Maailmanpankista Suomeen palaavan Satu Santalan idealismi on tallella

Santala lähti ulkoministeriöstä kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikön paikalta. Hän aloittaa saman osaston päällikkönä syyskuun alussa, takanaan kolmen vuoden työkokemus Maailmanpankin johtokunnasta.

Ulkomaat
Satu Santala.
Jacques Ledbetter / Maailmanpankki

Taas on reissu tehty, Washingtonin kakkoskoti pakattu muuttokuormaan ja osoitteeksi kirjoitettu Suomi.

Maailmanpankin johtokunnassa Pohjoismaita ja Baltiaa edustaneen Satu Santalan kolmivuotinen kausi päättyi kesäkuun lopussa.

Pankkikokemus siirtyy Santalan mukana Maailmanpankin 13. kerroksesta takaisin ulkoministeriön kehitysyhteistyöhön.

– Suomi ja Eurooppa ovat muuttuneet kolmen vuoden aikana, maailma on tienhaarassa ja nyt on löydettävä uusia tapoja auttaa köyhimpiä, pohtii Satu Santala työhuoneessaan.

Työhuoneen ikkunasta näkyy Washington Monument ja maailman ainoan supervallan valtakeskittymä.

Pieni nimityskohu

Kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) nimitti Santalan johtokuntaan runsas kolme vuotta sitten, nousi asiasta pienimuotoinen kohu. Sitoutumaton virkamies ohitti 37 hakijaa, muun muassa nimekkäitä poliitikkoja.

Tehtävästä olivat kiinnostuneet esimerkiksi entiset ministerit Kimmo Sasi (kok.), Johannes Koskinen (sd.) ja Paula Lehtomäki (kesk.), kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd.) sekä joukko suurlähettiläitä.

– Tunsin asiat, tunsin Maailmanpankin ja täältä paljon ihmisiä, pääsin nopeasti työhön kiinni. Uskon, että asiaosaaminen oli ratkaiseva, Santala toteaa lyhyesti.

Nyt 50-vuotias Satu Santala on tehnyt töitä eri puolilla maailmaa jo parikymppisestä lähtien.

Ensin vuoden ajan Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijänä Etiopiassa, sitten ulkoministeriön tehtävissä Intiassa ja Tansaniassa.

– Ei idealismi ole mihinkään kadonnut. Vuosien varrella olen nähnyt, että asioihin voi vaikuttaa ja kehitys menee eteenpäin.

Työskentely johtokunnassa vaatii melkoisia neuvottelutaitoja, sillä ratkaisut pyritään saamaan yksimielisiksi.

Satu Santala.
Jacques Ledbetter / Maailmanpankki

Asioihin voi vaikuttaa

Maailmanpankki on nimensä mukaisesti kehitysrahoituslaitos, jonka jäseniä ovat käytännössä kaikki maailman maat.

Pankin tavoitteena on poistaa eriarvoisuutta ja köyhyyttä kestävän kehityksen mukaisesti. Siltä saavat lainoja ja lahja-apua köyhät kehitysmaat ja keskitulon maat. Pankki auttaa miettimään politiikanteon vaihtoehtoja, hallinnon rakenteita ja investoi myös yksityiseen yritystoimintaan.

Monien köyhien maiden vahvuus mutta myös riski on kasvava nuori väestö. Heille on saatava koulutusta ja työtä.

Kiinan ja monen Aasian maan talouden nousu alkoi nuorten varassa, kun tehtaissa riitti kysyntää heidän työpanokselleen. Ansaittu raha alkoi kiertää omassa yhteiskunnassa.

– Kehitysyhteistyö on sopeutettava tähän kokonaisuuteen. Jokainen valtio on erilainen. Ei ole olemassa yhtä Afrikkaa, yhtä Aasiaa.

Maailmanpankki tekee järjestelmällisesti työtä myös parantaakseen naisten asemaa.

– Pohjoismaat olivat parikymmentä vuotta sitten ensimmäisiä, jotka alkoivat Maailmanpankissa puhua naisten aseman puolesta. Silloin asialle jopa naureskeltiin, mutta nykyisin yhä suurempi osa valtioista tietää ja tunnustaa, että naisten aseman parantaminen on myös hyvää talouspolitiikkaa.

Suomen linjaa selkiytettävä

Santala lähti ulkoministeriöstä kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikön paikalta ja palaa sinne osastopäälliköksi syyskuun alussa. Osasto on yksi ulkoministeriön suurimmista, työntekijöitä on noin 120.

– Näiden kolmen vuoden aikana maailmassa on muuttunut moni asia. Ne vaikuttavat niin Maailmanpankin toimintaan kuin Suomen kehitysavun linjaankin.

Ensinnäkin maailmanlaajuinen talouskasvu on hidastunut eikä suurten talouksien kasvu enää vedä köyhimpiä maita automaattisesti nousuun.

Santala ottaa esimerkiksi Kiinan. Sen hidastunut talous on heijastunut vähentyneiden raaka-aineostojen myötä monen Afrikan valtion talouteen, pysäyttäen niiden vahvistumisen.

– Maailmanpankin tehtävänä on nyt neuvoa ja auttaa kehitysmaita löytämään uusia talouskasvun mahdollisuuksia. Se onnistuu esimerkiksi maataloudessa ja vaikka ruuan tuotantoketjujen modernisoinnissa.

Satu Santala.
Jacques Ledbetter / Maailmanpankki

Olematon talouskasvu puraisee myös Suomen antamaa kehitysapua.

Hallitus leikkasi budjetissaan yli 300 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöstä. Suuria menettäjiä olivat suomalaiset kehitysapujärjestöt ja YK:lle ja Maailmanpankille annettu monenkeskinen apu.

Osastopäällikkö Satu Santalalla on siis vähemmän jaettavaa kuin edeltäjällään (siirryt toiseen palveluun) – nyt vajaat 500 miljoonaa euroa. Virkamiehenä hän ei voi ratkaisua arvostella.

– Näillä varoilla on tehtävä niin hyvää ja selkeää tulosta, että päättäjät ja veronmaksajat sen näkevät. Kun tulosta syntyy, toivottavasti summat saadaan tulevaisuudessa nousemaan, hän sanoo varovasti.

Suomalaiset suhtautuvat kehitysapuun valtaosin myönteisesti. Suomen osuus putoaa 0,39 prosenttiin bkt:stä, kun pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska antavat bruttokansantuotteestaan jo yli 0,7 prosenttia muiden auttamiseen.

Autettavaa on arvostettava

Ulkoministeriön linja on nyt pysyä pitkäjänteisesti kahdeksan avustettavan kumppanimaan rinnalla, vaikka jaettavaa niillekin on entistä vähemmän, sanoo Santala. Hänen mielestään Suomen on selkiytettävä avun linjaa.

– Edestakaisin huopaaminen ja avun pirstaloituminen eivät ole hyvästä. Kehitysmaiden erot on ymmärrettävä. On annettava arvo ponnisteluille, joilla valtiot yrittävät lisätä verotulojaan ja kitkeä korruptiota.

Satu Santala vakuuttaa, että kehitysavun antaminen suoraan suomalaisen yritystoiminnan tukemiseen on mennyttä aikaa.

– Viidakoihin ruostuvat Sisu-traktorit olivat 1960- ja 1970-lukujen tapa toimia, se ei enää ole mahdollista. Jo OECD:n säännöt sanovat, että kehitysapua ei saa kytkeä oman maan yritysten kaupankäyntiin.

Satu Santala.
Jacques Ledbetter / Maailmanpankki

Kesä kotona

Satu Santalan pöytä on tyhjentynyt muutenkin kuin kuvausta varten. Töiden siirto seuraajalle, tanskalaiselle suurlähettiläälle Susan Ulbaekille, on alkanut.

Maailmanpankin johtokunnassa on 25 jäsentä, heistä neljä naisia. Jos Pohjoismaiden ja Baltian johtajakierto säilyy entisellään, seuraavan kerran johtokunnassa on suomalaisjäsen noin 13 vuoden kuluttua.

Washingtonista lähtee Santalan ja jo pääosin Suomeen palanneen perheen mukana jotain hyvin konkreettistakin: uusi koira.

– Löytökoiramme Luna saa seuraa sekarotuisesta pennusta, jonka syntymäpaikka on jossain Karibian saarilla.