Näin ripareilla keppostellaan: Leiriläinen hirtti linnun ikkunaan, kirkkoherra keskeytti yöunet kattiloilla

Yksi karkaa metsään, toinen tussaa nimensä pöytään ja kolmas hyppää järveen, kun valvova silmä välttää. Rippileirillä jekkuilun tielle voivat lähteä myös aikuiset seurakuntalaiset.

Kotimaa
Rippileiri kellokosken juhlatalolla Tuusulassa.
Jere Valkonen / Yle

Yöllä leirikeskuksesta karkaaminen ja tupakan poltto. Jätetään vessa vetämättä, jäynäksi seuraavalle. Lapataan lautanen niin täyteen ruokaa, ettei muille jää mitään.

Seurakuntapastori Minna Kumpukallio Paavalin seurakunnasta Helsingistä kertoo tuoreen esimerkin tältä kesältä: Leiriläinen meni uimaan ilman lupaa. Kun pastori tiedusteli syytä nuoren toiminnalle, leiriläinen kertoi hypänneensä veteen pelastaakseen sinne laiturilta hypänneen kengän.

Rajojen kokeilu kuuluu ripariin, sanovat rippikouluja vetäneet aikuiset. Uhittelevan nuoren kanssa pärjää neuvottelemalla. Joustoa tarvitaan aina.

– Jos ei sanominen auta, esimerkiksi tämä kengän hakija ei ui seuraavana päivänä lainkaan. Jos tehtävät jättää tekemättä, leirin jälkeen voi tehdä korvaavia tehtäviä. En ole ollut yhdelläkään leirillä, josta olisi lähetetty joku kotiin kesken kaiken, Kumpukallio sanoo kepeästi.

Useampi nuorten rippileirejä järjestänyt seurakuntalainen mainitsee karkaamisen olevan lähes jokakesäinen juttu.

Tv-papin niksi: Jekkujen välttämiseksi leiriläiset väsytettiin yöherätyksellä

Paavalin seurakunnan kirkkoherra, tv:stä tuttu Kari Kanala päätti eräällä leirillä vuosia sitten väsyttää nuoret jo ennen viimeisen illan rientoja.

Toiseksi viimeisenä yönä järjestimme riparilaisille joulun. Herätimme nuoret patakattiloiden kanssa kahden aikaan yöllä.

Kari Kanala

– Toiseksi viimeisenä yönä järjestimme riparilaisille joulun. Herätimme nuoret patakattiloiden kanssa kahden aikaan yöllä. Keitetimme puuron ja hankimme lahjat sekä toimme joulukuusen. Viimeisenä iltana oli hiljaista, naurahtaa Kanala.

Hollolalaisen Siikaniemen kurssikeskuksen esimies Jari Rissanen muistelee, kuinka muutama vuosi sitten pari poikaa kirjaili leirin lopuksi terveiset seuraaville leiriläisille – pöydän pintaan.

– Lopussa oli poikien nimet. Pojat hakivat siivouskomerosta tinneriä ja putsasivat pöydän itse. Lahdessa eräs poika löysi kuolleen linnun ja roikotti sen ikkunan eteen, kuin hirteen. Huone sattui olemaan sellainen, johon vieraat laitettiin nukkumaan, Rissanen kertoo nauraen.

Nuoret suhtautuvat aikuisiin varauksella

Seurakuntapastori Minna Kumpukallio on ollut mukana ripareilla monta kesää.

Mietin joka kesä, mitäköhän nuorten päässä liikkuu.

Minna Kumpukallio

Jokainen rippileiri noudattaa samaa kaavaa: paikalle tullessa kaikki on kamalaa ja sääntöjä kauheasti, ja kun kotiin lähtö koittaa, sitten itketään vuolaasti, hän sanoo.

– Mietin joka kesä, mitäköhän nuorten päässä liikkuu. Eniten nousee esiin oman paikan hakeminen ja epävarmuus. Nuoria on alkuun vähän vaikeampi lähestyä kuin aikuisia. He ovat varautuneita varsinkin, kun aikuinen sattuu kohdalle.

Monelle nuorelle ripari on ensimmäinen kerta poissa kotoa, ja tilanne jännittää. Silti harvoin kukaan jää yksin, sanoo Kumpukallio.

– Ohjaajat ja isoset palaveeraavat joka päivä leirillä. Siihen kuuluu se, että käydään leiriläiset läpi. Moni syrjään jäänyt leiriläinen on saatu mukaan, kun isonen, joka on lähellä omaa ikää, on käynyt houkuttelemassa.