1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Huijaava museonjohtaja pelasti keskiaikaisia puuveistoksia Neuvostoliiton nuotioista

Kommunistit tuhosivat Neuvostoliitossa kirkkoja ja kirkollistaidetta, sillä he pitivät uskontoa oopiumina kansalle. Näin tuhottiin valtavia määriä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä ja taideteoksia. Permin alueella Uralilla on kuitenkin jäljellä laaja kokoelma puisia veistoksia, jotka kerättiin turvaan kyläkirkoista.

Kasvonpiirteiden perusteella voi päätellä mistä kylästä patsas on. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Museojohtaja Nikolai Serebrennikov (1900–1966) oli ovela mies.

Hän rakasti kotiseutunsa kulttuuriperintöä. Kun kommunistit 1920-luvulla aloittivat uskonnonvastaisen taistelunsa Neuvostoliitossa, hän päätti toimia.

Serebrennikov oli kotoisin Permin alueelta Länsi-Uralilta ja hän tunsi hyvin alueen kirkollistaiteen.

Kaikissa pienissä kyläkirkoissa oli siihen aikaan puisia veistoksia, jotka esittivät pyhimyksiä, enkeleitä ja Kristusta.

Kun kommunistit sulkivat kirkot ja käskivät polttaa tai muuten tuhota jumalkuvia ja veistoksia, keksi Serebrennikov verukkeen veistosten keräämiseksi kirkoista. Ne olivat muistutuksia vihatusta uskonnosta, joten niistä oli haittaa kansalaisille.

Veistoksille järjestettiin jopa hautajaisia

Vakuutettuaan paikalliset kommunistijohtajat työnsä tärkeydestä Serebrennikov sai toimia ilman häiriötä.

Tiedetään esimerkiksi Nizhegorodskin kuvernementistä 1800-luvulla löytyneen 400 dokumentoitua veistosta. Alueen museossa on enää noin 20.

Permin kaupungin taidemuseon kokoelmissa on noin 500 veistostaja se on Serebrennikovin ansiota.

Nina Kazarinova on ylpeä museonsa ainutlaatuisesta kokoelmasta. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Monella retkellään Serebrennikov kuuli kyläläisiltä veistosten historiasta ja niihin liittyvistä legendoista. Nina Kazarinova, joka on Permin taidemuseon varajohtaja, on kuullut, miten joissakin kylissä hyvästeltiin veistoksia.

– Saatettiin nikkaroida kirstu veistokselle ja sen äärelle kyläläiset kerääntyivät kuin hautajaisiin, Kazarinova kertoo.

Alue oli pitkään pakanallinen

Puuveistokset ovat tyypillisiä erityisesti Pohjois-Venäjällä ja maan sisäosissa. Nämä alueet kääntyivät pakanallisista uskoista kristinuskoon suhteellisen myöhään. Käännytystyö oli hidasta ja vaikeata. Joitakin saarnaajia myös tapettiin.

Jokaisella on omat kasvonpiirteensä. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Nina Kazarinovan mukaan puuveistostaide voi liittyä pakanallisiin perinteisiin. Joidenkin veistosten koristelu muistuttaa hänen mukaansa esimerkiksi kalastajien ja metsästäjien piirtämiä pakanallisia suojelukuvia.

– Hauskinta veistoksissamme ovat niiden persoonalliset kasvot, taidemuseon varajohtaja sanoo.

Jokainen veistos on erilainen. Sanotaan, että kasvonpiirteiden mukaan voi päätellä, mistä kylästä mikäkin veistos on.

– Täällä näkee myös kansallisuuksien kirjon alueellamme. On tyypillisiä komilaisia ja permiläisiä naamoja, mutta myös tataareja ja venäläisiä piirteitä.

Veistoksia on monen sadan vuoden ajalta. Vanhimmat ovat 1300-luvulta ja uusimmat 1800-luvulta.

Vanhimmilla veistoksilla ei ole niin persoonallisia kasvonpiirteitä kuin uudemmilla. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Kirkosta uuteen museoon

Permin taidemuseo toimii rakennuksessa, joka alun perin oli kirkko. Jopa valtava monikerroksinen ikonostaasi on säilynyt. Se piilotettiin Neuvostoliiton vuosina sitä varten rakennetun seinän taakse.

– Tässä salissa enkeleiden ja Kristus-hahmojen vieressä pidettiin usein uskonnonvastaisia tilaisuuksia, Nina Kazarinova muistaa.

Häntä kummastuttaa ajatus siitä, miten ihmiset nähdessään upeat veistokset ympärillään pystyivät pitämään niitä haitallisina ja vaarallisina.

Tutkijat eivät tiedä miksi monella veistoksella on toinen käsi kasvoilla. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Permin museon puuveistoskokoelma on Venäjän suurin. Sitä pidetään ainutlaatuisena ja hyvin arvokkaana.

Museolle on nyt suunnitteilla uusi rakennus lähistölle. Museorakennus on nimittäin tarkoitus muuttaa takaisin kirkoksi.

– Onhan hienoa, että pääsemme parempiin tiloihin, mutta tulee ikävä tämän salin tunnelmaa, Nina Kazarinova sanoo.

Veistosten säilymisen kannalta uusi museo on hyväksi.

Sinne saadaan juuri oikea lämpötila ja kosteus, jotta puuveistokset säilyisivät vielä tulevillekin polville.