1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Mikä brittejä EU:ssa risoo? Tässä viisi syytä

Järki ja etenkin tunteet ohjaavat brittejä, kun he äänestävät Britannian mahdollisesta EU-erosta torstaina. Vaikea suhde Eurooppaan kumpuaa syvältä historiasta. Listasimme asioita, jotka ajavat Britanniaa eroon EU:sta.

1. Saari Euroopan ulkopuolella

Doverin valkoiset kalliot Britanniassa. Kuva: David Parry / EPA

Briteille manner-Eurooppa on vuosisatojen ajan näyttäytynyt epävakauden ja sotien tyyssijana, johon on syytä pitää kanaalin mittainen välimatka.

Tätä mielikuvaa ei ole hälventänyt se, että viimeisen valloittajan saapumisesta saarivaltakuntaan on kulunut jo tuhat vuotta.

Britannian EU-eroa ajavassa Brexit-leirissä uskotaan, että Englannin kanaali toimii jälleen vallihautana, joka suojaa Brittein saaria manner-Euroopan tapahtumilta.

Historian opetukset todistavat toisin: mantereen poliittinen kuohunta on aina ylittänyt kanaalin, olipa kyse Espanjan perimyssodista tai 1900-luvun maailmansodista.

2. Entinen suurvalta

Kuningattaren henkivartiokaarti. Kuva: Facundo Arrizabalaga / EPA

Britannia on entinen suurvalta, jonka vaikutusvalta on yhä sen maantieteellistä kokoa suurempi.

Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa ja korostaa mielellään erityissuhdettaan Yhdysvaltoihin.

Entinen imperiumi ei helpolla niele muiden käskyjä ja korostaa mielellään olevansa erilainen kuin muut EU-maat.

Britit karsastavat sitä, että unioni voi päättää myös Britanniaa koskevasta lainsäädännöstä. Maa onkin onnistunut saamaan jäsenmaksuunsa alennuksen ja jäämään monen EU-maita velvoittavan sopimuksen ulkopuolelle.

3. Saksan ja Ranskan johtama unioni

Angela Merkel, David Cameron ja Francois Hollande neuvottelivat Brysselissä lokakuussa 2015. Kuva: Alain Jocard / EPA

Keskeinen ongelma briteille on ollut, että he liittyivät Ranskan ja Saksan johtamaan yhteisöön myöhään.

Jo vuonna 1944 Yhdysvaltain ulkoministeri Edward Stettinius totesi, että britit eivät viihdy kerhossa, jota eivät itse johda.

Britannia jättäytyi vuonna 1957 Roomassa allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ulkopuolelle, mutta tavoitteli yhteisön jäsenyyttä turhaan jo kuuden vuoden kuluttua.

Britannian EU-jäsenyyttä luonnehtiikin hyvin itseriittoisuuden ja epävarmuuden vuorottelu.

Historia on opettanut briteille, että manner-Euroopan maiden liittoutuminen sitä vastaan on vaarallista. Tämän takia maa on pysytellyt unionissa, mutta hakenut samalla erivapauksia syvenevään yhteistyöhön.

Vaikka pääministeri David Cameron neuvotteli helmikuussa Britannian EU-jäsenyysehdot uusiksi, tulos ei välttämättä vakuuttanut kansalaisia.

EU-kansanäänestyksessä vedotaan ihmisten pelkoihin ja tunteisiin, joita unionin nykyiset ongelmat ruokkivat.

4. Maahanmuutto muista EU-maista

Puolalaisia maahanmuuttajia osoitti mieltään Britannian parlamentin edustalla Lontoossa elokuussa 2015. Kuva: Facundo Arrizabalaga / EPA

EU-maista tulevien maahanmuuttajien määrä on kasvanut Britanniassa koko 2000-luvun muun muassa puolalaisten, romanialaisten ja bulgarialaisten vierastyöläisten tulon myötä.

Yksi Cameronin helmikuussa läpi saamista vaatimuksista oli, että EU antaa Britannian rajoittaa vierastyöläisten oikeutta saada työhön perustuvaa sosiaaliturvaa. Cameronin mukaan tämä vähentää Britannian houkuttelevuutta.

Maahanmuutto on satanut unionin vastustajien laariin, ja esimerkiksi EU-eroa ajavan Ukip-puolueen kannatus on noussut.

Unionin voimattomuus pakolaiskriisin hoidossa lisää brittien huolta. Monien mielissä unioni yhdistyy turvapaikanhakijavirtoihin ja valvomattomiin rajoihin.

Näitä pelkoja jäsenyyden vastustajat pyrkivät hyödyntämään.

5. Euroalueen talousongelmat

Kreikkalaiset eläkeläiset jonottavat Ateenassa pankkiin saadakseen eläkkeensä ulos. Kuva heinäkuulta 2015. Kuva: Orestis Panagiotou / EPA

EU-jäsenyyden puolustajat Britanniassa uskoivat pitkään, että ihmiset äänestävät unionin jäsenyydestä järkisyiden perusteella. He korostivat jäsenyyden ja yhteismarkkinoiden tuomia taloudellisia etuja.

Jäsenyyden kannattajien mukaan unionin ulkopuolella Britannia joutuisi Norjan tavoin sopeutumaan yhteismarkkinoiden sääntöihin, mutta ei voisi vaikuttaa niiden sisältöön. Britannia joutuisi sopeutumaan muiden jäsenmaiden tekemiin päätöksiin, koskivatpa ne talous-, energia- tai ilmastopolitiikkaa.

Euroalueeseen kuuluvien maiden velkakriisit, jättityöttömyys sekä kyvyttömyys tehdä rakenteellisia uudistuksia ovat kuitenkin lisänneet brittien epäluuloja.

On yhä vaikeampi vakuuttaa ihmiset siitä, että talouskasvusta nauttivan Britannian kannattaa sitoa kohtalonsa Kreikan, Ranskan ja Italian kaltaisiin maihin.

Tunnetasolla monet britit tuntevat voimakasta epäluuloa unionia sekä poliittista eliittiä kohtaan.