Näkökulma: Kuinka saada pörssivalvoja noudattamaan lakia

Kun viranomainen haluaa salata papereita, se on usein valmis etsimään kaikki mahdolliset oljenkorret, jolla lain noudattamista voi lykätä, kirjoittaa toimittaja Salla Vuorikoski. 

Salla Vuorikoski. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Sähköpostiini kilahti aamulla oikeuden ratkaisu, jota olin odottanut pitkään. Sen perusteella minun pitäisi lähiaikoina saada paperit, joita olisin tarvinnut kaksi ja puoli vuotta sitten.

Vuonna 2013 seurasin, kuinka Talvivaaran kaivososakeyhtiö keräsi rahaa sijoittajilta osakeannissa. Kotitaloudet olivat hulluna Talvivaaraan. Kun piensijoittajat tankkasivat Talvivaaraa, ammattipelurit ja eläkeyhtiöt vähensivät omistuksiaan. Ne eivät tuntuneet uskovan yhtiön mahdollisuuksiin yltää johtaja Pekka Perän julkisuudessa maalailemiin tavoitteisiin.

Yhtiö arvioi tulevaisuuttaan toistuvasti yläkanttiin. Parempi aika kuului aina olevan ihan nurkan takana. Annissa kerätyt rahatkin loppuivat pikavauhtia – toisin kuin oli lupailtu. Minua mietitytti, annetaanko suomalaisille piensijoittajille kunnollista tietoa vai johdetaanko heitä harhaan.

Kun viranomainen haluaa salata asiakirjoja, se on usein valmis etsimään kaikki mahdolliset oljenkorret, jolla julkisuuslain noudattamista voi lykätä.

**Marraskuussa 2013 **tein Talvivaaran tiedottamisen kummallisuuksista juttua MTV:n 45 minuuttia -ohjelmaan ja pyysin sitä varten pörssiyhtiöitä valvovalta Finanssivalvonnalta asiakirjoja. Halusin selvittää, millä tavalla valvoja oli mahdollisesti puuttunut asiaan.

Päätös oli tyly: asiakirjoja ei anneta. Kuulin kollegoilta, että olin törmännyt Finanssivalvonnan normaaliin käytäntöön, jonka mukaan valvonta-asiakirjoja ei koskaan luovuteta. Valitin salaamisesta hallinto-oikeuteen. Vuoden kuluttua se kumosi perusteellisella päätöksellään Finanssivalvonnan linjan. En vieläkään saanut papereita, vaan Finanssivalvonta valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

**Tänään julkaistu **korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli täysin odotusteni mukainen. Osa salaamisen perusteluista oli suorastaan älyttömiä. Finanssivalvonta vetosi muun muassa siihen, että yleisö ei kykenisi ymmärtämään asiakirjojen sisältöä.

Keskeisin oli kuitenkin perustelu, jonka mukaan Finanssivalvonta katsoi koko valvontatoimintansa vaarantuvan, mikäli se luovuttaisi asiakirjoja. Finanssivalvonta väitti, että valvottavan valvojaa kohtaan tuntema luottamus voisi vaarantua. Minun piti oikein tarkastaa lakikirjasta, perustuuko pörssivalvojan toimivalta valvottavien kokemiin luottamuksen tunteisiin vai lainsäädäntöön. Myös korkein hallinto-oikeus muistutti tänään, että velvollisuudesta toimittaa tietoja valvojalle on säädetty laissa.

Toimittaja ja yleisö kärsivät, mutta viranomaiselle lain vastaisesta asiakirjojen salailusta ei käytännössä koskaan koidu seurauksia.

**En ole ainoa **Finanssivalvonnan julkisuuslinjaan kompuroinut toimittaja. Loppuvuodesta 2013 silloinen Voima-lehden päätoimittaja Jari Hanska teki myös valituksen asiakirjojen salaamisesta. Hän sai oman vastaavan ratkaisunsa myös tänään korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Hanska kertoo soittaneensa heti aamulla Finanssivalvonnan viestintäosastolle ja kysyneensä pyytämiensä asiakirjojen perään. Hanskan mukaan asiaan ei ollut siellä vielä perehdytty, mutta puhelimessa oli jo pohdiskeltu, olisiko joku valitustie vielä käytettävissä.

Puhelu kuvaa ongelmaa hyvin. Meillä on aika hyvä julkisuuslaki, mutta miten saada viranomaiset noudattamaan sitä? Kun viranomainen haluaa salata asiakirjoja, se on usein valmis etsimään kaikki mahdolliset oljenkorret, jolla julkisuuslain noudattamista voi lykätä. Uutinen ehtii yleensä kuolla vanhuuteen ennen kuin asiakirjat on todettu julkisiksi kaikissa oikeusasteissa.

Toimittaja ja yleisö kärsivät, mutta viranomaiselle lain vastaisesta asiakirjojen salailusta ei käytännössä koskaan koidu seurauksia. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta ei sentään ole valitusmahdollisuutta. “Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”, lukee päätöksen lopussa.

Kaksi ja puoli vuotta on pitkä aika journalistille. Tässä välissä olen tehnyt lukuisia muita juttuja ja vaihtanut työpaikkaakin Ylelle. Poliisi on puolestaan ehtinyt tutkia Talvivaaran tiedottamiseen liittyviä rikosepäilyjä, joista syyttäjä on nostanut syytteet toimitusjohtaja Pekka Perää, entistä toimitusjohtajaa Harri Natusta ja entistä rahoitusjohtajaa Saila Miettinen-Lähdettä vastaan.

Surkuhupaisan oikeusseikkailuni jälkeen lohtua voi hakea siitä, että Talvivaara sentään on aiheena edelleen ajankohtainen. Ehkä asiakirjoista ilmenee jotain kiinnostavaa, ehkä ei. Tärkeintä kuitenkin on, että Finanssivalvonta joutuu nyt pakon edessä muuttamaan itse keksimäänsä salailulinjaa. Siitä hyötyy ennen kaikkea yleisö, joka saa jatkossa enemmän tietoa paitsi pörssiyhtiöistä, myös siitä, miten viranomaisvaltaa Suomessa käytetään.