Sinapin kaksi sesonkia säikäytti aloittavan yrittäjän

Sinapilla pitää olla tarina. Sillä pienet sinapinvalmistajat pyrkivät erottumaan markettien isoista sinappimerkeistä. Hyvä sinappi antaa tilaa ruuan omalle maulle ja potkaisee vasta sitten.

ilmiöt
makkara ja sinappia
YLE Tampere / Anna Sirén

Ensimmäistä sinappierää myytiin 80 000 purkkia, ja Yyterin Sinapin Jyrki Laine tuijotti lukuja. Tästä ei osattu edes haaveilla. Luultavasti reseptin keksijää, Laineen isoäidin isää, ei luku olisi yllättänyt. Alun perin resepti hiottiin ja testattiin niin teräväksi, että sillä nostettiin jo kertaalleen tehdas kukoistukseen. Miksei siis toisenkin kerran.

Jyrki Laine oli päättänyt nostaa Yyterin Sinapin uudelleen jaloilleen.

Ensimmäisen joulun jälkeen sinapin myynti hiljeni, ja Laineeseen iski pelko.

– Tuli jo ajatus, että tähänkö se loppui. Mutta se alkoikin uudelleen sitten keväällä.

Mies myhäilee markkinateltassa
Yyterin sinapin Jyrki Laine saa vuoden kantaa Sinappimestarin titteliä.Miki Wallenius / Yle

Esi-isä olisi luultavasti tämänkin osannut kertoa Laineelle. Sinapilla on kaksi sesonkia. Suomalainen voitelee sinapilla jouluna kinkun ja kesällä makkaran. Pitkä säilyvyysaika on kuitenkin sinapin puolella, ja kauppiaat voivat pitää niitä hyllyillään läpi vuoden.

Kymmenen suomalaista sinappimerkkiä kävi keskinäistä kisaa Lounais-Hämeessä, Tammelassa pidetyillä Makkaramarkkinoilla.

Voittajaksi nousi Yyterin perinteinen sinappi Porista.

Suvun sinappiresepti kaivettiin esille

Toimitusjohtaja Jyrki Laine innostui kuusi vuotta sitten sukunsa sinappitarinasta ja kaivoi arkistoista vanhan reseptin esille.

– Isoäidin isällä oli aikoinaan Reinin makkaratehtaat Viipurissa,Tyrväällä ja Porissa. Jos Kankaanpään torilla laittoi voipaperiin makkaraa, niin kauhalla nostettiin sinappia kylkeen, kertoo Laine.

Hän päätti hyödyntää porilaisten kotiseuturakkautta. Tuubista tuli sinikeltainen. Keltainen aurinko kuvasi Yyterin hiekkaa ja aurinkoa, ja sininen merta ja taivasta.

Yyterin perinteisessä sinapissa on tärkeässä roolissa rosépippuri. Sen kaveriksi tehdyssä vahvassa sinapissa on puolestaan musta- ja viherpippuria.

Merirosvon sinapissa on wasabia

Ålands Smak valmistaa Ahvenanmaalla puolestaan keskivahvaa grillisinappia nimeltään John Moro. Sinappi on tekijöidensä mukaan onnistunut voittamaan sinappikisoja sekä koti- että ulkomailla.

Tammelassa se tuli tällä kertaa toiseksi.

Harmaatukkainen mies markkinateltassa
Juha Miettinen kehitteli yhteistyökumppaninsa kanssa sinappia useita vuosia.Miki Wallenius / Yle

– Nimi viittaa englantilaiseen merirosvoon, joka piileskeli Ahvenanmaan saaristossa. Kehittelimme sinappia ensin 6-7 vuotta. Istuttiin monta iltaa ja tehtiin verstaalla sekoituksia. Kokeiltiin viskiä, rommia, konjakkia, mutta tässä lopputuloksessa on hiukan wasabia, myhäilee Ålands Smakin vetäjä Juha Miettinen.

Sinapin isä on keittiömestari Lasse Linden.

Juha Miettinen kertoo hyvän sinapin toimivan niin, että se antaa ensin tilaa lihan tai makkaran omalle maulle ja vasta sitten tulee sinapin oma sävähdys, jälkipotku.

Jos Sinappimestari-tittelin tänä kesänä voittanutta Yyterin sinappia saa jo eri puolilta Suomea, niin ahvenanmaalaisten sinappia varten pitää matkustaa Tuuriin, siihen kuuluun kyläkauppaan.

Myyntiä on kuitenkin edesauttanut oman verkkokaupan perustaminen.

Makeampaa ja mausteisempaa

Porilainen Jyrki Laine on huomannut, että perinteisen suomalaisen suolaisen sinapin makuun on hiipinyt entistä vahvemmin makeus.

– Muissa pohjoismaissa ovat sinapit olleet makeampia kuin Suomessa. Nyt se on tullut vähän meillekin, Laine tietää.

Sinisiä ja punaisia sinappituubeja laatikossa
Yyterin sinapin sininen versio oli tänä kesänä voittoisa Tammelan Makkaramarkkinoilla.Miki Wallenius / Yle

– Hyvä sinappi on aina makea, se pitää muistaa, kuittaa puolestaan Ålands Smakin vetäjä Juha Miettinen.

Miettisen mukaan sinapinkuluttajissa on tullut esiin uusi ryhmä, nuoret aikuiset.

– He haluavat mausteisempaa, kuten esimerkiksi chiliä.