Orpo ensimmäisen valinnan edessä – täyspuhdistus vai vanhan ministeriryhmän paikkailua?

Ministerivalinnat ovat aikamoista tasapainoilua. Kokoomuksen ministeriryhmään tarvitaan sosiaalireformisti, elinkeinoelämän edustaja ja perinteinen sivistysporvari. Myös sukupuolijakauman ja alueellisen edustavuuden tulee olla kunnossa.

politiikka
Orpo Grahn-Laasonen Toivakka.
Yle Uutisgrafiikka

Huomenna tiistaina on kokoomuksen uuden puheenjohtajan Petteri Orpon ratkaisun päivä: ketkä kolme kuuluvat hänen ministeriryhmäänsä?

Kokoomukseen perehtynyt Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares luettelee seikkoja, jotka rajoittavat Orpon mahdollisuuksia valita vapaasti lähimmät työtoverinsa.

Ministerien tulee ensinnäkin edustaa mahdollisimman tasapuolisesti kokoomuksen sisäisiä eturyhmiä, painottaa Vares.

– Siellä pitää olla joku, joka edustaa elinkeinoelämän ääntä. Orpo edustaa itse sosiaalireformistisempaa ääntä, koska hän tulee sellaisesta vaalipiiristä, joka on ollut talous - ja sosiaalipoliittisissa asioissa ”vasemmalla”. Ainakin imagon vuoksi tarvitaan vielä perinteinen sivistysporvari. Alexander Stubbia ja SDP:n Jutta Urpilaistakin kritisoitiin siitä, että he eivät pitäneet huolta, että keskeiset vaikuttajaryhmät ovat edustettuina.

Jotta tehtävä ei olisi helppo Orpon tulee huomioda myös ministerien alueellinen kattavuus eli kaikki eivät voi olla samasta vaalipiiristä tai alueelta. Lisäksi valinnoissa painaa ministerien sukupuoli ja ikäkin.

Lisäpainetta luo se, että uusien ministerien tulee olla yleisosaajia, koska heitä on Sipilän hallituksessa aiempaa vähemmän. Yhdellä ministerillä on vastuullaan paljon perinteisen tehtäväjaon ylittäviä hankkeita, joita he seuraavat.

Ei minun vaan meidän tiimi

Uusiiko valtiovarainministeriksi nouseva Orpo koko ministeriryhmänsä vai jatkaako osa Stubbin tukijoista ministereinä? Kokoomuksen historiikkeja kirjoittaneen Vesa Vareksen mielestä täydellinen puhdistus tässä tilanteessa olisi virheliike.

Petteri Orpo ja Alexander Stubb.
Petteri Orpo ja Alexander Stubb.Petteri Paalasmaa / AOP

– Orpon ei pidä tehdä samaa virhettä, josta edeltäjä Alexander Stubbia syytettiin. Hän valitsi vain ”minun tiimini”. Pyrittiin saamaan uudistava raikas imago tekemällä iso nuorennusleikkaus kerralla. Se liittyy tähän uuteen tapaan nähdä politiikkaa. On esitetty kritiikkiä eturyhmien tyydyttämisestä ja kiintiöistä. Uusi polvi on katsonut, että pitäisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat irrallaan vanhasta ja jossa uusi vetäjä tuo oman tiiminsä tilalle.

Stubb ja Urpilainen yrittivät molemmat uudistaa vanhoja toimintatapoja, mutta epäonnistuivat.

– Ne eturyhmät nousivat uudelleen takaisin. Nykyaikaa olisi se, mitä Stubb ja Urpilainen tekivät, mutta kyllä siitä tuli ”imperiumin vastaisku” aika nopeasti molemmissa puolueissa.

Stubb menetti paikkansa vain kahden vuoden jälkeen. Antti Rinne puolestaan kukisti jatkokautta SDP:n johdossa hakeneen Urpilaisen vuonna 2014.

Professori muistuttaa, että puolueen yhtenäisyys on ensiarvoisen tärkeää puheenjohtajakamppailun jälkeen. Vaikka kokoomuksen kisa näytti päällisin puolin siistiltä, tosiasia on, että istuva puheenjohtaja Stubb haastettiin oman "luottomiehen" toimesta.

– Ja ensimmäistä kertaa kokoomuksen historian aikana myös äänestettiin ulos. Orpon pitäisi kaikki nämä eri intressiryhmät tyydyttää ja saada aikaan laaja edustus ja konsensus uuden puheenjohtajan taakse.

Naamat voivat vaihtua, mutta eturyhmät pysyvät

Miten käy Orpon tukijaksi viime tingassa siirtyneen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan ja Stubbin suojatin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen?

– Se jää nähtäväksi, mutta Grahn-Laasosella on rasitteena paitsi läheisyys Stubbiin myös maine koulutusleikkausten edustajana. Voi olla, että hänen ennusteensa on vähän huono. Jos Orpo haluaa henkilötasolla perusteellisia muutoksia, hänen olisi pakko löytää vähän samannäköisiä ihmisiä tilalle. Siten, että nämä kokoomuksen äänestäjäkuntaa olevat ryhmät tulisivat kaikki tyydytetyiksi, Vares arvioi.

Vesa Vares.
Vesa Vares.Yle

Toivakka puolestaan oli hieman hämmentynyt, kun kuuli, että Orpo oli tarjonnut Stubbille hänen paikkaansa.

Lohdutukseksi voi sanoa, että elämä ei pääty ministeripestin loppumiseen. Poliittinen kulttuuri on muuttunut niin, että ministerit voivat lähteä muihin hommiin kesken kauden tai tehtävä nähdään vain ponnahduslautana uuteen.

Politiikka oli aiemmin koko elämän tehtävä aivan eri tavalla kuin nykyään, professori Vares sanoo.

– Vielä 80-90-luvuilla politiikka oli päätoimi, jossa oli aikomus olla pitkään. Mallia Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva tai Ben Zyskowicz. Viimeisen 10-15 vuoden aikana säännöksi on tullut, että politiikka on vain yksi vaihe uraa ja siitä lähdetään varsin nuorena. Jos ajatellaan Jyrki Kataista tai Carl Haglundia. He ovat lähteneet pois politiikasta siinä iässä, jossa 70-80-luvuilla oli vasta toivoa päästä puheenjohtajaksi tai ministeriksi, hän toteaa.