1. yle.fi
  2. Uutiset

Tehdas vietiin ja kaupunki lähti alta – kansanliike taistelee nyt viimeiseen hengenvetoon savupiipuista

Höyryvoimalaitoksen entisen savupiipun purkaminen vuonna 2005 oli Voikkaalla mediatapahtuma, mutta ei nostattanut suuria laineita silloisissa Kuusankosken päättäjissä. Nyt UPM:n suunnitelmat Kymintehtaan vanhan voimalaitoksen piipun purkamisesta ovat nostaneet julkisen keskustelun. Kuusankoski-seuran sihteeri Liisa Sburatura haluaa, että purkamisen vaihtoehdot ja kustannukset pitäisi selvittää.

Kotimaan uutiset
voikkaan voimalaitoksen savupiippu
Voikkaan entisen voimalaitoksen tiilipiippu kuvattuna hetki ennen räjäytystään vuonna 2005Ulla Nikulan kuva-arkisto

UPM:n Voikkaan höyryvoimalaitoksen runsaat 100 metriä korkea piippu purettiin räjäyttämällä Kuusankoskella kesäkuussa vuonna 2005.

Ennen purkamista piipusta oli alkanut irrota tiilenpalasia. Piippua oli myös lyhennetty vuonna 1983 ja vuonna 2003 yhteensä 12 metriä.

Piipun räjäytys houkutteli paikalle satoja katsojia, vaikka purkupäivästä ei juurikaan tiedotettu mitään. Purku uutisoitiin tuoreeltaan myös esimerkiksi Ylen pääuutislähetyksessä.

– Mediatapahtuma se oli. Muistan myös, että oli paperikiista keväällä vuonna 2005 ja ennusmerkkejä suurista muutoksista, muistelee Kuusankoski-seuran aktiivi Liisa Sburatura.

Uutinen koko Voikkaan paperitehtaan lakkautuksesta tuli maaliskuussa vuonna 2006.

Piipulla syvempi merkitys

Liisa Sburatura toimi yksitoista vuotta sitten myös Kuusankosken valtuuston varapuheenjohtajana (vihr.). Hän muistelee, ettei Voikkaan piipun purkaminen nostattanut poliitikoissa mitään mielten myrskyjä.

– Mielestäni asia toimitettiin suht koht hissuksin. Purkulupa meni lautakunnasta läpi ja se myönnettiin.

Museovirasto ja Kymenlaakson maakuntamuseo olivat purkamista vastaan.

Maakuntamuseon lausunnossa vuonna 2005 todettiin, että Voikkaan höyryvoimalaitoksen savupiippu on "kaupunkirakenteessa ja ja maisemassa näkymäakselin visuaalinen pääte".

– Ihanaa kieltä. Maamerkeistä voisin ajatella vähän lievemmin, että ihminen löytää paikkansa kaupungissa myös muilla keinoin, jos tietoa on, naurahtaa Sburatura.

Savupiipulla on hänelle kuitenkin syvempi merkitys.

Piippu on merkkinä siitä, minne tämä kaupunki ja seutukunta on rakentunut.

Liisa Sburatura

– Piippu on merkkinä siitä, minne tämä kaupunki ja seutukunta on rakentunut. Se on sen aikaisen kasvavan yhteisön, työn ja toimeentulon symboli.

Symboliarvoa korostaa myös rakennuskulttuuriin perehtynyt kokenut asiantuntija.

– Voidaanko esimerkiksi Tammerkosken maisemaa kuvitella ilman Frenckellin, Finlaysonin tai Takon piippuja? Tai voimme kuvitella, mikä menetys olisi esimerkiksi koko kansalle posliinileimasta tutun Arabian piipun purkaminen. Samalla tavalla Helsingin Suvilahden kaksoispiiput ovat keskeinen osa Sörnäisten teollista kaupunkikuvaa, miettii Teollisuusperintöseuran varapuheenjohtaja Lauri Putkonen.

Purkamisen vaihtoehdot kannattaisi selvittää

Kuusankoski on jo ehtinyt kadota kuntakartalta, kun se liittyi uuteen vuonna 2009 perustettuun uuteen Kouvolan kaupunkiin.

Savupiippujen säilyttämiskeskustelut eivät ole kadonneet mihinkään. UPM haluaa purkaa nyt Kymintehtaan tiilisen tehtaanpiipun Kuusankoskella.

Heti, kun tieto tiilipiipun purkamisesta tuli, netissä alettiin kerätä nimiä vetoomukseen piipun säilyttämisen puolesta.

– Ymmärrän sen oikein hyvin. On surullista, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää aina se purkaminen. Annetaan olla herran jamassa niin kauan, kunnes tullaan tilanteeseen, ettei mitään voi enää tehdä, miettii kouvolalainen Sburatura.

Kuusankoski-seuran aktiivin mielestä piipun turvallisuusriskit pitää tietenkin poistaa.

– Voisi silti selvittää vaihtoehtoja ja kustannusvertailut, kun rahasta on kysymys. Täytyy olla kustannusarvio ennen kuin ruvetaan tekemään mitään.

Halu tutkia alkujuuria voi pelastaa perintöä

Kuusankoskella asuva Liisa Sburatura uskoo, että teollisuusperinnön säilyttämisen puolesta liputtaminen kiinnostaa myös nuoria.

Mitä vanhemmaksi nuori tulee, niin sitä enemmän hän haluaa katsoa taakse päin, missä hänen alkujuurensa on.

Liisa Sburatura

– Olen aika paljon nuoremman väen kanssa tekemisissä. Se ei ole heillä niin, että antaa mennä tai että ei ole mitään väliä. Mitä vanhemmaksi nuori tulee, niin sitä enemmän hän haluaa katsoa taakse päin, missä hänen alkujuurensa on.

Rakennuskulttuurista paljon kirjoittanut ja nykyisin jo eläköitynyt tutkija Lauri Putkonen kertoo, että keinoja perinnön vaalimiseen on monenlaisia.

Viime vuosina monet teollisuuskaupungit ovat hakeneet ja saaneet ympäristöministeriön Kansallinen kaupunkipuisto –statuksen, uusimpana Forssa.

– Kun katselee Forssassa Loimijoen kulttuurimaisemaa, joka yhdistää vanhat kehräämö- ja kutomoalueet, ovat savupiiput yhtä erottamaton osa kaupunkimaisemaa kuin minareetit Mekassa, vertaa Teollisuusperintöseuran varapuheenjohtajana vaikuttava Putkonen.

Lue seuraavaksi