalais-ugrilaiseksi kongressiksi. Kettu perehtyi kirjassaan marilaisten kieleen ja mytologiaan.

kirjailija Katja Kettu
Kirjailija Katja Kettu.Mika Moksu / Yle

Yöperhosenmarinnoksen julkaisu on harvinaisuus.

Jos kieli ei uudistu, vanhemmat eivät näe syytä opettaa lapsille marin kieltä

Katja Kettu, kirjailija

– Huolestuttavana nimenomaan siltä kannalta, että kirjallisuutta julkaistaan hyvin vähän. Kouluissa ei ole mahdollisuutta opiskella marin kielellä, Katja Kettu kertoo.

– Jos kieli ei uudistu, vanhemmat eivät näe syytä opettaa lapsille marin kieltä. Näen hyvin tarpeellisena tämän varjokongressin sekä yleisen suomalaisugrilaisen tietoisuuden, mahdollisuuden olla ylpeä tästä kulttuurista, sanoo kirjailija.

Venäjän kielen ylivalta näkyy Volgan mutkan sukulaiskansan asemassa voimakkaana, vaikka virallisesti maria opetetaan kouluissa.

– Kyllä Venäjällä on aika vahva venäläistämispolitiikka vallalla, nimenomaan kylien lakkauttamiset ja sanomalehtien lakkauttamiset. 2000-luvun alusta alkaen on ollut toimittajien ja marilasaktiivien pelottelua, ja kyllä se vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset uskalla tai halua olla ylpeitä omasta kulttuuriperimästään, Katja Kettu arvioi.

Kettu puhui Lahdessa suomalais-ugrilaisessa varjokongressissa, missä tuotiin esiin virallisen tapahtuman sivuuttamia asioita. Venäjältä piti tulla Lahteen parinkymmenen hengen delegaatiota eri kansallisuuksista, mutta nyt ehkä vain yksi per kansa.

Edustajien määrä rajattu kansan koon mukaan

Maailmankongressin järjestäjänä olevan Suomi–Venäjä-Seuran pääsihteeri Merja Hannus tarkentaa, että delegaatioiden koko määräytyi kansojen koon mukaan. Vain yli sadantuhannen kansoista maksimimäärä oli 20, yli 50 000 kansoista 10 edustajaa ja sitä pienimmistä maksimissaan neljä edustajaa.

suomalais-ugrilaisen kokouksen lakana
Mika Moksu / Yle

Kaikkiaan Sibeliustalolla on koolla Hannuksen mukaan 175 delegaattia, 300 tarkkailijaa, 45 työntekijää ja tulkkia. Toimittajia 35, joiden lisäksi eri aiden presidenttien valtuuskunnat. Ihmisiä 22 kansasta, vain selkupit puuttuvat.

Kaikki eivät päässeet

Kääntäjä, Venäjä-asiantuntija Jukka Mallinen on yksi vaihtoehtotapahtuman isistä. Taustalla on myös suomalaisia ja virolaisia sukukansajärjestöjä. Mallisen mukaan virallisen kongressin edustajaksi ei päässyt kuka tahansa.

– Monet kansallisuudet leikkasivat delegaattien määrää ja kumma kyllä se sattui käymään just niin, että kaikkein radikaalimmat ja suorapuheisimmat eivät sitten mahtuneet mukaan, sanoo Mallinen.

Hän puolustaa vähemmistöjen asemaa ja pitää Venäjän nykykehitystä nurjana.

Tosiasiassa äidinkielen käyttö vähenee koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa elämässä.

Jukka Mallinen, kääntäjä ja Venäjä-asiantuntija

– Sibeliustalon avajaisissa esitettiin, että kaikki on aika hyvin ja menossa oikeaan suuntaan. Me väitämme, että asiat on menossa huonoon suuntaan, että kaikki mitä tehdään on muodollisuutta.

– Tosiasiassa äidinkielen käyttö vähenee koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Vähemmistöjen identiteettiä painetaan alas, Mallinen arvostele itänaapurin nykymenoa.

Mallinen sanoo, että jos Venäjä haluaa modernisoitua ja muuttua oikeasti eurooppalaiseksi demokraattiseksi maaksi, vähemmistökysymys on erittäin tärkeä. Vähemmistöjen edustama pluralismi voisi Mallisen arvion mukaan kääntää Venäjän pois siltä tuhoisalta tieltä, johon Venäjän johto on tällä hetkellä maan ajanut.

Venäjä ei olekaan niin slaavilainen

Jukka Mallinen puhui pitkään varjotapahtuman alussa siitä, kuinka moni venäläinen tunnettu nimi onkin jonkun vähemmistökansallisuuden edustaja, komi tai mordva. Historian saatossa tämä on pyyhkiytynyt pois ja kaikista on tullut vain venäläisiä.

Tämä suuntaus tuli esiin myös virolaisen Jaak Prozesin kirjanjulkaisussa. Oliko Putin venäläinen? -kirja sisältää pikkutarinoita Jaak Prozesin kokemuksista suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa parinkymmenen vuoden aikana.

Putinin sukujuurten epäillään olevan Venäjälle siirtyneiden vepsäläisten joukossa. Nyt kuitenkin Venäjällä taas kansallisuuksia häivytetään kutsumalla kaikkia venäjänmaanlaisiksi.

Mitkä kielet kuolevat?

Seitsemästä itämerensuomalaisista kielestä liivi on käytännössä kuollut. Toki kieltä opiskellaan ja yritetään elvyttää.

Kielentutkija Annika Pasanen näkee pienten suomalais-ugrilaisten kielten aseman erittäin uhanalaiseksi Venäjällä.

– Siellä tilanne on tosi vaikea, koska koulujärjestelmä toimii venäjän kielellä ja omille kielille ei tule sitä kautta mitään tukea, Pasanen toteaa.

kielentutkija Annika Pasanen
Tutkija Annika Pasanen.MIka Moksu / Yle

Pietarin lähistöllä puhuttavien inkeroisen ja vatjan tilanne on huonontunut niin, että alkuperäisiä puhujia on enää vähän. Osa näiden kielien murteista on jo hävinnyt.

Annika Pasanen ei kuitenkaan heittäydy pessimistiksi. Esimerkiksi jo tuhoon tuomituksi julistettu inarinsaame on saatu joten kuten elvytettyä.

– Aika iso osa pienimmistä saamen kielistä on silti uhanalaisia, Annika Pasanen murehtii.

Saman huolen jakaa myös kirjailija Katja Kettu. Molemmat naiset toteavat, että jos kieltä ei enää käytetä edes kotona eikä opeteta lapsille, se on vaarassa kadota.

Annika Pasanen on tarkkailijana mukana maailmankongressissa viidettä kertaa. Hän ei pidä sitä turhana, vaikka epäileekin hiukan.

– Moni asia on jollain tavalla pysähtynyt ja mennyt taaksepäin, mutta kyllä tällä oma merkityksensä on, että ihmiset ja kansat pääsevät tapaamaan toisiaan, vaihtamaan kokemuksia ja näkemään, että ei olla yksin haasteitten kanssa.