Kuihtuminen kuntosalilla oli himoharjoittelijan hiljainen avunhuuto – "Raja terveen ja sairaan välillä on hyvin häilyvä"

Syömishäiriöön puuttuminen on vaikeaa, koska aihe on arka. Kuntosaleilla syömishäiriötä sairastavan harjoitteluun joudutaan toisinaan puuttumaan. Ääritapauksissa harjoittelu joudutaan jopa kieltämään. Anoreksiaa sairastaneen Venla Rydenfeltin mielestä syömishäiriöitä voitaisiin ennaltaehkäistä kuntosaleilla niin, että suorittamisen sijasta keskittyttäisiin terveelliseen elämään.

Kotimaa
Nuori nainen kuntosalilla.
Petteri Sopanen / Yle

Kesällä 2015 Venla Rydenfelt, 16, liittyi kuntosalille. Hän hurahti saliharjoitteluun heti.

– Näin jälkeenpäin ajateltuna syöminen ja treenaaminen oli jo salitreenin aloittamisen aikoihin epäterveellä pohjalla. Salille meno pahensi sitä, mikä oli alkanut aikaisemmin.

Rydenfelt harjoitteli salilla viidesti viikossa, ja viikonloppuna hän harrasti muuta liikuntaa. Vapaapäiviä ei harjoittelusta enää ollut. Rydenfeltin ruokavalio koostui pelkästään kasviksista ja proteiinista.

Nuori nainen kuntosalilla.
Venla Rydenfeltille liikunnasta tuli pakonomaista anoreksiaan sairastumisen myötä. Parannuttuaan hän on ymmärtänyt, ettei kehon muokkaaminen tee häntä onnelliseksi.Petteri Sopanen / Yle

Syömishäiriöliiton ravitsemusterapeutti Anni Lehtonen tietää, että salijäsenyys voi olla syömishäiriötä sairastavalle kimmoke rajuun laihduttamiseen.

– Sairastunut luo helposti sääntömaailman itselleen. Ajatuksena voi olla, että jumppakorttia pitää nyt käyttää tehokkaasti ja mahdollisimman hyvin aamusta iltaan. Se saattaa helposti ruokkia sairautta, koska salijäsenyys mahdollistaa runsaan liikkumisen.

Tuli syksy, ja koulu alkoi. Rydenfeltin olemus oli kuihtunut ja surullinen. Hän sai paljon kommentteja kavereilta siitä, kuinka hän oli laihtunut paljon kesän aikana. Osa jopa ihaili sitä, miten urheilullinen hän oli ja kuinka kurinalaisesti hän pystyi elämään. Samaan aikaan ahdistus sisällä kasvoi. Lopulta Rydenfelt pyrki siihen, ettei hän syö enää ollenkaan. Anoreksia oli ottanut vallan elämästä.

Pitkiä katseita salilla

Rydenfelt kuihtui päivä päivältä, mutta saliharjoittelu jatkui. Salin henkilökunta ei puuttunut Rydenfeltin rajuun laihtumiseen, mutta hän tunsi muiden asiakkaiden pitkät katseet salilla harjoitellessaan.

– En oikeastaan välittänyt siitä, että joku katsoo minua pitkään. Otin sen jopa kohteliaisuutena, että joku kiinnittää huomiota harjoitteluuni. Salilla on varmasti aika iso kynnys huomauttaa asiasta.

Syömishäiriöliiton Lehtosen mielestä kuntosalien kuitenkin pitäisi puuttua havaitsemaansa syömishäiriöön.

– Syömishäiriö koetaan vielä aika tabuna, minkä vuoksi kasvotusten siihen on edelleen vaikeaa puuttua. Näen, että kuntosaleilla ja liikuntapiireissä olisi paljon potentiaalia syömishäiriöiden tunnistamisessa. Parhaassa tapauksessa puuttuminen voi käynnistää toipumisen.

Lehtosen mukaan olennaista on se, miten syömishäiriöön puututaan. Syömishäiriöistä tulisi lähestyä aina hienovaraisesti.

– Lämpimästi, hyväksyvästi ja ei-tuomitsevasti. Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi kysymällä, kuinka voit.

Nuori nainen kuntosalilla.
Petteri Sopanen / Yle

Kuntosalit tarjoavat apua

Syömishäiriöt eivät ole kuntosaleillekaan helppo asia. Keskustelu kuntosaliketjujen kanssa paljastaa, että saleilta löytyy selvät linjaukset syömishäiriöihin puuttumiseen. Kuntosaliketjut kommentoivat aihetta kuitenkin varovaisin sanankääntein.

Liikunta- ja hyvinvointikeskus Fressin markkinointijohtaja Ville Välikoski sanoo, että ketjun 18 keskuksessa syömishäiriötapauksia tulee eteen aika ajoin.

– Tapauksia on ollut, ja niitä on totuttu käsittelemään. Lähtökohta syömishäiriötapauksissa on, että kysymme hienovaraisesti, miten asiakas voi, ja tarjoamme apua. Meillä on talo täynnä liikunta-alan ammattilaisia, minkä vuoksi meillä on osaamista keskustella aiheesta.

Syömishäiriöliiton Lehtonen sanoo, että sairauteen puuttumista vaikeuttaa se, että syömishäiriö ei suurimmassa osassa tapauksia näy ulospäin. Hän muistuttaa, että syömishäiriötä sairastava voi olla normaalipainoinen.

– Poikkeuksellinen laihuus tai huomattava kuihtuminen tietysti herättää huomion. Näkisin kuitenkin, että liikuntapiireissä ilmiselvien tapauksien ohella ongelmallista on muu häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, kuten se, että kuntoilija pyrkii äärimmäiseen rasvattomuuteen. Muu elämä jää sivuun, kun kaikki energia käytetään kehon muokkaamiseen ja ruokavalion suunniteluun ja noudattamiseen.

Lehtonen näkee, että tällaisella käyttäytymisellä on paljon yhtymäkohtia syömishäiriöiden kanssa.

– Raja terveen ja sairaan välillä on hyvin häilyvä.

Nuori nainen kuntosalilla.
Syömishäiriöön puuttuminen on kuntosaleille vaikeaa, koska asia on arka ja henkilökohtainen. Puuttumista vaikeuttaa myös se, että syömishäiriö ei aina näy ulospäin.Petteri Sopanen / Yle

Lehtosen mukaan asiaa vaikeuttaa entisestään se, että syömishäiriöitä sairastava ei usein hakeudu itse personal trainerin asiakkaaksi.

– Syömishäiriötä sairastavat ovat usein omien latujensa kulkijoita. Ulkopuolelta tulevia neuvoja ei sairauden akuuttivaiheessa yleensä kuunnella.

Rydenfelt kertoo kokemuksesta, että sairauden pahimmassa vaiheessa auttaminen voi olla lähes mahdotonta.

– Jos joku olisi kuntosalilla puuttunut liikkumiseeni, niin olisin varmasti mennyt toiselle salille. Eivät salitkaan varmaan tahdo, että asiakkaat vaihtavat toiseen paikkaan.

Pelkästään terveellisestä ja riittävästä syömisestä puhuminen sairaalle ei välttämättä muuta mitään.

– Personal trainerit varmasti tietävät terveellisestä ruuasta, mutta pitää ottaa huomioon, että sairas vertaa itseään aina laihempaan ja vielä sairaampaan henkilöön. Aina voi syödä vielä vähemmän ja treenata vähän enemmän, huomauttaa Rydenfelt.

Porttikielto on viimeinen vaihtoehto

Osassa Ylen haastattelemista saleista on mahdollista, että syömishäiriötä sairastavalle annetaan porttikielto. Fressissä porttikielto annetaan määräajaksi, mikäli syömishäiriötä sairastavan harjoittelua ei millään muulla keinoin saada terveelle pohjalle.

– Eihän harjoittelun kieltäminen ole mikään ratkaisu, mutta kyllähän se on fakta, että jos tarjottu apu ei syystä tai toisesta tehoa, niin kuntosalin ainoa vaihtoehto on liikunnan kieltäminen. Selkeisiin syömishäiriötapauksiin puuttumatta jättäminen tuntuisi vastuuttomalta, sanoo Välikoski Fressiltä.

Myös kuntosaliketju Elixialla epäterveeltä vaikuttava harjoittelu voidaan kieltää. Elixian maajohtaja Anne Ketola kertoo, että jos keskustelu personal trainerin kanssa ei auta, niin harjoittelu kielletään.

– Ensin täytyy tietenkin keskustella. Mikäli se ei saa aikaan terveitä muutoksia, niin keskusjohtajalla on mahdollisuus kieltää harjoittelu, jos se on asiakkaalle vaarallista.

Kuntokeskus Motivuksessa porttikieltoja ei anneta.

– Ohjeistus henkilökunnalle on se, että ketään ei kielletä treenaamasta. Jos epäilemme syömishäiriötä, niin uutta liikuntakorttia ostettaessa pyrimme kysymään, onko se järkevää, ja tiedustelemme asiakkaan vointia, kertoo Motivuksen henkilöstöpäällikkö Saara Pöyry.

Pöyryn mukaan Motivuksella asia ajatellaan niin, että kuntosalilla syömishäiriöinen harjoittelee sentään valvotuissa olosuhteissa.

– Jos meiltä annettaisiin porttikielto, niin sairas henkilö menisi todennäköisesti naapurisalille tai yksin lenkkipolulle.

Pöyry myöntää, että puuttuminen on vaikeaa.

– Syömishäiriön tunnistaminen on vaikeaa. Lisäksi puuttumiskynnystä nostaa se, että asia on todella henkilökohtainen.

"Saleilla kuntoillaan suorituskeskeisesti"

Rydenfelt painottaa, että hänen sairastumisena ei ollut kuntosalin vika, mutta haluaisi silti, että kuntosalilla syömishäiriöt huomioitaisiin paremmin.

– Kuntosali oli vain yksi laukaiseva tekijä. Haluaisin, että kuntosaleilla korostettaisiin enemmän tasapainoista liikuntaa ja syömistä, eikä sellaista, että "näin poistat kaikki rasvat sun kropasta". Tuntuu, että liikunta kuntosaleilla on todella suorituskeskeistä ja siellä vallitsee rasvan pelon ja proteiinin syönnin kulttuuri, tuumaa Rydenfelt.

Nuori nainen kuntosalilla.
Venla Rydenfelt on paranemisprosessin aikana ymmärtänyt, että hyvinvointi on ulkonäköä tärkeämpää.Petteri Sopanen / Yle

Hän toivoo, että kuntosalien ulkopuolellakin keskityttäisiin numeroiden ja suoritusten sijasta hyvinvointiin. Rydenfeltin mielestä on huolestuttavaa, että ulkonäön ja painon kommentointi alkaa jo lapsena.

– Muistan ala-asteella, kun me terveystarkastuksen jälkeen vertailimme painoindeksejä, ja sitä ihailtiin, jolla se oli pienin.

Rydenfeltin onni oli, että hän ymmärsi itse hakea apua. Myös sinnikäs perhe tuki hoitoon hakeutumisessa. Rankan vuoden jälkeen Rydenfelt on palaamassa vanhojen liikuntaharrastusten, ratsastuksen ja tankotanssin, pariin. Salille palaaminen ei ole vielä ollut suunnitelmissa.

– Olen ymmärtänyt, että oman kehon muokkaaminen ei tee minua onnelliseksi, vaan päinvastoin. Kun käy pohjalla, niin ymmärtää, että terveys on tärkeämpää kuin se, miltä näytän, päättää Rydenfelt.