Suomalaiset ovat aina halunneet lomalla maalle – "Oli luuserimeininkiä, jos joutui jäämään kaupunkiin"

Kaupungissa on aina tehty työtä, lomalla lähdetty pois arjen ympyröistä, kertoo kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen. Hän on tutkinut suomalaisten lomanviettotapoja sadan vuoden ajalta.

Kotimaa
Kesämökki.
Ismo Pekkarinen / AOP

Suomalaiset haluavat lomallaan maalle, ja ovat aina halunneet.

– Kesä ei ollut kesä, jos joutui olemaan kaupungissa. Oli aivan luuserimeininkiä ja onnetonta, jos joutui jäämään kaupunkiin, eikä päässyt sieltä pois. Silloin oli sidoksissa kaupunkiin eikä vapauteen, kuvailee Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen.

Hän tutkinut suomalaisten kesälomanviettotapoja viimeisen sadan vuoden ajalta, ja kirjoittanut aiheesta lokakuussa julkaistavan tieteellisen artikkelin.

Kaartisen tutkimuksen mukaan maalle haluamiseen liittyy selvästi ajatuksia siitä, että maalla olo on terveellisempää kuin kaupungissa lomailu.

– Maalle mentiin sillä ajatuksella, johon liittyi suorastaan terveyden kulttia, esimerkiksi tuberkuloosin välttämistä. Aika monella on vieläkin se ajatus, että maalla saa kuntoilla, siellä saa aurinkoa. Samanlainen mentaliteetti, joka on vallinnut viimeiset vuosikymmenet.

Kaupunki oli paikka, jossa tehtiin työtä. Lomalla haluttiin lähteä pois arjen ympyröistä.

Marjo Kaartinen

Pois arjesta, pois kaupungista

1900-luvun alkupuoliskolla elämä oli maalla. Kun 60-luvulla suurin osa ihmisistä asui kaupungeissa, eivät ihmiset halunneet kuitenkaan katkaista juuriaan maalle. Siksi lomalla haluttiin lähteä pois kaupungista.

– Kaupunki oli paikka, jossa tehtiin työtä. Lomalla haluttiin lähteä pois arjen ympyröistä, Marjo Kaartinen kertoo.

Aluksi monet kaupunkilaiset lähtivät lomallaan maalla asuvien isovanhempien luokse.

1950-luvulla suomalaiset myös viettivät kesälomiaan täysihoitoloissa, lepokodeissa ja kylpylöissä. Täysihoitolat tarjosivat myös yksineläjille mahdollisuuden lomailla muiden ihmisten seurassa.

– Ei ollut pakko viettää koko lomaansa sukulaisten nurkissa, Marjo Kaartinen sanoo.

Etelänmatkailu muutti kuitenkin täysihoitolakulttuurin. Kun seuramatkojen hinnat laskivat ja ulkomaanmatkailu tuli lähes jokaisen ulottuville, kävi täysihoitoloiden ja lomakotien toiminta kannattamattomaksi.

Lasten loma etusijalla

Suomalaiset ovat kiinnittäneet lapsien lomiin aina erityistä huomiota. Vaikka aikuisilla ei olisi ollut mahdollisuutta päästä pois kaupungista, on lapsille monesti annettu tilaisuus nauttia kesästä muualla kuin kaupunkiympäristössä.

Köyhien perheiden lapsista on Marjo Kaartisen mukaan oltu huolissaan, koska näillä lapsilla ei ole välttämättä ollut mahdollisuutta mennä mummolaan.

Heille perustettiin kaupunkeihin koulupuutarhoja ja kesäsiirtoloita, joissa lapset pääsivät nauttimaan kesäpäivistä muiden lasten kanssa.

– Tämä kertoo siitä, että meillä on ollut tietynlainen käsitys lapsuudesta ja hyvästä vanhemmuudesta. Hyvä vanhempi ei ole sellainen, joka aamulla lähtee töihin ja jättää lomailevat lapset kotiin, Kaartinen sanoo.

Aurinko laskee mökkijärvellä.
Maalla ja mökillä kesä on sellainen kuin sen kuuluu olla. Tätä mieltä on iso osa suomalaisista. Ismo Pekkarinen / AOP

Maalla on oikea kesä

Mökkeilykulttuuri käynnistyi 1950-luvulla, jolloin ihmiset alkoivat rakentaa järvien rannoille ja merten lahtiin pieniä, lautarakenteisia mökkejä.

1980-luvulla mökkien määrä räjähti, ja nyt Suomessa on yli 800 000 vapaa-ajan asuntoa.

– Aurinko, raikkaat tuoksut, aallon liplatukset korvissa ja ehkä vielä grillin tuoksu siihen päälle – se on sitä, mitä kesän kuuluu olla. Monesti ihmiset ovat sitä mieltä, että ulkomaille voi lähteä viikoksi tai pariksi, mutta on tärkeää, että saa hetken ajan kokea suomalaisen kesän.