Karilla on saari, se Kalkkusaari on

Pohjois-Karjalassa Pielisellä, Paalasmaan saaristossa sijaitseva Kalkkusaari on ollut Koposen perheen omistuksessa jo 27 vuotta. Perheen 26. juhannus saaressa noudattelee tuttua kaavaa: kiireetöntä yhdessäoloa, hyvää ruokaa, saunareissuja savusaunan lempeydessä ja uintia puhtaassa Pielisessä. Illan päätteeksi suvun mökeiltä saavutaan yhteiselle juhannuskokolle.

Kalkku, Tampere
Moottoriveneen perävanaa Pielisellä aurinkoisena päivänä.
Siru Päivinen / Yle

Kari Koponen on kotoisin Lieksan Vuoniemestä. Opinnot ja työt veivät miehen Pohjois-Karjalasta jo vuosikymmeniä sitten. Side lapsuusmaisemiin ja kotivedeksi jo pikkupoikana tulleeseen Pieliseen ei kuitenkaan katkennut, päinvastoin. Kari on tuonut Pieliselle myös Savukoskelta kotoisin olevan Sisko-vaimonsa ja koko nelilapsisen perheen. Kesäpaikka on Kalkkusaaressa Paalasmaan saaristossa.

– Saari ostettiin 27 vuotta sitten ja se on meille erittäin rakas paikka. Täällä on siitä lähtien vietetty kaikki kesälomat lasten kanssa. Lapset ovat kasvaneet, ja me itsekin siinä sivussa, Tampereelta eläkkeelle alkuvuodesta jäänyt Kari Koponen kertoo.

Lapsetkin sanovat, ettei juhannus oikein tule muualla, kun Kalkussa.

Kari Koponen

– Lapsetkin sanovat, ettei juhannus oikein tule muualla kuin Kalkussa. Nytkin neljästä lapsestamme kolme saapuu saareen juhannukseksi.

Paalasmaan saaristoon kuuluva Kalkkusaari on entinen luotsipaikka. Luotsin aikaan saarella oli jopa lehmä laitumineen. Marjat, sienet ja Pielisen kalaa saatiin ruokapöytään kotimaisemista. Sittemmin luotsin kaksipiippuinen talo siirrettiin mantereelle, vain kivijalka kertoo enää sen tarinaa saaressa.

– Pihapiiri ja saaren rannat on suojeltu, joten suuria mullistuksia täällä ei rakennuskantaan voi tehdä. Paikkoja on kuitenkin kunnosteltu sen mukaan kuin suojelu sallii, joka kesä on jotakin paikkaa laitettu ryhtiin, Kari Koponen kertoo.

Pieni saari on moni-ilmeinen. Kolille päin avutuu vedestä nousevat silokalliot, toisella puolella taas on Ristisaaren suojissa pala hiekkarantaa. Saari on säilynyt varsin luonnontilaisena.

Hirvenvasa aamukahville

– Aivan luonnon sylissä täällä ollaan. Eräänä aamuna tuosta mökin nurkan takaa pyyhälsi pihaan hirven vasa, hirviä liikkuu saaressa. Sammakot loikkivat pihapoluilla ja linnustoa on paljon. Käärmeitä ei onneksi ole tullut vastaan, Sisko Koponen kertoo.

Suojeltuun saareen ei ole lupaa rakentaa enempää. Sauna, ranta-aitta ja mökki sekä tietenkin vessa muodostavat rakennuskannan. Laiturit toimivat hyvällä säällä tuvan jatkeina, saaressa ulkoillaan paljon.

– Liikunta on lähinnä hyötyliikuntaa. Minä marjastan ja sienestän ja kannan halkoja. Isäntä niitä paukuttelee klapeiksi. Olen tykännyt myös juosta, ihan reilumpiakin matkoja. Nyt tuolla saunalla odottaa märkäpuku ja juoksuvyö, jospa jatkan harrastusta järvessä, Sisko Koponen pohtii.

Isännän mielipaikka saaressa on oma isännäntuoli saunan laiturilla, ja lahjaksi saareen saapunut kylpypalju.

– Juhannusaattona kokoonnumme saaren Nurmeksen päädyssä olevaan kokkorantaan, kolmelta naapurimökiltä saapuvat sukulaiset myös kokolle. Se on aina sellainen ikimuistoinen, rauhoittava hetki. Katsellaan tulta, järveä, saaristoa ja kokon liekkien hiljalleen hiipumista - viihtyillään tutulla porukalla, Sisko Koponen kertoo suvun traditiosta.