Britannia kansanäänestyksen jälkeen: Vaikea suhde ex-kumppanin kanssa vai uudelleen lämmitetty liitto?

Jos Britannia pysyy EU:ssa, se saa lisää etuoikeuksia. Jos kansa äänestää eron puolesta, britit todennäköisesti nukkuvat yön yli ja ottavat pienen harkinta-ajan, ennen kuin panevat eroprosessin liikkeelle. Sen jälkeen alkaisi neuvotteluruljanssi EU:n ja muiden maailman maiden kanssa. Esittelemme neljä mahdollisuutta, miten suhteet voisi järjestää.

Ulkomaat

1

Norjan lippu risteilyaluksen perässä Modalenin kylässä Norjassa.
Pearl Bucknall / AOP

Norjan malli – kallis ja sitova suhde

Norja on EU:n kanssa läheisissä tekemisissä. Suhdetta raamittaa Euroopan talousalueen ETA:n jäsenyys. Siksi Norjaa sitovat samat kaupankäynnin säännöt kuin EU-maita. Myös vapaudet ovat samat – työntekijät saavat vapaasti tulla Norjaan ja norjalaiset mennä muihin EU-maihin työnhakuun.

Maatalouden ja kalastuksen maa on kuitenkin pitänyt omissa näpeissään.

Norja kuuluu myös Schengen-alueeseen. Sinne voi matkustaa alueen ulkopuolelta Schengen-maiden viisumilla ja ylittää rajan ilman muodollisuuksia.

Norjalla on paljon samoja etuja kuin EU-mailla, mutta samaa valtaa ei ole. Se ei voi vaikuttaa talousalueen päätöksiin.

Se myös maksaa jäsenyydestään paljon – nettomaksua kertyy 107 euroa asukasta kohti vuosittain. Britit taas maksavat jäsenyydestään nyt 139 euroa.

Todennäköisesti Norjan malli olisi briteille liian kallis, eivätkä he haluaisi noudattaa lähes samoja EU-sääntöjä kuin tähänkin asti.

2

Sveitsin lippu veneen perässä.
David Forman / AOP

Sveitsin malli – vapaampi mutta työläs suhde

Sveitsiläiset eivät kuulu Euroopan talousalueeseen kuten norjalaiset, mutta maa on Eftan eli Euroopan vapaakauppa-alueen jäsen. Maa voi edelleen käydä kauppaa Euroopan yhteismarkkinoilla, mutta ei pääse vaikuttamaan alueen sääntöihin.

Joka asiassa Sveitsi ei joudu noudattamaan EU-maiden tekemiä sääntöjä. Niistä se on neuvotellut EU:n kanssa yli 100 erillistä sopimusta.

Sveitsissäkin saa kulkea vapaasti Schengen-viisumilla, ja EU-kansalaiset voivat myös tehdä siellä töitä.

Myös Sveitsi maksaa siitä, että se pääsee käymään kauppaa EU:n sisämarkkinoilla, mutta se pääsee halvemmalla kuin Norja.

Sveitsin malli houkuttelisi brittejä todennäköisesti enemmän kuin Norjan malli. Mutta työvoiman vapaa liikkuminen tuskin kelpaa heille.

3

Yhdistyneen kuningaskunnan lippuja sillan kaiteessa.
David Humphreys / AOP

Britannian malli – köydet irti?

Britannia haluaisi edelleen käydä kauppaa Euroopan sisämarkkinoilla, sillä EU on sen ehdottomasti tärkein kauppakumppani. Tavarakaupasta yli puolet ja palveluiden kaupasta lähes puolet se käy EU-maiden kanssa.

Se ei kuitenkaan halua tarjota eurooppalaisille vapautta tulla töihin Britanniaan. Eikä se halua olla Brysselin komenneltavana. Siksi se todennäköisesti ei halua liittyä Euroopan talousalueeseen. Vapaakauppa-alueen jäsenyys jättäisi valtaa Brysseliin.

Todennäköisesti britit yrittäisivät neuvotella mallia, jossa he voivat rajoittaa maahanmuuttoa, vähentää riippuvuuttaan muun Euroopan kirjoittamista säännöistä ja jättää jäsenmaksut maksamatta. Silti britit haluaisivat käydä kauppaa EU-maiden kanssa ilman lisärasitteita. Se on yhdistelmä, jota mikään maa ei vielä ole onnistunut itselleen hankkimaan.

Maahanmuutossa brittejä ärsyttää EU-maista tuleva muutto mutta myös kolmansien maiden kansalaisten tulo. EU-jäsenyydelle tai unionista eroamisella ei käytännössä ole vaikutusta siihen, minkä verran EU:n ulkopuolelta pyritään britteihin.

4

Britannian pääministeri David Cameron Yhdistyneen kuningaskunnan lipun edessä.
Kerim Okten / EPA

Cameronin malli – vanha suhde uusissa kuorissa

Jos kansa äänestää EU:ssa pysymisen puolesta, britit saavat hitusen lisää vapautta.

Helmikuussa britit ja EU pääsivät sopuun, miten brittien vaatimuksiin vastataan. Maa saa rajoittaa EU-maista tulevien siirtotyöläisten sosiaaliturvaa ensimmäisinä vuosina. Lapsilisät voi maksaa sen maan tulotason mukaan, missä lapset todellisuudessa asuvat. Samat poikkeukset koskevat muitakin maita tietyin ehdoin.

Euron ulkopuolisia maita myös kuunnellaan vähän enemmän euromaiden päätöksenteossa, ja Britannian ei tarvitse antaa enää nykyistä enempää valtaa EU:lle eli sitoutua syvempään yhteistyöhön.

Ongelmia voi tulla, jos EU-maat tai parlamentti eivät lakeja säätäessään hyväksykään kaikkia alustavasti lupaamiaan muutoksia.