Moni mieltää kesäloman yhä juhannuksen yhteyteen – "Suomi on ikään kuin väärässä kuukaudessa kiinni"

Juhannus säilyttää asemansa joulun ohella suomalaisten yhtenä tärkeimpänä juhlana. Sen viettoon on tullut uusia tapoja, ja monet haluavat lomansa alkavan siitä.

juhannus
Pariskunta järven äärellä juhannusyönä.
Kaisa Siren / AOP

Suomalaisille kesä on velvoitteista vapaata, työtöntä aikaa – ainakin lomalla. Monet haluavatkin aloittaa lomansa jo mieluusti juhannukselta. Kun verrataan jouluun, jonka jälkeen on vielä lomaa, halutaan juhannukselta samaa ja vielä enemmän.

Jos loma alkaa vasta heinäkuun alussa, pitää töissä olla vielä viikko juhannuksen jälkeen. Monelle väliviikko on ankea, ja töihin on vaikea asennoitua, sanoo Suomen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko.

Juhannuksen juhla tulee oikeastaan jo Suomen luonnosta.

Juha Nirkko

Suomalaisten suosituin lomakuukausi on heinäkuu. Elokuussa alkavat koulut ja jälleen aukeavat virastot ja toimistot laskevat sen suosiota lomakuukautena, kun taas kesäkuu on vielä säältään usein epävakaa ja viileä. Niin sanotusti varmin kuukausi kesäloman pitämiseen on siis heinäkuu, jolloin ilmat yleensä hellivät lomailijaa.

Yleiseurooppalaisittain suosituin lomakuukausi on elokuu, ja joskus maailmalta tuleekin palautetta, kun Suomessa suurin osa lomanviettokohteista sulkee oviaan jo elokuussa.

– Suomi onkin ikään kuin väärässä kuukaudessa kiinni, Nirkko toteaa.

Juhannus muuttuu ajan mukana

Yhteiskunnan muutos on tuonut muutoksia myös tapoihin viettää juhannusta, ja tapaan viettää kesälomaa. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ei levätty kesäisin ja paiskittu töitä talvella kuten nykyään.

– Oikeastaan se oli päinvastoin. Oli sellainen sananlaskukin, että kuka kesät onkii, sen talven nälkä persettä tonkii. Sitä paheksuttiin, jos laiskotteli kesäaikaan eikä valmistautunut talven varalle, Juha Nirkko mainitsee.

Maatalousyhteiskunnassa juhannus ei myöskään ollut viikonlopun mittainen juhla. Juhannusta juhlittiin aattoiltana, mutta 50-luvulle tultaessa ja yhteiskunnan muuttuessa, juhannuskin muuttui viikonloppujuhlaksi.

Juhannuskokko Seurasaaren rannassa.
Juhannuskokko Seurasaaressa vuonna 2013Jyrki Lyytikkä / Yle

Juhannusta pidettiin ennen käännekohtana, jolloin pyrittiin tutkailemaan tulevaa ja ehkä jopa vaikuttamaan siihen. Sitä pidettiin oleellisena hetkenä tarkastella tulevaa. Taikojen tekeminen ja niistä tulevan ennustaminen olivat osa juhannusta. Toiset ottivat taiat vakavissaan ja toiset leikillään.

– Ne ovat kuitenkin säilyneet puheenaiheena. Kaikki puhuvat jostain juhannustaioista, harva niitä kuitenkaan enää tekee tai muistaa, kuinka ne tuli tehdä. Enää niillä ei ole samanlaista merkitystä.

Tapoja juhlia on yhtä monta kuin ihmistäkin

Juhannus on suomalaisille tärkeä juhla, joka on verrattavissa jouluun. Keskikesän juhla on kuitenkin helpompi viettää, sillä siihen ei kasaudu samanlaisia paineita kuin jouluun.

– Juhannuksen juhla tulee oikeastaan jo Suomen luonnosta. Vaikka ei olisikaan hyvä sää, kesä on silti kaunis, on valoisaa ja luonto kukkeimmillaan. Juhannus tiivistää koko kesän fiilikset. Kesä on silloin vasta alussa, vaikka pessimistit koettaisivat väittää toisin, Nirkko toteaa.

Oli sellainen sananlaskukin, että kuka kesät onkii, sen talven nälkä persettä tonkii.

Juha Nirkko

Nykyään juhannuksen viettoon on tullut myös väljyyttä, eikä sitä enää tarvitse viettää veden äärellä luonnossa, jos ei halua. Kaupunkijuhannukset ovat yleistyneet, ja sielläkin järjestetään erilaista ohjelmaa. Juhannusfestarit ovat myös uusi ja suosittu tapa viettää juhannusta nuorten keskuudessa.

– Valinnanvaraa on nykyään enemmän. Nuoret tekevät ihan uusia juttuja, ja luovat uusia perinteitä.