"Kundi pamautti jonkun mimmin raskaaksi" – näin alkaa ja loppuu suomalainen rakkaus

Netistä, töistä, harrastuksista vai ravintolasta? Pyysimme lukijoita kertomaan, miten he ovat löytäneet rakkauden. Joskus hyvin alkanut suhde päättyy huonosti, joskus sattuma on antanut kumppanin koko elämäksi. Tässä muutamia suomalaisia rakkaustarinoita.

Kotimaa
Nuori nainen piirtää sydämiä kalenteriinsa.
Tiina Jutila / Yle

Väestöliiton mukaan joka viides suomalainen pariskunta tapaa netissä. Määrä on kasvanut jatkuvasti. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa internet on jo yleisin keino löytää puoliso.

Kysyimme lukijoilta, miten he ovat löytäneet rakkauden. Monet keskusteluun osallistuneet kehuivat, että netti on erinomainen tapaamispaikka.

Olen löytänyt hyviä seurustelukumppaneita ja suhteet olleet kestäneet 3-6 vuotta. Hyvä puoli on ennakkotietojen saanti. Kirjoitan, soitan ja vasta sitten tapaan, jos molemmat ovat niin halunneet. Kohteliaasti hän vain tervehti minua, mutta sillä hetkellä tapahtui jotakin peruuttamatonta meissä kummassakin. Olemme olleet naimissa jo yli 40 vuotta.

Tapasin mukavan naisen netissä. Nyt kyse on vain kevyestä tapailusta. Olen juuri eronnut joten en ole vielä valmis vakavaan. Parasta nettideittailussa on se, että molemmat ovat siellä samalla asialla, eikä tarvitse arvailla mitä toinen etsii.

Nettideittailun haittapuoleksi nähtiin se, että joukkoon mahtuu aina joku "mätä omena".

Töistä, koulusta – tai sattumalta

Joillakin keskusteluun osallistuneilla on takanaan jo pitkä liitto. Koko elämän ajan rinnalla kulkenut puoliso on voinut löytyä hyvinkin arkisessa tilanteessa.

Näin hänet työmatkallani. Oikaisin aina huoltoaseman pihan poikki lähimmälle bussipysäkille. Huoltohallissa työskenteli nuori mies. Ihailin hänen työtahtiaan. Kerran hän osui samaan aikaan pihalle kanssani. Kohteliaasti hän vain tervehti minua, mutta minun sydämeni oli haljeta ihastuksesta. Miten ihanat ja rehelliset silmät! Sillä hetkellä tapahtui jotakin peruuttamatonta meissä kummassakin. Avioliittoa ei mietitty sen enempää. Se vain tapahtui. Olemme olleet naimissa jo yli 40 vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Istuimme koululaisina junassa vastakkain kaksi tuntia. Avioliitto on kestänyt 53 vuotta.

Puoliso on monesti löytynyt tuttavien kautta tai työpaikalta, harrastuksista ja ravintoloista.Sattumalla on kuitenkin ollut joissakin elämän pituisissa rakkaustarinoissa iso rooli.

Kuvainnollisesti löysin rakkauden sillan alta, jonne kurvasin mopolla pitämään sadetta. Siitä paikalliseen huoltamokahvilaan, ja nyt rakkaus on jatkunut saman naisen kanssa 55 vuotta.

Löysin saksalaisen mieheni lomamatkalla Saksassa vuonna 1985 ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olemme olleet onnellisesti naimisissa 25 vuotta. Rakkaus vain lisääntyy iän myötä.

Kuolema erotti

Kaikki rakkaudet eivät ole päättyneet hyvin. Joku on tullut petetyksi, tai yhteen päätyminen ei ole ollut mahdollista olosuhteiden vuoksi. Joskus näistä tilanteista on kaikkein vaikeinta päästä yli.

Ikävä kyllä emme lopulta päätyneet yhteen ja menin naimisiin toisen kanssa. Silti en voi tuota yhtä unohtaa, ja tunne tuntuu olevan molemminpuolinen. Ajattelen häntä joka ikinen päivä, vielä kuuden vuoden jälkeenkin.

Koin ensirakkauden, joka päättyi myöhemmin kyyneliin, kun kundi pamautti jonkun mimmin raskaaksi. Tajusin jossain vaiheessa, että en ole parisuhdetyyppiä. Elän nykyään sinkkuna ja aion pysyä sinkkuna loppuelämäni.

Jotkut ihastukset ja rakkaudet ovat päättyneet traagisesti. Osa lukijoista avautui keskustelussa kipeistä kokemuksistaan, kun oma rakas on kuollut ennenaikaisesti.

Ikävä kyllä emme lopulta päätyneet yhteen. Ajattelen häntä joka ikinen päivä, vielä kuuden vuoden jälkeenkin.

Olimme samalla luokalla jo ala-asteella. Yläasteella hän pyysi mua hitaalle discossa, muistan biisinkin. Yhtenä päivänä löysin takin taskusta lapun, jossa hän pyysi mua treffeille koulun jälkeen. Parin vuoden päästä menimme kihloihin. Yhtenä syksynä olimme tulossa autolla kotiin, kun tielle hyppäsi hirvi. Minä selvisin mustelmilla ja murtuneella ranteella, mutta kuskina ollut poikakaverini loukkaantui pahasti. Muistan kun kävin katsomassa häntä ja yritin pakottaa puristamaan kättäni jopa ajatuksen voimalla. Ei hän koskaan puristanut. Hän kuoli noin puolen vuoden kuluttua. Itse olen nyt jo melkein 50, elän yksin. Suhteita on ollut, mutta en ikinä päässyt hänestä kokonaan yli.

Pitkiä katseita koulun pihalla, ne pelastivat päiväni, ja voi sitä ihanuutta kun hän vetäisi minua letistä, katsoi silmiin ja nauroi päälle. Mutta olin ujo, ja hän seurusteli aina vain muiden kanssa. Hän ajautui myöhemmin huonoihin piireihin ja teki lopulta itsemurhan. Muistot hänestä pilkahtavat mieleen vieläkin melkein päivittäin, vaikka hän kuoli jo yli 20 vuotta sitten.