Analyysi: Britannian kansanäänestyksen tulos kumpuaa kurjuudesta – sama keitos kuplii muissa EU-maissa

Rapistuvien teollisuuskaupunkien kurjistuminen, maahanmuutto ja menneen suuruuden kaipaus antoivat nostetta Britannian EU-eroa ajaville. Samankaltainen kehitys on johtanut poliittiseen epävakauteen myös muissa Euroopan maissa.

Analyysit (Yle Uutiset)
Manchester kuvattuna ilmasta vuonna 2008.
Manchester kuvattuna ilmasta vuonna 2008. Daniel Nisbet / Creative Commons Attribution - Share Alike 2.0 Generic, https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0/deed.en

– Me haluamme maamme takaisin, salfordilainen eläkeläisnainen selitti rapistuvan ostoskeskuksen ulkopuolella.

Tämä on sitä Britanniaa, jonne turistit harvoin eksyvät: vuokrataloja, roskaisia jättömaita ja pubeja, joiden ikkunat on laudoitettu umpeen.

Vain muutaman kilometrin päässä sijaitsee Manchesterin keskusta, jossa kiiltävät uudisrakennukset nousevat korkeuksiin, pukumiehet ja tulevaisuuttaan innokkaasti suunnittelevat opiskelijat rientävät eteenpäin. Keskusta-alueen ulkopuolella tunnelma on toinen.

– Meillä ei ole töitä eivätkä poliitikot välitä meistä, kaljupäinen mies selitti päätöstään äänestää EU-eron puolesta.

Manchesterin seudulla näkee, kuinka kaupunkien keskusta-alueet ja väestökeskittymät ovat Britanniassa päässeet nauttimaan yhdentymisen ja globalisaation hedelmistä. Entiset teollisuusalueet kaupungin laidoilla ovat puolestaan rapistuneet viime vuosikymmenet hitaasti.

Poissa ovat puuvillatehtaat ja kaivokset, jotka takasivat ihmisille toimeentulon ja jonka varaan heidän omanarvontuntonsa rakentui. Niiden tilalle ovat tulleet nollatuntisopimukset, jatkuvasti kallistuva asuminen ja leikkaukset sosiaaliturvaan.

Maahanmuutto kuormittaa palveluita

Euroopan unionin laajentuminen toi mukanaan uudet maahanmuuttajat Itä-Euroopan jäsenmaista. Nämä uudet tulijat olivat valmiit tekemään töitä huonommilla työehdoilla ja brittejä halvemmalla.

Samanaikaisesti oman työpaikkansa menettäneet brittitehdastyöläiset ihmettelivät, mihin työpaikat ovat kadonneet, kun entiset tehdasrakennukset autioituivat ja kiireiset varastorakennukset rapistuivat. Julkiset palvelutkaan eivät olleet enää entisellä tolallaan, kun innokkaat tulijat käyttivät niitä.

– Tyttärenpoikani koulussa lapset puhuvat 12 eri kieltä. Ei se voi olla hyväksi lapsille, eiväthän he opi kunnolla englantia. Terveyskeskuksessakin pitää nykyään jonottaa pidempään, kuvaili keskiluokkainen, 70-vuotias mies Blackburnin pikkukaupungissa Manchesterin pohjoispuolella.

Euroopan huonot uutiset sytykkeenä

Tälle tyytymättömyydelle Euroopasta kantautuvat huonot uutiset olivat hyvää sytykettä.

Euroalueen vaikeudet, pakolaiskriisi sekä Britanniaan töitä etsimään saapuneet espanjalaiset ja kreikkalaiset nuoret lisäsivät vaikutelmaa, että Britannian ongelmien ytimessä on maan EU-jäsenyys.

– En enää tunnista omaa maatani. Haluamme maamme takaisin ja päättää itse omista asioistamme, perusteli useampikin tapaamani ihminen valintaansa äänestää EU-eron puolesta.

Sama huuto kuuluu myös muualta Euroopasta - ja jopa Yhdysvalloista. Sitä toistavat niin Hollannin Vapauspuolueen Geert Wilders, Ranskan Kansallisen rintaman Marine Le Pen kuin republikaanien Donald Trumpkin.

Mitä äänestystuloksesta muutosta haluavat ajattelevat, kun EU-maahanmuuttajat pysyvätkin Britanniassa, kun luvattuja satoja miljardeja ei laitetakaan terveydenhoitojärjestelmään ja kun kurjistuminen jatkuu?

Kun syyllisiä ei voi enää etsiä Brysselistä, pitää brittilehtien repiä otsikoita muualta.

Mitä nyt Britannia?

Kansanäänestyksen jälkeen ilmassa on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Britannian poliittinen eliitti on melkoisen haasteen edessä, kun maa etsii tietään epävarmassa tilanteessa.

Kansa on jakautunut, mutta niin on maan poliittinen eliittikin. Konservatiivipuolueessa käydään sisällissotaa, kun puolueen johtopaikasta kilpaillaan. Työväenpuolueen johtajaa yritetään kammeta pallilltaan ja puolue on menettänyt kosketuksensa äänestäjiinsä.

Monissa Euroopan maissa mielipidetiedustelut toisensa perään kertovat, että kolmannes tai jopa puolet väestöstä tuntee samankaltaista epäluuloa unionia kohtaan.

Jos Britannian kansanäänestyksestä kumpuavaa viestiä ei oteta tosissaan, voi tämä olla Euroopan unionin lopun alku.