Sun juttu: Kartanosta kaupunginosaksi – Juna muutti Espoon Kilon kesäpaikasta lähiöksi

Tässä se on, Sun juttu -sarjan ensimmäinen osa. Te, Yle Helsingin yleisö äänestitte aiheeksi Espoon Kilon ja me käärimme hihat. Selvitimme, mistä Kilo on saanut nimensä sekä millaisen matkan kartano ja ihmiset siellä ovat tehneet satojen vuosien takaa nykyaikaan.

Kilo
Espoon Kilo
Yle

ESPOO Mitä ihmettä, paikka ei olekaan Kilo vaan Espoon keskus. Täällä kerrostalon sisäpihalle vievästä ovesta astuu esiin mies, joka paljastuu varsinaiseksi Kilo-tietäjäksi, vaikka ei enää olekaan uskollinen kotipaikalleen.

– Kilossa olen asunut vuosikymmeniä, mutta tämä nykyinen on kyllä loistava sijainti ikäihmisille. Kaikki tarvittavat palvelut ovat lähellä, kertoo mies, Per-Olof Ahokainen.

Ahokainen, 81, jakaa elämänsä vaimonsa Sinikan kanssa. Aurinkokin näyttäytyy ja istuudumme penkille. Niin, Kilo, Ahokainen miettii.

Tänä päivänä ei voi sanoa, että näkyisi enää juurikaan jälkiä siitä aikakaudesta, jollaisena minä Kilon lapsuudestani ja nuoruudestani muistan.

Per-Olof Ahokainen

– Kilo oli rauhallinen huvilayhteiskunta. Huvilat olivat isoja, asuttiin väljästi. Yhteiskuntahenki alueellamme oli erinomainen.

Ahokainen nimittää 1900-lukua Kilossa suuren muutoksen aikakaudeksi. Kun junat alkoivat pysähtyä Kilossa vuonna 1902, ihmisetkin luonnollisesti löysivät tiensä seudulle.

– Helsingissä asuneet porvari-ihmiset hankkiutuivat maaseudulle Espooseen ja rakennuttivat itselleen huviloita. Tämä oli ajalle hyvin tyypillistä, Ahokainen kertoo.

Per-Olof Ahokainen muutti Kiloon jo alle viisivuotiaana.
Per-Olof Ahokainen muutti Kiloon jo alle viisivuotiaana.Yle

Ahokainen mainitsee esimerkkinä myös Kauniaisen, joka on saanut alkunsa juuri tällä tavoin. Kilon alueelle muodostui melko nopeasti yli 40 huvilaa ja hiljalleen määrä kasvoi.

Sotien jälkeen Kilo muuttui lisää. Silloin ei ollut enää sota-ajan kaltaista uhkaa ja pelkoa, että taloja olisi vaurioitunut tai tuhoutunut. Siirtoväki sai Kilon alueelta rintamamiestontteja ja väkiluku kaksinkertaistui. Ja sitten tuli kaavoitus: Kilo alkoi muodostua siihen suuntaan, millaisena se nykyään tunnetaan. Alueen modernisoituminen oli vääjäämätöntä.

sun juttu

Ahokaisella on vielä kerrottavana tarina Kilon kartanosta, mutta annetaan suunvuoro nimitutkijalle.

Kilo tai Kila, molemmat olivat oikein

Espoon Kilo on ollut virallisesti kaupunginosa vasta 1970-luvulta lähtien. Asuinalueen nimenä se on kuitenkin tunnettu jo kauan ennen sitäkin. Kilon kylän arvioidaan saaneen alkunsa 1300-luvulla. Silloin kylässä on ollut vain yksi talo, joka on sitten jakautunut useammaksi.

– Kylä on luultavasti alunperin saanut nimensä alkutalolta, kertoo Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen nimitutkija Sami Suviranta.

Ensimmäistä tarkempaa tietoa kylän nimestä löytyy 1500-luvulta. Silloin nimeä käytettiin tosin vaihtelevasti. Kilo, Kila, Kiloby ja Kilaby olivat samanaikaisesti käytössä. Kylä-Espoo -kirjassa filosofian tohtori Saulo Kepsu arvioi, että nimet pohjautuvat niitynniemeen Kiloäng tai Kilaäng. Tämä nimi taas juontaa juurensa kiilamaiseen muotoiseen niittyyn, jonka lähelle uudisasukkaat rakensivat alkutalon.

Kilon Kartano
Kartanon piha-alue kesän loistossa.Yle

– Kiloäng tai Kiläng muodostuu ruotsinkielisistä sanoista kil, joka tarkoittaa kiilaa, ja äng, joka tarkoittaa niittyä. Nimi perustui niityn kiilamaiseen muotoon, nimitutkija Suviranta pohtii.

1600-luvulla Kilon kylän paikalle rakennettiin kartano, Kilon kartano. Nyt Per-Olof Ahokaisen silmät kirkastuvat entisestään.

Kartano selvisi yli vaikeiden aikojen

Ahokainen näyttää: Tässä on hyvän ystävän, niin ikään alunperin kilolaisen, Börje Österbergin kirjoittama kirja Kiloboken. Katsomme karttoja ja kuvia. Hiljalleen keskustelumme kuitenkin siirtyy kohti itse kartanoa.

Alun perin Kilon kartano oli osa Albergan kartanoa, kunnes eräs kartanon suvun tyttäristä sai miehensä kanssa omakseen Kilon kartanon. Aikojen saatossa se koki kovia ja oli paikoin täysin rappiolla.

– Erityisesti sota-aika oli kartanolle turmiollista, Ahokainen toteaa.

Agricolan pääosin sotakamreereista ja pormestareista koostunut suku hallitsi kartanoa pitkään, 1700-luvun puolivälistä lähes 1900-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen omistus siirtyi Nymalmien suvun haltuun. Silloin alue oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, syntyi yhdistyksiä ja tontteja lahjoitettiin asukkaille.

– Tuona aikana kartanon väki kehitti Kiloa kohti sitä, mitä me tänä päivänä täällä näemme, kertoo Ahokainen.

Kilon kartano
Kilon kartano on edelleen erinomaisessa kunnossa.Yle

Kartanon maihin kuuluva alue oli aikoinaan hyvin laaja. Se muodostui kolmesta eri osasta, Kilosta, Kuninkaisista ja Klopinkylästä (nykyinen Lansa). Tilan länsireuna ulottui nykyisen Kehä 2:n länsipuolelle saakka, ja käsitti myös nykyisen Viherlaakson alueen. Kartanolla oli myös torppa Leppäsillalla, jossa nykyisin sijaitsee mormonikirkon temppeli. Joukkoon kuuluivat myös Sveins-torppa Rastaalassa, sekä Leppävaaran Monikossa.

– Kilon kartano ja koko tämä seutu oli siis kokonaisuudessaan varsin laaja, päättää Ahokainen.

Nykyään Kilon kartano on yhä yksityisomistuksessa, ja siellä toimii myös ratsastuskoulu.

Nyt on sopiva hetki käynnistää järjestyksessään toinen Sun juttu -äänestys. Ole hyvä ja valitse mistä alla olevasta aiheesta haluaisit meidän tekevän seuraavan Sun jutun?

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.