Raporttireissu Säämäjärven turmaleirille sisälsi monta mutkaa – leirikeskusta ei löytynyt kartoista ja yhteydet pätkivät

Reportterimatka Karjalan Säämäjärven traagiselle onnettomuuspaikalle oli haastava jopa kokeneelle Venäjän-kävijälle. Neuvostoaikaisesta leirikeskuksesta ei löytynyt merkintöjä kartasta tai netistä. Moni paikallisista vaikeutti etsintää neuvomalla väärään suuntaan.

Yle maailmalla
Säämäjärven leirikeskus Venäjällä.
Mikko Savolainen/Yle

Yle Lappeenrannan toimittajan Jari Tanskasen ja kuvaaja Mikko Savolaisen oli määrä astua Viipurin-bussiin maanantaiaamuna, mutta reissu sai yllättävän käänteen sunnuntai-iltana. Venäjän Karjalassa Säämäjärvellä oli sattunut veneonnettomuus, jossa menehtyi 14 leirillä ollutta lasta.

Turistiliikenteestä kertova juttu vaihtui nopeasti raporttimatkaan Petroskoista länteen. Tämä tiesi pikaista kaluston ilmoittamista tulliin, jotta maastoauto voisi startata aamukuudelta.

Eikä leirin sijainnista tiedetty muuta kuin iso järvi.

Leiristä ei merkintöjä kartassa tai verkossa

Tanskasella on takanaan parikymmentä vuotta juttukeikkoja Venäjällä, mutta kuvaaja Savolaiselle matka oli ensimmäinen. Savolainen oli kuullut itänaapurin ajo-olosuhteista, mutta teiden huono kunto yllätti silti.

– Tie saattoi olla muutaman kilometrin hyvin ajettavaa ja sen jälkeen oli kymmeniä kilometrejä huonokuntoista tietä, jota ajettiin kieli keskellä suuta, Savolainen sanoo.

Nuijamaan rajanylityspaikalta Säämäjärven etelärannalle matkaa on noin 500 kilometriä. Sen taittamiseen kului lopulta kymmenisen tuntia.

Säämäjärvi Venäjällä.
Lautta uimarannalla SäämäjärvelläMikko Savolainen/Yle

Leirin tarkasta sijainnista ei ollut tietoa tarjolla. Säämäjärven äärellä on kymmeniä neuvostoaikaisia lasten leirikeskuksia ja niitä ei ole välttämättä merkitty karttaan lainkaan. Koska keskukset eivät ole yksityisiä asiakkaita varten, niistä ei löydy tietoa netistäkään.

– Kuin olisi sanottu, että leiri on Saimaan rannalla eikä kerrottaisi enempää, Tanskanen kuvailee.

Osa neuvoi täysin väärään suuntaan

Jotain sijainnista pystyi päättelemään paikallisten tiedoilla. Siellä missä on datšoja, venäläisten mökkejä, tuskin olisi kovin lähellä lasten leirikeskusta.

Tanskanen arvioi kysyneensä neuvoa kymmeneltä vastaantulijalta oikean leirikeskuksen löytämiseksi.

– Jälkikäteen voi sanoa, että puolet neuvoivat oikeaan suuntaan ja puolet vastakkaiseen.

Kaksikko aloitti systemaattisen alueen haravoimisen käymällä Säämäjärven eteläpuolen kaikissa tienhaaroissa.

Lopulta leirikeskuksen löytymistä nopeutti onnenkantamoinen. Tiellä tuli vastaan poliisisaattue, kuusi bussia ja ambulanssi. Niiden oli tultava leirikeskuksesta, joten miehet lähtivät seuraamaan saattueen painamia renkaan jälkiä niiden tulosuuntaan.

Säämäjärven leirikeskukselle vievällä tiellä poliisisaattue
Autosaattueen vastaantulo auttoi oikeille jäljille.Mikko Savolainen/Yle

Viimeinen vihje oikeasta leirikeskuksesta saatiin pieneltä pojalta tien poskessa. Miehet olivat päässeet tuntien etsinnän jälkeen niin lähelle keskusta, että poika totesi paikan olevan ihan vieressä.

Kello oli jo neljä iltapäivällä. Leirillä ei ollut enää kuin venäläistä mediaa satellittiautoineen. Portista ei laskettu sisään, mutta raportti paikalta saatiin annettua.

Yksi poikkeuksellisimpia matkoja Venäjälle

Jari Tanskaselle matka ja traaginen juttuaihe menevät poikkeuksellisimpiin Venäjä-kokemuksiin Svetogorskissa sortuneen rapun lisäksi.

– Tämä oli niitä reissuja, että mitä tahansa olisi voinut sattua.

– Vuosikymmeneen gsm- ja internetyhteydet eivät ole katkeilleet näin paljon kuin Säämäjärven lähistöllä. Meidän piti ajaa lähemmäs Petroskoita, jotta saimme yhteydet toimimaan, Tanskanen kertaa.

Savolaiselle ensikosketus Venäjään oli suunniteltua hurjempi. Venäjä-konkari Tanskanenkin oppi jotain; jatkossa hän ottaa mukaan myös sateliittipuhelimen varmuuden vuoksi.