Sananen – Kauas pisteet karkaavat

Tutkijan mukaan pisteet ovat katoamassa, niitä suorastaan vältellään. Ne mihinkään katoa, ovat vain vaihtaneet paikkaa.

välimerkit
Mikko MaasolaYLE Keski-Suomi/Riikka Pennanen

Näin juhannusviikolla ihmisen naamasta saattaa löytyä outoa skrupua eli pistemäistä ihottumaa. Kenties siihen ilmestyvät kaikki ne pisteet, jotka jäävät nykyisin vuoden mittaan käyttämättä. Kaikkein pienimmät asiat ovat lopulta kaikkein tärkeimpiä. Piste kuuluu niihin.

Kotimainen kielentutkija on havainnut, että nykyisessä pikaviestittelyssä pistettä vältellään. Siitä on tullut tyly välimerkki. Mitä lyhyempi viesti Whatsapissa, sitä suurempi on pisteen henkinen merkitys prosentuaalisesti. Se naulaa ja naulitsee, ja kun ystävät ovat jo valmiiksi kortilla, sitä ei hennota enää laittaa.

Piste lopettaa keskustelun. Koska sosiaaliset mediat ovat kohta meidän ainoa sosiaalinen olemisen tapamme, keskustelun ikuinen jatkuminen tuutissa on pyhä asia.

Juhannusviikolla naamaan ilmestyvät kaikki ne pisteet, jotka jäävät vuoden mittaan käyttämättä.

Eihän piste oikeasti mihinkään häviä. Se on alkuainetta. Kun kaikki romahtaa ja murentuu jalkojesi juureen, voit vielä kahmaista kourallisen pistemäistä entisen elämän leivinjauhoa kämmeneesi. Itke vaan ja pyyhkäise sillä kädellä silmänurkkaasi ja jo kohta elämäsi tärkeät pisteet hulahtavat siitä nurkasta osaksi verenkiertoasi.

Itse asiassa jos pisteitä ei enää uskalleta käyttää kielessämme, ne etsiytyvät aktiivisesti muualle.

Itse olen huomannut, että saan usein kuunnella määrätietoista minulle osoitettua puhekieltä, joka on täynnä hyviä pisteitä. Puhekieli on sillä tavalla antoisaa, että tuon rakastetun välimerkin olemassaolo voidaan aina hienovaraisesti alleviivata.

”Sinähän viet nyt piojätteet. Piste.”, ”Sinusta ei ole laiturin rakentajaksi. Piste.” ja ”Sinä veitikka se et karkaa tänä perjantaina työpäivän jälkeen oluelle. Ja piste.” ovat jo niin tuttuja ja hyvällä tavalla odotettuja lauseita minulle, että osaisin jo kuvitella mielessäni ison pullean puolikovan pisteen päälauseen jälkeen, ilman onomatopoeettista alleviivaustakin.

Sinusta ei ole laiturin rakentajaksi. Piste.

Kenties pitkässä parisuhteessa pisteiden käyttö jopa lisääntyy. Toinen on psykologisesti niin luutunut ja pehmeät paikat sitkostuneet sillä tavalla vanhaa silikonia ominaisuuksiltaan muistuttaviksi, että pistettä pitää viljellä ravakalla kädellä. Vähän kuin turkkilaisen suolaajan korostetulla aggressiivisuudella. Muuten ei mene kalloon.

Piste jää aina talteen. Se on niin painava. Sitä kantaa mukana pitkään.

Keski-ikäisenä vuoden ainoa ravintolailta nyypähtää aina mäkimonttumaisella kaarella - joka taas muistuttaa kuolevaisuudesta. Kun tulee pilkku, voit olla varma, että ihan kohta tulee piste. Se ammutaan vähäksi aikaa naulapyssyllä arkisen harkintasi sielulliseen lipastoon.

Seuraavana päivänä tulee lisää pisteitä. Kotoa niitä ei tule, se on varmaa. Entisetkin on nyt nollattu, eturessu on valutettu. Alat pohtia kriittisiä pisteitä. Niin kuin mäkihypyssäkin on Kriittinen piste, joka kertoo mäen kokoluokan, niin myös elämässä tulee vastaan kriittisiä pisteitä jolloin pelottaa kuin tornissa ja kaikki elämän valinnat hamuavat tulla tarkastelluksi. Uhkarohkeat temput ovat jokainen eri kokoluokan murheita. Pitää oppia suhteuttamaan.

Kun tulee pilkku, voit olla varma, että ihan kohta tulee piste.

Piste on ikuinen. Piste on ristiriitainen. Kotona ei tule pisteitä, sellaisia joita olisi kiva saada. Toisaalta puoliso täräyttää muutaman väkivaltaisen pisteen ohjaamaan eksynyttä, juuri kun luuli että sitä on sielultaan vapaa ja itsellinen.

Ja mitä se tarkoittaa, että työnantajat ovat alkaneet pisteyttää meitä työntekijöitä? Saamme pisteitä, pitkässä ja vaikeassa rivissä, ja niistä muodostuu meidän palkkamme, arvomme. Ennen etsittiin töihin hyvvää miestä, ja semmosellehan maksoi mielellään palkkaakin.

Nyt olemme muuttuneet pisteiksi.

Mitähän seuraavaksi?...(Kolme pistettä)

Maallikkosaarnaaja Maasola