Koristeista tuunataan murhavälineitä – näin laittomat sarjatuliaseet päätyvät rikollisten käsiin

50-luvulla Puolan poliisin käyttöön valmistetut konepistoolit ovat nykyisin Suomen yleisimpiä laittomia sarjatuliaseita. Eurooppa on täynnä kertaalleen ampumakelvottomaksi tehtyjä aseita, jotka on helppo korjata toimintakuntoon.

Kotimaa
Poliisin rikostutkinnan yhteydessä löytämä DDR -valmisteinen MPiK eli Maschine Pistole Kalasnikov. Ase tuli Suomeen deaktivoituna ja reaktiovoitiin eli saatettiin ampumakuntoon.
Poliisihallitus

Vihdin perjantainen poliisisurma tehtiin laittomalla sarjatuliaseella. Tarkkoja tietoja aseen alkuperästä ei vielä ole annettu.

Yhä usempi laiton sarjatuliase on kuitenkin alkuperältään deaktivoitu eli ampumakelvottomaksi saatettu ase, jota on muunneltu uudelleen toimivaksi peliksi. Poliisi törmää virkatehtävissään kymmeniin luvattomiin sarjatuliaseisiin vuodessa. Niiden todellista lukumäärää on mahdotonta tietää. Poliisihallituksen asiantuntija, ylitarkastaja Reima Pensala kuitenkin arvioi, että Suomessa lojuvat laittomat sarjatuliaseet lasketaan kymmenissä tuhansissa. Nyt hän kertoo, mistä poliisin löytämät laittomat sarjatuliaseet ovat peräisin ja miten ne ovat tänne päätyneet.

1. Koristekonepistoolista tehdään tappovehje keittiötyökaluilla

50-luvulla Puolan poliisin käyttöön tehtiin suuri määrä neuvostovalmisteisia PPS43-konepistooleja. Ne eivät ikinä päätyneet poliisien virkakäyttöön, sillä niiden tilalle otettiin Kalašnikov-rynnäkkökiväärit.

– Niitä varastoitiin satoja tuhansia. Kun Berliinin muuri murtui, niitä alettiin myydä eri puolille Eurooppaa, Pensala kertoo. Osa konepistooleista myytiin ja myydään edelleen deaktivoituna. Aseet on kuitenkin helppo muuntaa takaisin toimintakuntoon. – Yksinkertaisimmillaan massalukkoisen konepistoolin saa toimintakelpoiseksi kotityökaluilla. Tänä päivänä vanha ja toimintakuntoiseksi muunneltu PPS43 on Suomen yleisimpiä luvattomia sarjatuliaseita. Muita yleisiä malleja ovat Neuvostoliiton "ylpeyden" eli Kalašnikovin lisenssiversiot ja kotimainen Suomi-konepistooli. Viime vuosina poliisi on törmännyt yhä useammin vastaavanlaisiin luvattomiin aseisiin.

– Suomessa deaktivointeihin liittyviä vaatimuksia kiristettiin vuoden 2010 tienoilla. Samalla Keski-Euroopasta hankittujen aseiden määrä poliisin takavarikossa alkoi kasvaa. Deaktivoidulla aseilla ei ole keräilyarvoa. Miksi niitä hankitaan? – Virallisen selityksen mukaan niitä pidetään koristeina seinällä. Mutta enemmän näitä tavataan henkilöillä, joilla ei ole edellytyksiä laillisten aseiden hankkimiseen. Meillä on termi "näyttöase" eli ase, jota näytetään tuttavapiirille kertomatta, että se on deaktivoitu. Osa näistä kuitenkin saatetaan toimintakuntoon.

2. Vaihtelevat aselait mahdollistavat pimeiden aseiden kokoamisen

Suuri osa löydetyistä luvattomista aseista on koottu eri maissa valmistetuista osista. Piippu ja luisti voivat olla peräisin Yhdysvalloista ja runko Euroopasta. Tämä johtuu maiden vaihtelevista aselaeista.

– Yhdysvalloissa rekisteröintiä vaatii aseen runko, Euroopassa rekisteröinti perustuu luistiin ja piippuun. Siksi Yhdysvalloista on tuotu Suomeen piippuja ja Euroopasta runkoja. Näistä on sitten koottu toimivia aseita, joiden olemassaolosta viranomainen ei voi tietää.

3. Armeijan ylijäämävarastot pursuavat laillisia osia

Maiden asevoimat yleensä varaavat moninkertaisen määrän aseiden varaosia lisätuotantoa varten. Siten suuri määrä osia poistuu jatkuvasti sotaväen käytöstä. Esimerkiksi Suomen puolustusvoimat on vuosikymmenten aikana poistanut käytöstä ja myynyt suuren määrän konepistoolien piippuja. Osat on pilattu ampumakelvottomiksi esimerkiksi poistamalla patruunapesästä milli ja tämän jälkeen myyty lupavapaasti. Tällaisen operaation peruuttaminen ei kuitenkaan ole rikolliselle ylitsepääsemätön ongelma. – Tällainen voidaan saattaa toimintakuntoon ainoastaan yhden toimenpiteen jälkeen. Mutta siitä en kerro enempää, Pensala toteaa.

4. Aseita virtaa Suomesta Venäjälle eikä toisin päin

Euroopan luvattomilla sarjatuliaseilla on kaksi päälähdettä: Itä-Euroopan entiset neuvostomaat ja vuonna 2003 hajonnut Jugoslavia. 90-luvulla sisällissodan runtelemasta Jugoslaviasta päätyi suuria määriä aseita kansalaisten käsiin ja varastoihin. Suuri määrä aseista on ajan mittaan varastettu ja kuljetettu sinne, missä on kysyntää. Suomen luvattomista sarjatuliaseista valtaosa on Pensalan mukaan kuitenkin peräisin Itä-Euroopasta. Aseet tulevat Suomeen Saksan kautta. Venäjältä ei kulje Suomeen aseita juuri ollenkaan. – Suomessa on vallalla se käsitys, että kalašnikovit tulevat Venäjältä. Meidän käsityksen mukaan se on toisin päin, eli Euroopasta tulevat laittomat ja deaktivoidut aseet kulkevat Pietariin Suomen kautta. Tätä selittää Helsingin ja Pietarin lyhyt välimatka ja se, että kaupunkien välissä on vain yksi raja. Ase liikkuu helposti osina rajavapaassa Euroopassa, kootaan esimerkiksi Saksassa ja myydään edelleen. Pensalan mukaan Euroopan laittomat asekauppiaat toimivat usein pieninä ryhminä, eivät suurina syndikaatteina. – Nämä koostuu pienistä puroista. Yksi ostaa osat, toinen muuntaa toimivaksi aseeksi ja kolmas myy eteenpäin. Joskus niitä päätyy terroristien käsiin.

5. Sotamuistoja ja asekätköjä

Sotavuosien aikana Suomessa oli paljon aseita. Osa niistä varastettiin puolustusvoimilta, osa päätyi epävarmojen aikojen lukuisiin asekätköihin. Poliisi törmää näihin "sotamuistoihin" edelleen. – Niitä tuodaan poliisille ja takavarikoidaan edelleen, mutta vähemmän ja vähemmän. Runsaammin poliisille tuodaan 20–30-lukuisia taskuaseita, joiden kantaminen oli tuolloin varsin yleistä. – Sellainen saattoi olla postinkantajalla tai autonkuljettajalla. Taskuaseiden yleisyys tuolloin on melko hämmästyttävää tämän ajan mittapuilla. Ajan myötä taskuaseita on kulkeutunut kuolinpesältä toiselle ympäri maata. Tämä johtuu esimerkiksi moneen kertaan muuttuneesta poliisin hallintorakenteen muutoksista ja lupamenettelyistä. – Kukaan ei ole selvittänyt, kenellä näitä on, Pensala sanoo.

6. Aseita varastetaan vuodessa satoja

Suurelle osalle laittomista aseista on haettu lupa. Ase ei vain ole henkilöllä, jolla lupa on, esimerkiksi silloin kun ase on varastettu tai myyty pimeästi.

– Ongelma aseiden hallussapidon valvonnan kohdalla on siinä, että kun lupa on kerran annettu ja ase hankittu, poliisi ei kohdista luvanhaltijaan valvontatoimia, ellei mitään erityistä syytä ilmene. Suuri osa aseista palaa luvan haltijalta kuolinpesän kautta.

Poliisihallitus arvioi, että Suomessa varastetaan 600–700 ampuma-asetta vuodessa. Näistä tosin vain muutama on sarjatuliaseita.

Lisäksi Suomessa noin 1 400 asekeräilijää, joiden hallussa on 4 000 kappaletta erityisen vaarallisiksi määriteltyjä aseita. Niiden joukossa on tykkejä ja sinkoja, mutta useimmat ovat sarjatuliaseita. Pensala toteaa, että useimmat asekeräilijät ovat erityisen hyvin sääntöjä kunnioittavia ja lakeja noudattavia aseharrastajia.

– Valitettavasti kuitenkin muutaman asekeräilijän keräilijähyväksyntä joudutaan vuosittain peruuttamaan ja aseet ottamaan poliisin haltuun.

Juttua muokattu 20.6. klo 11.39: Tarkkennettu, että luvattomien aseiden todellista määrää on mahdoton tietää, jotem kyseessä on nimenomaan Reima Pensalan arvio aseiden määrästä.