Aikuisen lapsen kestokyky paukkuu ikääntyvää vanhempaa hoitaessa: Triplahoitoloukku ahdistaa ja vie voimat

Oman vanhemman ikääntyminen voi kriisiyttää aikuisen lapsen elämän, kun siihen saakka itsenäisestä vanhemmasta tulee hauras avuntarvitsija. Kuorma voi kasvaa suureksi, kun roolit vaihtuvat ja esiin saattavat nousta esimerkiksi menneisyyden ikävät tapahtumat. Muutoksessa aikuinen lapsi tarvitsee tukea selviytyäkseen tunnemyrskyistä ja muista haasteista.

Kotimaa
Vanhus juo kahvia.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Lähestyvän kuoleman kohtaaminen kasvokkain läheisen kautta voi olla ravisuttavaa. Oman vanhemman toimintakyvyn rapistuessa tunnekuohu saattaa yllättää, kun esimerkiksi syyllisyys ja velvollisuus alkavat painaa mieltä. Samalla oman elämän hallinnasta luopuminen on isku vanhemmalle, kun vähitellen joutuu sivuun elämänsä pääroolista katsojan paikalle.

– Roolien vaihtuminen on häkellyttävä vaihe. Joillekin se todella vaikeaa, eikä tahdo onnistua millään, ikäihmisten kanssa monta kymmentä vuotta töitä tehnyt vanhuspsykiatri Pirjo Juhela tietää.

Siinä menettää sen vahvan ja voimakkaan aikuisen ihmisen, johon on saattanut luottaa

Minna Oulasmaa

Kun aikuisesta lapsesta tulee vanhempansa hoivaaja, on muutos henkisesti valtava.

– Siinä menettää aikuisen ihmisen, sen vahvan ja voimakkaan henkilön, johon on saattanut luottaa, Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen koordinaattori Minna Oulasmaa toteaa.

Myös ikääntyvälle tilanne on outo ja pelottava. Autonomia halutaan usein säilyttää loppuun asti, eikä omien kykyjen heikentymistä haluta hyväksyä.

Vanhuspsykiatri Juhela puhuu vanhemiskielteisestä maailmasta, jossa ei haluta nähdä haurastumista ja turvattomuuden lisääntymistä.

– Saamme aina todisteita vain siitä, miten virkeä ja selviytyvä ja ihmeellinen ikääntyvä ihminen on. Tulisi kuitenkin muistaa, että nämä asiat liittyvät vanhenemiseen ja että se on osa elämää.

Oman heikkouden tunnustaminen on monelle ikääntyvälle kova pala. Myös avun sen vastaanottaminen on vaikeaa, ja se voidaan kokea todella kiusalliseksi.

– Olen nähnyt tapauksia, että äiti on todella hauras ja heikko, mutta pitää silti kiinni siitä vallastaan kiinni, jossa hän on se joka määrää ja tietää. Se voi olla todella iso haaste.

Oman kestokyvyn rajat saattavat ylittyä syyttelevää vanhempaa hoitaessa

Kun vanhemmasta tulee huollettava, heittää oma elämä kuperkeikkaa. Tasapainottelu työn, parisuhteen, perheen, ystävien kesken muuttuu uuvuttavaksi.

Vaikka on puhdas halu auttaa, niin vastaan voi tulla aggressiota, syytöksiä ja haukkumista

Minna Oulasmaa

–Tilanne saattaa olla, että on jopa triplahoitoloukussa eli hoitaa omia lapsia, lapsenlapsia ja lisäksi on oma ikääntyvä vanhempi huollettavana. Se alkaa olla jo aikamoinen yhtälö selvitä, Minna Oulasmaa sanoo.

Tai kun perhettä ei ole, on toisaalta riski uppoutua liikaa vanhemman hoitamiseen, josta saattaa tulla liian kokonaisvaltainen elämäntehtävä. Ja vaikka ajankäytön saisi soviteltua, saattavat päälle vyöryvät tunteet olla hyvin vaikeita.

– Vaikka on puhdas halu auttaa, niin vastaan voi tulla aggressiota, syytöksiä ja haukkumista. Se voi vaikuttaa hoivahalukkuuteen aika paljon, Minna Oulasmaa pohtii.

Silloin tulisi ymmärtää, että oma vanhempi on tilanteessa puolustuskannalla.

– Se helpottaa, kun ymmärtää, että toinen on hädissään ja peloissaan. Solvauksia ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, Oulasmaa opastaa.

Tärkeää olisi tunnustaa oma rajallisuus ja alkaa hoitaa asioita tarpeeksi ajoissa. Pitkät jonot palvelutaloihin ja tukitoimiin voivat johtaa siihen, että seniorin kunto voi mennä jo odotteluaikana tosi huonoksi. Samalla omaiset ajavat itsensä piippuun ja vasta sitten aletaan asioida kunnan toimijoiden kanssa.

Menneisyyden kaunojen esiinnousu raastaa välejä

Aina suhteet vanhempiin eivät ole olleet ruusuiset. Kun vahvatahtoinen äiti tai isä muuttuu hauraaksi avuntarvitsijaksi, ristiriitaiset tunteet nousevat pintaan.

Eiväthän vanhemmat ole aina parhaita vanhempia, vaan taustalla voi olla todella rankkoja ongelmia

Pirjo Juhela

– Eiväthän vanhemmat ole aina parhaita vanhempia, vaan taustalla voi olla lapsen hylkäämistä, alkoholia tai muita rankkoja ongelmia, Juhela huomauttaa.

Vanhempien ikääntyessä aktivoituvat myös sisarusten väliset suhteet. Ja silloin on mahdollisuus, että vanhat kaunat ja sisarkateus nousee esiin. Kuka olikaan isän tai äidin lempilapsi?

– Silloin saattaa esiintyä jopa rankkuuskilpailua sisarten välillä kuka meistä tekee eniten, kuka vähiten ja mikä on riittävästi, Minna Oulasmaa sanoo.

”Puoliso ei ole välttämättä paras tuki”

Asiantuntijoiden mukaan äärimmäisen tärkeää olisi päästä purkamaan omia tunteita joko ammattiauttajan tai luottoystävän kanssa.

Vanhuspsykiatri Pirjo Juhela on huomannut, että ulkopuolista apua on tarjolla aika vähän. Vertaistuki olisi kuitenkin erittäin tarpeellista, jotta voisi vaihtaa kokemuksia eri tunteista, jotka saattavat olla hyvinkin kielteisiä ja pahoja.

– Voi esimerkiksi vihata sitä muistamatonta äitiraukkaa. Mutta keskustelumahdollisuus muiden saman kokeneiden ja heidän selviytymisestä kuuleminen voi auttaa huomattavasti.

Myös Oulasmaa korostaa asioiden käsittelyn tarpeellisuutta.

– Jokainen tuossa tilanteessa oleva ansaitsee luottoihmisen kenen kanssa voi puhua niistä raadollisista tunteistakin sillä tavoin, ettei tarvitse esittää jaksavaa ja pärjäävää sankarilasta, joka hoitaa kaiken.

Välttämättä kuuntelijan ei tarvitse olla oma puoliso.

– Puoliso ei ehkä ole kaikkein vastaanottavaisin ja hänellä voi olla pelkoa, onko hän pian samassa tilanteessa, Oulasmaa toteaa.

Vaikka menneisyyden haamut nousisivat päivävaloon ja tie olisi mäkinen, voivat vaikeatkin suhteet päätyä lopulta onnellisesti. Oman isän tai äidin huolehtiminen voi myös lähentää ja uudistaa lapsen ja vanhemman suhdetta.

– Parhaimmillaan hoitojaksosta voi tulla molemmille erittäin mieluisa ajanjakso ja sen kautta hyvä mieli koko loppuelämäksi.