Voittamaton virolainen ja viisi muuta – näin eukonkannon tyylit ovat kehittyneet vuosien varrella

Harvassa kahjossa kesätapahtumassa voittoa tavoitellaan yhtä tosissaan kuin eukonkannon MM-kilpailussa Sonkajärvellä. Katso videolta, mitä eri tyylejä eukonkantajat ovat vuosien varrella keksineet päästäkseen maaliin muita nopeammin.

Kotimaa
Eukonkantoa Sonkajärvellä ensimmäisissä eukonkannon MM-kisoissa vuodelta 1992.
Joko tunnet virolaistyylin, reppuselän ja toispuoleisen palomiehen? Katso videolta, miten eukonkantotyylit ovat kehittyneet vuosien varrella.

Lauantaina kisaillaan taas kenties maailman tunnetuimman hullun suomalaislajin, eukonkannon maailmanmestaruuksista. 21. kertaa järjestettävässä tapahtumassa on nähty vuosien varrella monenlaista eri kantotyyliä.

Kisassa joka vuosi mukana ollut Joni Juntunen kommentoi eri tyylejä kokemuksen tuomalla asiantuntijuudella.

1. Reppuselkä pitää vaimon pään selvänä

Luontevin tapa nostaa vaimo kyytiin on ehkä reppuselkä. Etenkin lajin alkuaikoina reppuselkäasento oli hyvin suosittu. Asento sopii myös aloittelijoille, sillä siinä kannettavan ei tarvitse olla pää alaspäin. Juntusen mukaan reppuselkätyyli vaatii kantajalta erityisen vahvoja käsiä.

– Yleensä kantaja joutuu ottamaan myös kannettavan jaloista kiinni, mikä haittaa juoksurytmiä ja omaa keskittymistä, konkari lisää.

2. Palomies saa kantamuksensa lukkoon

Niin kutsuttu palomiestyyli on toimiva ratkaisu, mikäli parin painoero eri ole kovinkaan suuri. Siinä kannettava heitetään vaakatasossa hartioille. Kantaja pitää kiinni yleensä kannettavan alemmasta kädestä ja ulommasta jalasta. Asento on periaatteessa tukeva mutta vaatii kantajalta vahvoja jalkoja ja hyvää tasapainoa.

– Kannettava on tässä asennossa aika passiivinen. Painopiste on myös melko korkealla, mikä voi aiheuttaa ongelmia tasapainon kanssa. Tähän asentoon pääsee kuitenkin nopeasti ja kannettavan pystyy hyvin "lukitsemaan" kiinni itseensä, Juntunen tietää.

Juntusen mukaan palomiesasento on kisassa käytössä nykyisin melko harvoin.

3. Toispuoleinen palomies sopii pikavaihtoihin

Yksi versio palomiesasennosta on niin kutsuttu toispuoleinen palomiesasento, jossa kannettava heitetään rennosti yhdelle olalle. Juntusen mukaan tyyli on melko epämiellyttävä kannettavalle, mutta sopii esimerkiksi joukkuekisan viimeisille osuuksille, joissa kantomatkat ovat lyhyitä ja kantajaa vaihdetaan usein.

– Nopeudessa tämä asento on ihan omaa luokkaansa.

4. Virolainen pinkoo kantapäät edellä

90-luvun lopulla eukonkantopiireissä kohua herätti virolaisten mukanaan tuoma uusi tyyli. Siinä kannettava hyppää kyykyssä olevan kantajan selkään etukautta ja kietoo jalkansa kantajan kaulan ympäri. Uusi tyyli toi virolaisille heti mestaruuden, eikä toisilla asennoilla ole sen koommin päästy kärkisijoille.

– Virolaisessa tyylissä parasta on se, että kannettava huolehtii itse mukana pysymisestä, ja kantaja voi keskittyä juoksemiseen, Juntunen kertoo.

Juntunen muistuttaa, että tässä tyylissä kannettavan ote pitää saada pidettyä yllä nilkkoja kiinni pitämällä, ei reisiä puristamalla. Muuten kantajan hengitys vaikeutuu.

Tässä asennossa kypärä on tarpeen, sillä varsinkin jos kantaja on hyvin lyhyt, kannettavan pää saattaa viistää lähellä kuivaesteitä. Ainakin vuoden 2015 kilpailussa yksi kilpailijoista sai naamansa ikävästi verille tällä tavalla.

– Suurin ongelma on vesieste, jossa kannettavan pää menee pinnan alle. Kaikki menee kuitenkin hyvin, jos kannettava ei hätäänny, Juntunen tietää.

5.–6. "Hääyö" ja "vyötärölaukku" – näitäkin on kokeiltu

Tunnetumpien tyylien rinnalla kisassa on kokeiltu jos jonkinlaisia muita tyylejä.

Romanttisin ja kannettavalle ehkä miellyttävin on hääyön kynnykseltä ja action-elokuvista tuttu käsivarsille nosto. Siinä kannettava lepää kantajan käsivarsilla kantajan pitäessä kiinni kannettavaa selästä ja polvitaipeista. Kantajalle asento on kuitenkin raskas ja se ottaa etenkin selän päälle. Tästä tyylistä nähtiin joitain kokeiluja lajin alkuaikoina, nykyisin sitä ei nähdä kuin satunnaisesti näytöstyyliin.

Juntunen kertoo itsekin kokeilleensa parinsa Jaana Haavikon kanssa lukuisia eri kantotyylejä. Pisimpään kehityslistalla oli asento, jossa kannettava kietoutuu kantajan vyötärön ympärille.

– Ideana oli, että kantajan ei tarvitsisi pitää kannettavasta kiinni. Tämä osoittautui kuitenkin hyvin raskaaksi kannettavalle, ja kantajalle vaikeaksi juosta. Viimeiset 14 vuotta olemme menneet lähes yksinomaan virolaisella.