Kirjoittiko Topelius kuuluisat kesäpäivän säkeet Kangasalta sittenkin punssin ääressä?

Aikansa vaikuttaja Zachris Topelius sai inspiraation katseltuaan korkealta avautuvaa maisemaa Kangasalla – vai saiko? Näköalapaikat lumoavat myös satelliittiajan ihmisen.

sanataide
Näkymä Vesijärvelle
Petri Aaltonen / Yle

Mieliin kaivertunut runo, joka alkaa sanoilla "Mä oksalla ylimmällä" kertoo ajastaan ja sen arvostuksista. Sen kirjoittaja Topelius uskoi kansaan ja edistykseen.

Kangasalla paikkakunnan näköalapaikkoja on kierretty katsomassa joukolla. Yksi kohde on ollut Haralanharju ja sen näkötorni. Helpostihan monet menneisyyden merkittävät paikat kotiseudulla jäävät meiltä usein kokematta.

Zachris Topelius kirjoitti kuuluisan runonsa Kesäpäivä Kangasalla vuonna 1853, jolloin tornia ei Haralanharjulla vielä ollut. Mutta kun runon syntypaikalle nousee nyt, sieltä näkee vain vaivoin Längelmäveden. Itse asiassa Vesijärvi dominoi maisemaa. Miksei sitä ole mainittu?

Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.

Runoa epäilty jopa nousuhumalan kuvaukseksi

Paljon onkin spekuloitu jälkikäteen, että jospa sittenkin runo syntyi vaikka Vehoniemen harjulla. Tai jopa Helsingissä muistikuvien varassa punssin ääressä. Lisäksi runossa pyritään yhä ylöspäin lintuna, jolle toivottaisiin kotkan siipien vahvuutta. Siis ilmiselvä "nousuhumalan kuvaus".

Näkymä Vesijärvelle.
Näkymä Haralanharjun näkötornista VesijärvellePetri Aaltonen / Yle

Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon

Matkailuopas ja toimittaja Jussi Lehtonen Kangasalta tuntee nämäkin tarinat. Hän toimii matkaoppaana Kangasalan näköalapaikkakierroksella.

– Eikä Haralanharju ole harju vaan pikemminkin kallio tai vuori, Lehtonen huomauttaa.

Haralanharjun näkötorni ja Jussi Lehtonen.
Matkailuopas Jussi Lehtonen tuntee Haralanharjun ja näkötornin tarinat.Mauri Tikkamäki / Yle

Kansallistunto kasvaa maisemassa

Historia on siis täynnä tarinoita ja myyttejä. Zachris Topeliuksen runo on jäänyt kuitenkin elämään, oli se sitten kirjoitettu missä tahansa. Runosta tuli tunnettu kymmenen vuotta myöhemmin kun Gabriel Linsén sen sävelsi lauluksi, jonka me kaikki tunnemme – ainakin alku ja loppu muistuvat mieleen. Suomennoksen on tehnyt P. J. Hannikainen.

– Karelianismi nosti esiin suomalaisen maiseman Karjalassa. Sen innoittamana alettiin myös Tampereen seuduilla katsella maisemia uusin silmin. Jalmari Finne oli yksi heistä. Näin syntyivät myös näkötornit Pyynikille ja Kangasalle, tiivistää Lehtonen.

Pirkanmaan maakuntalaulu Kesäpäivä Kangasalla tunnetaan myös sen ensimmäisen säkeensä mukaan nimellä Mä oksalla ylimmällä. Gabriel Linsén sävelsi Zacharias Topeliuksen runon lauluksi. Suomenkieliset sanat on tehnyt P.J. Hannikainen. Esitys ohjelmasta Laulunlyömät vuodelta 1985.

Korkeat paikat ovat innoittaneet ihmisiä aina. Historiassa niillä on ollut merkitystä niin palvonta- kuin uhripaikkoinakin. Niiltä on nähnyt myös uhkaavat vaarat jo kaukaa.

– Varsinaisia mäkilinnoja ei näillä seuduin kuitenkaan ole, mutta myös viime sotien aikana Kirkkoharjulta tähystettiin vihollisen lentokoneita, tietää Lehtonen.

Topeliaaninen katsomistapa

Kun ei ollut lentokoneita, ei kameroita eikä juuri kirjojakaan, vuorelle nouseminen oli keino avartaa maailmankuvaa. Korkealta näki enemmän ja kauemmas kuin arkisessa aherruksessa pelloilla ja kujilla. Korkealla myös ajatukset pyrkivät ylös ylevöityen.

– Niin kävi myös Topeliukselle, joka eli romantiikan aikaa. Tunnusomaista oli luonnon kauneuden ihannointi. Topelius myös uskoi, että historialla on tietty tarkoitus. Hänelle Suomen siirtyminen Ruotsin maakunnasta keisarillisen Venäjän suuriruhtinaskunnaksi merkitsi edistystä. Se oli tapahtunut kymmenisen vuottaennen hänen syntymäänsä, summaa Lehtonen.

Zachris Topelius
Zachris TopeliusMuseovirasto

Kehitystähän 1800-luku monessa mielessä olikin lukuun ottamatta 1860-luvun nälkävuosia. Saatiin oma raha ja postilaitos. Venäläistämistoimetkin epäonnistuivat.

Topelius oli aikansa edistyksellinen vaikuttaja. Entä jos hän olisi katsellut harjunäkymien sijasta vaikka satelliittikuvia koko maapallosta? Olisiko hän runoillut silloin maapallon rakastamisesta eikä niin kuin on tulkittu – "synnyinmaan" rakastamisesta?