Analyysi: Britannian sydän vaatii eroa, mutta järki kehottaa jäämään

Iso-Britannia äänestää tänään torstaina EU-jäsenyydestään. Yksikään vakavasti otettava ennustelaitos ei ole suositellut eroa saarivaltiolle, mutta vuosikymmeniä jatkunut ongelmallinen suhde Euroopan kanssa vetää osapuolia erilleen, taloustoimittaja Hannu Tikkala kirjoittaa.

Brexit
Hannu Tikkala
Hannu TikkalaDerrick Frilund / Yle

– Miksi liityimme Euroopan yhteisöön?, valtiosihteeri kysyy.

– Vahvistaaksemme läntistä veljeyttä, hallintoministeri arvaa.

– Halusimme vain erottaa ranskalaiset saksalaisista, valtiosihteeri vastaa.

Vuorosanat ovat peräisin brittiläisestä_ Kyllä, herra ministeri_ -sarjasta, jota esitettiin 1980-luvulla Isossa-Britanniassa. Kun vastavalitulla ministerillä Jim Hackerilla riittää idealismia eurooppalaista yhteistyötä kohtaan, valtiosihteeri Sir Humphrey Applebyltä löytyy vastaava määrä kyynisyyttä.

Siitä saa tuta, kun keskustelu etenee eri maiden syihin liittyä eurooppalaiseen liittoon.

– Miksi Ranska liittyi siihen? ministeri kysyy.

– Jotta tehottomat maanviljelijät olisivat suojassa kilpailulta, valtiosihteeri vastaa.

– Tuo ei päde Saksaan, ministeri huomauttaa.

– He halusivat puhdistua kansanmurhasta ja päästä takaisin ihmisrotuun, valtiosihteeri sanoo.

– Olet järkyttävän kyyninen, ministeri tyrmistyy.

Britanniassa riittää kyynisyyttä ja inhorealismia EU:ta kohtaan omasta takaa, mutta viime viikkoina saarivaltiossa on alkanut esiintyä vaatimuksia idealismin puolesta.

Entinen pääministeri John Major kuvasi Financial Timesin haastattelussa kansanäänestystä EU-jäsenyydestä tunteiden ja talouden kamppailuksi. Ennustelaitokset ovatkin kertoneet talousvaikutuksista samalla tavalla: Brexit vahingoittaisi valtion taloutta ainakin lyhyellä aikavälillä.

Eron kannattajien argumentaatio talousvaikutuksista ei ole ollut yhtä vakuuttavaa. He ovat korostaneet, että Iso-Britannia lähettää 350 miljoonaa puntaa Euroopan unionille viikoittain. Valtion tilastoviranomainen on kuitenkin huomauttanut, että alennusten ja takaisin maksettujen tukien jälkeen summa on 190 miljoonaa puntaa viikossa.

Samalla maa on hyötynyt kaupparajoitteiden poistumisesta Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Suurin kysymysmerkki liittyy vapaakauppasopimuksiin, jotka Britannian pitää laatia uudelleen EU:n ja useiden muiden kumppaniensa kanssa. Kannattajien joukossa on esitetty 300 000 työpaikan luomista entistä edullisimmilla sopimuksilla.

Kenelläkään ei kuitenkaan ole tietoa siitä, millaisia sopimuksia britit saavat sovittua. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että Norjan ja EU:n välisessä kaupankäynnissä voimassa oleva EEA-sopimus veisi Britannian tuotannosta 1,5 prosenttia.

EEA-sopimus kuitenkin velvoittaisi saarivaltion maksamaan maksuja EU:n budjettiin. Muissa järjestelyissä tuotannon pudotus olisi vielä suurempi.

EU-eron kannattajat eivät ole olleet tyytyväisiä ennustelaitosten laskelmiin. Kansainvälisten laitosten luvut on nähty ulkopuolisten sekaantumisena maan asioihin ja kotimaisia laskelmia on pidetty propagandana.

Parlamentin jäsen Nigel Lawson sanoi, että valtiovarainministeriön virkamiehet ovat tehneet itsestään ”prostituoituja”, koska he ovat tuottaneet valtiovarainministeri George Osbornelle mieleisiä lukuja. Osborne kannattaa Iso-Britannian EU-jäsenyyttä.

– Tällä kertaa he ovat vain olettaneet katastrofin tapahtuvan, jotta he voisivat pelotella kansalaisilta housut jalasta, Lawson sanoi.

Entinen pääministeri John Major vastasi kritiikkiin kysymällä, ”olisiko parempi, jos ikävistä asioista ei puhuttaisi”.

Ennustelaitokset ovat kansantalouden lukujen lisäksi puhuneet kansalaisille konkreettisista asioista kuten asuntojen hintojen ja ostovoiman putoamisesta, jos kansa äänestää Britannian ulos EU:sta.

Yksi eron kannattajien argumenteista löytyy myös Kyllä herra ministeri -sarjasta.

– Pienet maat eivät kuitenkaan liittyneet itsekkäistä syistä yhteisöön, ministeri Hacker sanoo.

– Hallintohan on Brysselissä ja parlamentti Strasbourgissa. Se on sama kuin sijoittaisi alahuoneen Swindoniin ja siviihallinnon Ketteringiin, vastaa valtiosihteeri Sir Humphrey.

Eron kannattajat ovat esittäneet EU:n byrokraattisena kokonaisuutena, jossa päätöksiä tehdään salassa briteiltä. Tämä ei tietenkään sovi valtiolle, joka on pitänyt itseään suurvaltana.

Itseluottamuksesta kertoo myös se, että EU-eron kannattajat uskovat neuvottelevansa paremmat kauppaehdot yksin kuin osana unionia. Vaikka brittien sydän sykkii suurvalta-aseman puolesta, järki jarrutelee eroa.

Saarivaltio ei enää ole samanlainen mahti kuin se aiemmin oli.