Analyysi: Ministeri täytti kokoomuslaisen kiekkokeisarin toiveet kyseenalaisella tempulla

Tampereen monitoimiareenalle jättirahat antanut ministeri Sanni Grahn-Laasonen toimi kovalla tohinalla faktoista viis veisaten, kirjoittavat ajankohtais- ja featuretiimin toimittajat Salla Vuorikoski ja Jarno Liski.

Kotimaa
Tampere keskusareena havainnekuva
SRV / Aihio Arkkitehdit

Moni liikuntavaikuttaja hämmästyi kuullessaan, että kokoomusministeri Sanni Grahn-Laasonen ajoi tamperelaiselle kiekkoareenalle moninkertaisen valtion tuen verrattuna ministeriön aikaisempaan linjaukseen. Keskustajäähalli on niin ikään kokoomuslaisen kiekkovaikuttaja Kalervo Kummolan pitkäaikainen haave.

Tampereen hankkeen saamat valtion rahat tulevat pääosaltaan Veikkauksen jakamattomien voittovarojen potista. Lain mukaan näitä varoja jaetaan kulttuurille, liikunnalle, tieteelle ja taiteelle.

Grahn-Laasosen esittelemä päätös on tätä taustaa vasten erikoisesti perusteltu. Perustelujen mukaan rahalla on määrä saada tuhansittain uusia työpaikkoja. Ne puolestaan syntyisivät pääasiallisesti kaupungin keskustan muun rakentamisen myötä. Logiikka menee niin, että hankkeen muu rakentaminen ei toteudu, jos kiekkohalli ei saa valtiolta riittävästi rahaa.

Uudet työpaikat onkin maaginen sanapari, joka avaa helposti veronmaksajien kukkaron. Liikuntahankkeet eivät aina pysty lupaamaan niitä. Esimerkiksi pururadan rakentaminen Sonkajärvelle tuskin luo uusia pysyviä työpaikkoja, mutta se todennäköisesti edistää laiskistuneen kansan liikkumista.

Ehkä liikuntarahoja on tarkoituksenmukaista käyttää myös toimistotilojen rakentamisen edistämiseen. Veronmaksajien kannalta minimivaatimus kuitenkin lienee, että näin isojen rahojen käytöstä päätettäessä toimitaan läpinäkyvästi ja rehdisti. Nyt näin ei ole toimittu.

Vaaleanpunaisia toiveita

Tampereen kaupunki tilasi viime kesänä konsultilta arvion hankkeen taloudellisista vaikutuksista. Konsultti teki työtä käskettyä ja päätyi arvioimaan, että uusia pysyviä työpaikkoja voisi syntyä jopa yli 3 500. Luku on erittäin vaikuttava, jos sitä vertaa vaikka arvioon Talvivaaran kaivoksen Kainuuseen tuomasta noin 1500 työpaikasta. Onkin merkillistä, että Tampereen hankkeen korkeaa lukua ei nähtävästi ole pysähdytty ministerivaliokunnassa miettimään.

Kun toimituksessa vilkaisimme konsulttiraporttia tarkemmin, kävi nopeasti ilmi, että näiden uusien työpaikkojen synty perustuisi ennen muuta keskustaan rakennettavaan toimistotilaan. Ajatuksena on, että kaikki tilat täyttyvät eri firmojen työntekijöistä, eikä samaan aikaan muualla vastaavasti tyhjene tilaa. Kyse oli siis arvio uusien työpaikkojen enimmäismäärästä.

Jo arkijärki sanoo, ettei kukaan voi tämän pohjalta luvata hankkeen tuovan yli 3500 uutta pysyvää työpaikkaa. Vaaleanpunaisia toiveita voi toki aina esittää.

Konsulttitoimisto Deloitte oli kyllä kirjannut reunaehdot alkuperäiseen raporttiinsa, mutta kun lukuja esiteltiin valtion suuntaan, lobbausmateriaalissa näitä ehtoja ei enää muisteltu. Kaupunki esitti luvun faktana, joka muitta mutkitta siirtyi ministeri Grahn-Laasosen esittelystä myös miljoonapäätöksen perusteluihin.

“Utopistisempiakin löytyy”

Tiistaina julkaistusta jutustamme on tullut Tampereen suunnalta kiitosten lisäksi kiukkuista palautetta. Eräs hanketta puolustanut tamperelaisvaikuttaja vetosi siihen, että eivät luvut pidä paikkaansa muissakaan projekteissa.

– Suomesta löytyy satoja verovaroilla tuettuja hankkeita, joissa esitetyt luvut ovat vielä utopistisempia, hän viestitti.

Kuulostaa huolestuttavalta. Onko Suomessa siis laajemminkin tapana luottaa julkista rahaa myönnettäessä rahan pyytäjän omiin markkinointimateriaaleihin, joista kiusalliset reunaehdot on karsittu pois? Asian ytimessä on myös vakava kysymys virkavastuusta, jota ministerit kantavat tehtävässään. Kansalaisilla pitää olla oikeus luottaa siihen, että päätösten perustelut ovat totta.

Ministeri Grahn-Laasonen on vierittänyt vastuuta höttöisistä luvuista virkamiehille ja selittänyt, että kyseessä ei vielä ole muodollinen tukipäätös ja valmistelua tehdään sitten myöhemmin. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että korkea-arvoisen ministeriryhmän päätöstä enää jyrättäisiin.

Ministeri tuskin osti ääniä

Iltalehti esitti kesäkuun alussa spekulaation siitä, että Grahn-Laasonen olisi junaillut Tampereen areenahankkeelle yllättävän jättirahoituksen sen takia, että hän olisi ollut ostamassa Pirkanmaan kokoomuslaisten ääniä Alexander Stubbille puheenjohtajakisassa.

Teoria kuulostaa vähän amerikkalaisen House of Cards -tv-sarjan juonelta. Tuntuu epätodennäköiseltä, että ministeri ottaisi näin korruptoituneilla lehmänkaupoilla valtavan poliittisen riskin.

Ministeri tuskin oli ostamassa ääniä ystävälleen. Ehkä hän vain halusi jättää oman puumerkkinsä jättihankkeeseen. Kiireellä päätös kuitenkin tehtiin. Vauhtia saattoi antaa riski, että koko ministeripesti lähtisi alta kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen myötä. Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt, vaan Grahn-Laasonen sai jatkaa hallituksessa.

Kassa kerralla lähes tyhjäksi

Grahn-Laasosella oli ainutlaatuinen tilaisuus ansaita kokoomuslaisen kiekkoväen kiitollisuus. Rahapeliyhtiöiden yhdistymisen myötä on nimittäin päätetty, että Veikkauksen rahastoidut “ylituotot” – noin 80 miljoonaa euroa – on tarkoitus käyttää ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Jos rahanjaossa noudatetaan perinteistä laintulkintaa, potista liikuntaan ja urheiluun voi käyttää enintään 28 miljoonaa. Jo aiemmin summasta on korvamerkitty Helsingin Olympiastadionin perusparannukseen vajaat 12 miljoonaa. Toisin sanoen, Grahn-Laasonen näyttää tyhjentäneen kassansa pohjat tamperelaiseen kiekkohalliin.

Hän olisi voinut myös ripotella rahaa useampiin kohteisiin ja napsia tasaisesti pisteitä muuraamalla peruskiviä ja leikkaamalla nauhoja eri puolilla maata. On selvää, että kiekkokeisari Kummolan hallihanke on aivan erityisen lähellä ministerin sydäntä.