Marian siunauskappeli laajeni ja uudistui – Normann-urut odottavat kultasilaustaan

Marian siunauskappelin peruskorjaus on valmistunut Kokkolassa. Tilat otetaan heinäkuussa käyttöön. Tiilirakennuksen laajennukseen mahtuu puulla verhoiltu vainajan saattotila ja ajanmukaistettu ruumiskylmiö. Siunauskappeli saa 1800-luvulta peräisin olevat virolaiset Normann-urut, joiden asentamisen taksia kappeli joudutaan sulkemaan vielä syksyksi ja talveksi.

siunauskappelit
Kokkolan suomalaisen seurakunnan johtava kanttori Ritva Göös kädessään vanha kuva Normann-uruista.
Juha Kemppainen / Yle

– Siunauskappelin vanha ruumishuone oli jo hyvin heikossa kunnossa. Sekä rakennus että kylmiö kaipasivat uudistusta, sanoo Kokkolan seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Anna-Maria Isohanni.

Nyt Marian siunauskappelin laajennusosa on nivelletty kiinteistön länsiosaan. Ensimmäiseksi astutaan puulla verhoiltuun saattotilaan, missä omaiset voivat jättää viimeiset jäähyväiset vainajalle.

Kylmiöpaikkoja on nyt 28 ja niistä pakastinpaikkoja on neljä. Pakastinpaikka voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun vainaja on ehtinyt olla pitkään kuolleena kotona.

Lisäksi kookkaille vainajille on varattu koko määrästä kuusi muita tilavampaa paikkaa. Uudisosasta ja kylmiötiloista pääsee lasisen eteistilan kautta tiilenpunaiseen vanhaan siunauskappeliin. Sen sähköpatterit sekä vesijohto, viemäri ja muun muassa ilmastointi on uusittu.

Keittiöstä on taiottu suntiolle työtila. Entiseen kahvilaan tulee rauhallinen lepohuone vaikkapa vanhuksille tai lastenhoitoon. Muutos merkitsee myös sitä, että kappelissa järjestetään jatkossa vainsiunaustilaisuuksia eikä enää lainkaan muistotilaisuuksia.

Marian kappelin uusi lisäsiipi, jossa vainajien säilytystilat.
Juha Kemppainen / Yle

Urut uudistuvat mestarien käsissä

Aiemmin siunauskappelin parvella olivat pienet urut. Nyt parvi on purettu ja entisten urkujen tilalle asennetaan syksyn ja talven aikana 1800-luvulta peräisin olevat virolaiset Normann-urut. Kaarlelan kirkosta poistetut urut ovat pitkään odottaneet varastossa uutta käyttöä. Kolmen vuoden takaisen inventoinnin mukaan lähes kaikki urkupillit olivat tallessa. Puuosia joudutaan jonkin verran urkukaapeissa uusimaan ja kultasilauskin on luvassa.

Kunnostus on uskottu kahdelle yritykselle. Virolainen urkurakentaja Olev Kents vastaa puutöistä ja suomalainen Martti Porthan huolehtii sointimaailmasta.

– Vanhojen urkujen äänessä on jotain sielua hivelevää, joka pakottaa kunnioittamaan vanhoja mestareita, sanoo johtava kanttori Ritva Göös.

Hän on huomannut, että monet urkujen rakentajat etsivätkin työtapoja menneisyyden osaajilta.

– Sointi kertoo taitavasta urkujen rakentajasta. Sitä halutaan vieläkin kopioida ja matkia, Göös tietää.