yle.fi-etusivu

Suomalaiset ovat mestareita patoamaan vihaa – taustalta löytyy häpeää, pelkoa ja kateutta

Vaikka viha on yleismaailmallinen tunne, suomalaiseen vihaan liittyy aina paljon muita tunteita. Taustalla on pelkoa, häpeää ja jopa kateutta. Asiantuntijoiden mielestä suomalaisten pitäisi oppia keskustelemaan, kuuntelemaan ja laittaa tavoitteet matalammalle.

ilmiöt
Mies katsoo kun nainen raivoaa.
Julia Sieppi / Yle

Kiltti ihminen. Sellainen on tyypillisin Jari Koposen vihatyökurssille osallistuva suomalainen. Kiltti ihminen huomaa, ettei pysty pitämään puoliaan esimerkiksi työpaikalla tai kotona vaan aina myöntyy toisten pyyntöihin. Lopulta kiltistä voi tuntua siltä, että hänen yli kävellään, eikä sille pysty tekemään mitään. Apua haetaan vihatyökurssilta.

– Harvoin sinne tullaan tutkimaan, että mikäköhän juttu tämä on. Ihmisillä on vakavat ajatukset mielessä, yhteisöpedagogi Jari Koponen kertoo.

Kurssille tulevissa on myös niitä, jotka hakevat apua huomatessaan käyttävänsä muita ihmisiä roskakoreina omalle pahalle ololleen. Koposen mielestä vihan taustalla on aina pelon tunne. Etenkin suomalaisilla vihan laukaiseva pelko liittyy häpeään.

– Me pelkäämme ettemme kelpaa. Sitä mietitään, että olenko ihmisenä viallinen, riittämätön tai kummallinen. Tämä pelko synnyttää häpeää, joka tekee sen, että on hyvin vaikea lähteä kohtaamaan vihaa.

Koponen on pitänyt vihatyökurssia myös afrikkalaisille. Hän huomasi, että heille häpeä ei ollut niin iso ongelma, mitä suomalaisille. Afrikkalaisille kurssilaisille oli tärkeämpää, että vihaa sai kokea turvallisessa tilassa.

Suomalaisessakin kulttuurissa vihan tai muiden tunteiden näyttämistä pidetään Koposen mielestä huonona asiana.

– Olemme vihan mestaripatoajia. Siihen on totuttu, ettei vihaa saa ilmaista.

Masennus on vihan muoto

Suomalaisten panttaaman vihan on kohdannut työssään myös psykiatri ja psykoanalyytikko Gustav Schulman. Hänestä viha suomalaisissa ilmenee häpeän lisäksi katkeruutena ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksena. Vastoinkäymisiä kohdatessa mietitään, että toisilla menee paremmin kuin itsellä, tai "miksi aina minä?". Moni kuvittelee, että voi säästyä epäonnistumisilta ja pettymyksiltä. Sisälle padottu viha voi purkautua myös masennuksena.

– Masennus on vihan ilmentymä. Siihen liittyy huonommuuden tunnetta, koska muut koetaan, totuuden vastaisesti, virheettömiksi. Viha kohdistuu itseen ja myös katkeroituminen on mahdollista, jos henkilö kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Se masentaa.

Schulmanin mielestä masennuksen lisäksi suomalaisista löytyy kateutta, mustasukkaisuutta ja ylenkatsetta. Ne ovat kaikki vihan eri nyansseja, jotka synnyttävät vastavihaa.

Suomalaisten vihassa myös vetäydytään, mökötetään ja vellotaan kostoajatuksissa. Ajatellaan, että "mitä minä siitä asiasta välittäisin, kun muutkaan eivät välitä". Taustalta heijastuu käsityksemme oikeudenmukaisuudesta. Suututaan takaisin, jos joku suuttuu meihin.

Schulmanin mukaan ihminen ja yhteiskunta kuitenkin tarvitsevat vihaa. Silloin se kohdistuu todellisiin epäkohtiin ja vääryyteen.

– Viha ei ole vain negatiivinen tunne. Se on tärkeä osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa, koska vihastuessamme pyrimme säätelemään itsekkyyttä ja välistävetoa. Esimerkiksi veronkiertoa säädellään yhteiskunnassa erilaisilla säädöksillä.

Työkalut opitaan lapsuudessa

Viha on yksi perustunteistamme. Jari Koponen näkee vihan merkityksen evoluutiossamme ja sanoo, ettei vihasta pidä päästää kokonaan eroon. Vihan tehtävä on suojella ja puolustaa ihmistä.

– Meiltä lähtisi henki, jos vihaa ei olisi. Vihan tunne lähtee hyvin pienistä arkisista valinnoista, joita tarvitaan. Esimerkiksi: on kuuma, joten avaan ikkunan. Sekin on vihan ilmaisemista, mutta rakentavaa sellaista, Koponen tähdentää.

Kuten usein, myös taidot käsitellä vihaa, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä saadaan lapsuudesta.

– Suomalaisessa kasvatuksessa on ollut aika pitkälti tapa, että lapset jätetään melko yksin. Heitä kyllä rangaistaan ja sanotaan "noin ei saa tehdä", mutta vähemmän annetaan kiellon tueksi positiivisia malleja ja keinoja käsitellä tunteita silloin, kun jokin menee pieleen ja joudutaan kieltämään, Schulman pohdiskelee.

Meiltä lähtisi henki, jos vihaa ei olisi.

Jari Koponen

Schulmanin mielestä jo lapsena pitäisi oppia eroon kohtuuttomista reaktioista. Kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi, kiukustutaan. Lapsuudessa ei ehkä pystytä sulattamaan sitä, että äiti ei aina ottanut syliin. Jos kiukustumisista ei keskustella, sama käyttäytymismalli voi jatkua aikuisuuteen.

Koponen on samoilla linjoilla Schulmanin kanssa. Suomessa on ollut vallalla kulttuuri, jossa itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä ihannoidaan. Tämä voi Koposesta johtua historiastakin.

– Suomen sijainti on sellainen, että olemme kahden vallan välissä ja vielä harvaan asuttu maa, joten aina on jouduttu selviytymään ja hyvin ollaan selvittykin. Yhä ajatellaan, että "en tarvitse apua, käsittelen itse tunteeni kuten käsittelen".

Viha johtaa pahimmillaan henkirikokseen

Pahimmassa muodossaan viha on väkivallan teoissa ja henkirikoksissa. Se on arkipäivää Hannu Lauermalle, joka työskentelee vastaavana ylilääkärinä psykiatrisessa vankisairaalassa. Lauerman mukaan Suomessa on enemmän väkivaltaa kuin muualla Länsi-Euroopassa, vaikka koko maailman mittakaavalla olemme keskikastia.

Alkoholilla on hänen mukaansa iso osuus aggressiivisesta väkivallasta Suomessa. Lauerma tunnistaa myös Koposen mainitseman häpeän vihan lähteenä.

– Häpeää on käytetty rangaistus- ja kasvatuskeinona Suomessa. Järjettömän henkirikoksen takana on hyvin usein häpeäraivo. Humalassa purkautuva raivon leimahdus liittyy usein sosiaalisessa tilanteessa koettuun häpeän tunteeseen, Lauerma toteaa.

Voi kuvitella esimerkiksi tilanteen mökillä. Joku voi esimerkiksi illan pitkinä tunteina sanoa jotakin typerää toisesta, esimerkiksi kiusata tätä kaveriporukan edessä. Kun päihteet vievät harkinnan, niin häpeäraivo leimahtaa helposti ja tilanne kärjistyy väkivaltaan.

Järjettömän henkirikoksen takana on hyvin usein häpeäraivo.

Hannu Lauerma

Oma vaikutuksensa on biologialla. Lauerma kertoo, että matala verensokeri tekee ihmisistä ärtyneitä ja sen on havaittu olevan taustalla osassa henkirikoksia. Myös geeneillä on todennetusti oma osuutensa väkivaltaisuudessa. Henkirikokset painottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen eli alueelliset erot ovat suuria, mitä väkivaltaan tulee.

Rima alas ja lisää keskustelua

Koposta, Schulmania ja Lauermaa yhdistää se, että he työssään kohtaavat ihmisiä, joilla on negatiivista vihaa sisällään muodossa tai toisessa. Rikollisten mieliä tutkineen Lauerman mielestä osa suomalaisista osaa käsitellä vihantunteita paremmin kuin toiset. Jotkut eivät ymmärrä tai edes tiedosta vihantunteitaan.

– Kun suomalaiselta henkirikoksen tehneeltä mieheltä kysyy, millainen ihminen tämä on, ylivoimaisesti yleisin vastaus on "rauhallinen". Tämä on merkki siitä, että näiden ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää vihan tunteitaan, Lauerma kertoo.

Hänestä suomalaisten pitäisi oppia keskustelemaan ja kuuntelemaan enemmän, mutta vielä tärkeämpää olisi muistaa syödä hyvin, jos käyttää väkeviä alkoholijuomia.

Vihatyökursseja järjestävä Koponen on sitä mieltä, että suurin osa parisuhteiden ja perheiden ongelmista katoaisi, jos miehet oppisivat käsittelemään vihaansa. Hänestä suomalaisten miesten tulisi kasvaa aikuisiksi.

– Mies saattaa sanoa vähättelevästi, että "en varmana tuommoiseen lähde mukaan". Näen heti, että puhe on pojan, ei miehen puhetta. Tahtoisin ravistella miehet hereille, että he ottaisivat paikkansa naisten rinnalla miehinä ja lasten isinä.

Psykoterapiaa vuosia tehneen Schulmanin mielestä suomalaisilla on liian kovat odotukset. Rima asetetaan niin korkealle, etteivät odotukset voi mitenkään täyttyä. Kun ne eivät täyty suomalainen pettyy, syyttelee itseään ja masentuu. Viha kääntyy itseen. Schulman kertoo potilaasta, joka oli tehnyt kaksi väitöskirjaa, mutta syytteli silti itseään vertaamalla itseään muihin, "parempiin ja nopeampiin" ihmisiin.

– Yli-ihanteellisuus on itsessään vihaa sekin, koska siinä vihataan todellisuutta. Ei haluta hyväksyä todellisuutta, vaan luodaan kuva fantasiaelämästä, jolla todellisuus korvataan. Tämä on tuhoisaa itsessään, koska se tuhoaa oman arvostelukyvyn, Schulman valaisee vihan mekaniikkaa.