Säästäisitkö nämä 5 viheliäistä kesäkaveria? Biologi ei tekisi pahaa kärpäsellekään

Kesä toi taas kärpäset korvan juureen ja paarmat iholle. Käden heilahdus ja siivekäs on hetkessä märkä läiskä. Kannattiko? Luontoasiantuntija Kimmo Saarinen löytää monta syytä, miksi erilaiset ötökät kannattaa jättää listimättä. Yle kysyi inhokeista: kärpäsestä, paarmasta, punkista, huonehämähäkistä ja hirvikärpäsestä.

Kotimaa
Kärpänen
Tulossa: kesä ja kärpäset.Esko Keränen

1. Ei kärpäsiä – ei muuttolintuja

Luontoasiantuntija ja biologi, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarisen mukaan saamme kiittää kärpäsiä muuttolintulajiemme runsaudesta. Suomessa on kärpäsiä ja muita kaksisiipisiä noin 6 000 erilaista lajia, siitä riittää syötävää muille.

– Pohjolan seisova pöytä on suurin syy siihen, miksi suomalainen metsä aamuyöllä niin kivasti helisee, Saarinen kertoo.

Miehen mielestä kärpänen on taudin levittäjän maineestaan huolimatta hyvä muistutus luonnosta vieraantuneelle ihmiselle: Emme ole täällä yksin. Jos lähiympäristömme autioituisi ja tyhjenisi muusta elämästä, meidän kävisi kalpaten. Allergiat lisääntyisivät ja pahenisivat, emmekä sietäisi enää mitään. Kiitos siis kärpäset, että pörisette vielä ympärillämme.

Kärpänen vaan onnettomuudekseen osuu usein väärään paikkaan väärään aikaan – pörisemään aamuyöllä nukkujan naamalle tai tepastelemaan kahvittelijoiden viinereille. Siitä ikuiset konfliktit ihmisen kanssa.

2. Etkö sallisi paarmatytölle äitiyttä?

Monelle meistä paarma tarkoittaa uimarannan pirulaista, joka iskee kiinni salamana ja vie kipeällä puraisullaan palankin mennessään.

– Eivät ne paloja vie, niillä on vain toisenlainen strategia kuin hyttysillä. Paarmat louskaisevat pintanahkaan ison reiän, imaisevat esiin turskahtavan veren, ja lähtevät pois, korjaa luontotutkija.

Ihmisen päälle käyvät paarmat ovat naaraita. Tytöillä tikittää biologinen kello, on pakko tankata verta, että jaksaa munia riittävästi.

Kyllä minä mielelläni muutamille kymmenille paarmoille voin tarjota sen pienen veritipan, että saavat jälkikasvua.

Luontotutkija, johtaja Kimmo Salminen, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti

– Kyllä minä mielelläni muutamille kymmenille paarmoille voin tarjota sen pienen veritipan, että saavat jälkikasvua. Suomessa on 30 lajia, paarmat ovat hienon näköisiä otuksia, luontotutkija Kimmo Saarinen kehuu.

Niin hardcore-osastoa ei Saarinenkaan ole, että antaisi tieten tahtoen paarman istua kädelle ja puraista kiinni. Noutaja tulee, jos läpsäisy osuu. Mutta jos paarma onnistuu salakavalasti yllättämään, se osoittaa Saarisen mukaan vain kelvokkuutta ja kyvykkyyttä, ja silloin veritippakin suotakoot.

Mitä tekevät paarmapojat, kun tytöt lentävät veren maku suussa? Ovat rauhallisuuden perikuvia, istuskelevat kukissa ja imeskelevät mettä...

3. Pelottavalle puutiaisellekin on paikkansa

Punkki kiinni ihossa! Pelkkä ajatus saa kylmät väreet selkäpiihin. Puutiainen pelottaa, se voi sairastuttaa ja pahimmillaan tappaa, jos pureva punkki sattuu kantamaan vaarallista virusta tai bakteeria.

Kimmo Saarinen ei vähättele vaaraa mutta ei epäröi asettua ötökän puolustusasianajajaksi:

– Jos 50 brittiläistä jalkapallohuligaania riehuu, tarkoittaako se, että kaikkia brittejä pitäisi pitää ihmisvihaajina ja huonosti käyttäytyvinä? Jos osa punkeista levittää virusta tai bakteeria, ei koko punkkien sukukuntaa voi leimata mätämuniksi.

Saarisen mukaan punkeilla on oma tehtävänsä luonnon kiertokulussa ja paikkansa maailmankaikkeudessa.

– Parinkymmenen luontotutkijavuoden aikana olen oppinut, että luonnossa sattuu ja tapahtuu, eikä kaikelle ole selitystä. Ihminen yrittää keksiä kaikelle hyötykäyttöä mutta joitakin asioita ja eliöitä on vain olemassa. Me emme aina ymmärrä, miksi luonto toimii niin kuin toimii, Saarinen pohtii.

4. Miksi liiskaisit hiljaisen apurisi, huonehämähäkin?

Luontotutkija Kimmo Saarinen puhkeaa lähes ylistyslauluun puhuessaan taloissa viihtyvistä hämähäkkilajeista. Apurit on syytä jättää rauhaan, eikä missään nimessä liiskata niitä.

– En keksi mitään miinusta huoneissa elävistä hämähäkeistä. Ne ovat meidän pieniä puhtaanapitoavustajiamme. Ne pyydystävät juoksemalla, hyppimällä tai verkolla pienenpieniä otuksia, joita kodin kätköissä varsinkin pimeään aikaan liikkuu.

5.  Hirvikärpänen – sinnitellyt tänne asti, kunnioittakaamme sitä

Hirvikärpäsestä on vaikea löytää myönteistä sanottavaa, myöntää luontotutkijakin. Hirvet eivät pistäisi pahakseen, vaikka hirvikärpäset katoaisivat maailmankaikkeudesta, eivät ne tosin jäisi ihmistäkään kaipaamaan.

Kimmo Saarisen mielestä kannattaa nostaa hattua kaikille lajeille, jotka vielä sinnittelevät täällä. Suurin osa lajeista on jo jossakin vaiheessa kuollut sukupuuttoon. Nämä jotka vielä vahvoina porskuttavat, esimerkiksi hirvikärpäset, ovat osoitus evoluution huippukoneistosta.

– Ihminen ei ole hirvi tai poro, eikä siis oikeanlainen kasvualusta hirvikärpäsen toukalle. Väite päänahkaan kaivautuvista toukista on urbaani legeda. Hirvikärpästen kanssa on vain opittava elämään, sanoo luontotutkija Kimmo Saarinen.